Aluepoliittinen näkökulma
*Lähtökohdaksi otan Valtion omistukset StoraEnsossa ja VR:ssä ja
ongelmana on puunsaanti ja raaka-aineen hinta.
*Yrityksinä StoraEnso ja Ruukki Group ovat toistensa kilpailijoita ja maksavat ostamastaan puusta eli raaka-aineesta kilpailukykyistä hintaa.
*Valtion omistuspolitiikkaa omistamissaan Osakeyhtiöissä tulee johtaa niin, että yritys säilyy kannattavana. Tässä tapauksessa VR:n ja StoraEnson kilpailukykyä on suurimman omistajan taholta petrattava pitkällä aikavälillä.
Taustaksi:
Ruukki Group on puuperusteisiin teollisiin liiketoimintoihin keskittyvä konserni. Ruukki Groupin tämänhetkinen liiketoiminta on pääosin Suomessa, mutta investointien painopistettä ollaan siirtämässä erityisesti Venäjälle.
http://www.ruukkigroup.fi/Suomeksi.iw3
Suurimmat osakkeenomistajat
http://www.ruukkigroup.fi/Suomeksi/Sijoittajille/Osakkeenomistajat.iw3
*Aluepoliittisesti sahateollisuuden tuleminen Kemijärvelle StoraEnson toimesta, on ennen muuta kilpailun avaaminen Ruukki Groupin Kuusamossa sijaitsevan tehtaan kanssa.
Puun saatavuudesta ollaan oltu erimieltä ja nimenomaan tukkipuuta ei tunnun riittävän Kuusamoonkaan. Kuusamon saha haluaisi lisätä puunostoa alueellamme reilusti.
*Ruukki Group ei ole valtionyhtiö, joten valtion on päästävä näistäkin tukkimarkkinoista osalliseksi.
-Niinpä se aluepoliittisesti omistajana ohjaa sahatavaran saannin ja samalla puun hintakehityksen Kemijärven tehtaan kautta globaalisti markkinakelpoiseksi.
*Valtio ei voi myydä eli siis StoraEnso, omistamaansa sellutehdasta kilpailijalle, koska valtion täytyy omistaa metsäteollisuutta Suomessa.
*Massan teko loppuu toistaiseksi Kemijärvellä,
mutta Kemijärvelle ollaan rakentamassa PUUTERMINAALIA,
joten VR:n kuljetuskapasiteettia ollaan voimakkaasti lisäämässä.
Yöjuna yhteys siis säilyy ja uuden tehtaan sahatavaran vientiin tarvitaan myös kuljetuskapasiteettia. Kaukaa ei ole haettu ajatus,
että radan sähköistys olisi vain ajan kysymys.
Massan siirtohan on ilmeisesti mennyt pyörillä paperitehtaille.
*Näyttää siis siltä, että Kuusamo joutuu aluepolitiikan maksumieheksi, mikäli tukkipuun saannista syntyy kilpailua Kemijärven tehtaan kanssa. Kuusamossahan ei ole VR:n eikä StoraEnson juttuja.
*StoraEnso eli me valtiona omistamme kohta puumarkkinoiden kehityksen lapissa ja tätähän on vaadittu mm. eduskunnalta, että se omistajaohjaisi paremmin omistamiaan yhtiöitä.
StoraEnso voi halutessaan maailmanmarkkinoiden muuttuessa nopeastikin reagoida uudella massatehtaalla vaikkapa Kemijärvellä. Nyt se lainoittaa merkittävästi uutta sahayrittäjää, jonka se voi tarvittaessa ostaa.
StoraEnso ei luovu Kemijärven alueesta.
*Kemijärvi on tulevaisuudessa puunjalostuksen merkittävimpiä kehitysyksiköitä. Vihreää kultaa on riittävästi moniin tarkoituksiin.
Yrityksen, joka sijaitsee näin otollisella paikalla metsäteollisuutta ajatellen, olisi täysin hullua myydä kultakaivostaan kilpailijalle.
Kyllä Pääministeri Vanhanenkin StoraEnson omistajana tämän ymmärsi. Yksityiselle kilpailijalle StoraEnso ei myy Kemijärven tehdasta.
Sopimus sahayrittäjän kanssa pitänee sisällään sellaiset ehdot, että StoraEnso hallitsee sitä suvereenisti.
Aluepoliittisesti ajatellen metsäteollisuuden kehittyminen yllä esitetyn mukaan on raakaa kilpailutoimintaa, ajatellen vaikkapa Ruukki Groupia, mutta valtion on omistettava kannattavaa metsäteollisuutta Suomessa.
-Kilpailua ei voida kokonaan yksityistää, sillä Ruukki Groupinkin investointien painopiste on Venäjällä.
*StoraEnso, siis valtio, voi myös halutessaan kehittää Kemijärvellä bioenergiaa. Se voi sahaustoiminnan kasvaessa siirtyä jälleen myös energian tuottajaksi, kuten on nyt sellutehtaassa tehnyt.
Tässä aluepolitiikkaan yksi näkökulma lisää.
***
*Lähtökohdaksi otan Valtion omistukset StoraEnsossa ja VR:ssä ja
ongelmana on puunsaanti ja raaka-aineen hinta.
*Yrityksinä StoraEnso ja Ruukki Group ovat toistensa kilpailijoita ja maksavat ostamastaan puusta eli raaka-aineesta kilpailukykyistä hintaa.
*Valtion omistuspolitiikkaa omistamissaan Osakeyhtiöissä tulee johtaa niin, että yritys säilyy kannattavana. Tässä tapauksessa VR:n ja StoraEnson kilpailukykyä on suurimman omistajan taholta petrattava pitkällä aikavälillä.
Taustaksi:
Ruukki Group on puuperusteisiin teollisiin liiketoimintoihin keskittyvä konserni. Ruukki Groupin tämänhetkinen liiketoiminta on pääosin Suomessa, mutta investointien painopistettä ollaan siirtämässä erityisesti Venäjälle.
http://www.ruukkigroup.fi/Suomeksi.iw3
Suurimmat osakkeenomistajat
http://www.ruukkigroup.fi/Suomeksi/Sijoittajille/Osakkeenomistajat.iw3
*Aluepoliittisesti sahateollisuuden tuleminen Kemijärvelle StoraEnson toimesta, on ennen muuta kilpailun avaaminen Ruukki Groupin Kuusamossa sijaitsevan tehtaan kanssa.
Puun saatavuudesta ollaan oltu erimieltä ja nimenomaan tukkipuuta ei tunnun riittävän Kuusamoonkaan. Kuusamon saha haluaisi lisätä puunostoa alueellamme reilusti.
*Ruukki Group ei ole valtionyhtiö, joten valtion on päästävä näistäkin tukkimarkkinoista osalliseksi.
-Niinpä se aluepoliittisesti omistajana ohjaa sahatavaran saannin ja samalla puun hintakehityksen Kemijärven tehtaan kautta globaalisti markkinakelpoiseksi.
*Valtio ei voi myydä eli siis StoraEnso, omistamaansa sellutehdasta kilpailijalle, koska valtion täytyy omistaa metsäteollisuutta Suomessa.
*Massan teko loppuu toistaiseksi Kemijärvellä,
mutta Kemijärvelle ollaan rakentamassa PUUTERMINAALIA,
joten VR:n kuljetuskapasiteettia ollaan voimakkaasti lisäämässä.
Yöjuna yhteys siis säilyy ja uuden tehtaan sahatavaran vientiin tarvitaan myös kuljetuskapasiteettia. Kaukaa ei ole haettu ajatus,
että radan sähköistys olisi vain ajan kysymys.
Massan siirtohan on ilmeisesti mennyt pyörillä paperitehtaille.
*Näyttää siis siltä, että Kuusamo joutuu aluepolitiikan maksumieheksi, mikäli tukkipuun saannista syntyy kilpailua Kemijärven tehtaan kanssa. Kuusamossahan ei ole VR:n eikä StoraEnson juttuja.
*StoraEnso eli me valtiona omistamme kohta puumarkkinoiden kehityksen lapissa ja tätähän on vaadittu mm. eduskunnalta, että se omistajaohjaisi paremmin omistamiaan yhtiöitä.
StoraEnso voi halutessaan maailmanmarkkinoiden muuttuessa nopeastikin reagoida uudella massatehtaalla vaikkapa Kemijärvellä. Nyt se lainoittaa merkittävästi uutta sahayrittäjää, jonka se voi tarvittaessa ostaa.
StoraEnso ei luovu Kemijärven alueesta.
*Kemijärvi on tulevaisuudessa puunjalostuksen merkittävimpiä kehitysyksiköitä. Vihreää kultaa on riittävästi moniin tarkoituksiin.
Yrityksen, joka sijaitsee näin otollisella paikalla metsäteollisuutta ajatellen, olisi täysin hullua myydä kultakaivostaan kilpailijalle.
Kyllä Pääministeri Vanhanenkin StoraEnson omistajana tämän ymmärsi. Yksityiselle kilpailijalle StoraEnso ei myy Kemijärven tehdasta.
Sopimus sahayrittäjän kanssa pitänee sisällään sellaiset ehdot, että StoraEnso hallitsee sitä suvereenisti.
Aluepoliittisesti ajatellen metsäteollisuuden kehittyminen yllä esitetyn mukaan on raakaa kilpailutoimintaa, ajatellen vaikkapa Ruukki Groupia, mutta valtion on omistettava kannattavaa metsäteollisuutta Suomessa.
-Kilpailua ei voida kokonaan yksityistää, sillä Ruukki Groupinkin investointien painopiste on Venäjällä.
*StoraEnso, siis valtio, voi myös halutessaan kehittää Kemijärvellä bioenergiaa. Se voi sahaustoiminnan kasvaessa siirtyä jälleen myös energian tuottajaksi, kuten on nyt sellutehtaassa tehnyt.
Tässä aluepolitiikkaan yksi näkökulma lisää.
***
Vastaukset 6
Vanhimmat
riitä yrityksen käyttöön, Sellu on kuljetettu VR:n toimesta, ei pyörillä. Kuitupuun markkina-arvo romahtaa ts. kuitupuun hakkuu on kannattamatonta, sitä vain itälapin metsät tuottavat tällähetkellä eniten! Nolla raja palautuu Lappiin!
Eikös arviot ole, että Itä-Lapin leimikoista tulee 60% kuitupuuta ja 40% tukkia?
Kun Stora Enso on myynyt aikaisemmin Kuusamolaisille sahoille tukkipuuta ja nyt uudessa tilanteessa se voi ensin täyttää oman Kemijärven sahansa tukilla,
niin eikö se tällöin voisi teoriassa käyttää tuon 40% tukkia Kemijärvellä?
Sopimushan on ilmeisesti tehty niin, että tuleva saha on tehnyt pitkäaikaisen puunhankintasopimuksen Stora Enson kanssa.
Voisi päätellä, että ensin katsotaan oman sahan tarpeet ja jos tukkeja jää niin sitten Kuusamoon.
Näinhän Stora Enso varmistaa myös kuitupuun saantinsa Ouluun ja Kemiin.
omaa sahaa? eikä metsiä!
Stora Enso VUOKRAA Anaikalle tarvittavan maan Kemijärveltä sahaustoiminnan aloittamiseen.
Lisäksi Stora Enso LAINAA 7 milj. euroa Anaikalle sellutehtaan puunkäsittelylaitteiden, kuorimon, kuivaamon, korjaamorakennuksen ja konttorirakennuksen OSTOON.
Anaika RAKENTAA kuivaamon viereen varsinaisen liimapalkkeja valmistavan tehtaan ja ryhtyy rakentamaan mekaanisen puunjalostuksen koneita korjaamorakennuksessa.
Stora Enso ei myynyt maa-aluetta ja mikäli Anaika ei selviä sahaustoiminnasta tuloksekkaasti, sen laina Stora Ensolle jää maksamatta. Jolloin saha palautuisi Stora Ensolle?
Valtion avustuksilla sitten rakennetaan moderni saha Kemijärvelle.
Metsäkauppoja syntyy sekä valtion, että yksityisten mailla. Stora Enson boikotointiin ei lapissa ole varaa, koska Kemin ja Oulun tehtaita ei kukaan halua sulkea.
Lisäksi Stora Enso varmistaa tehtaittensa puunsaannin riippumatta Venäjän puutulleista.
Niinpä Stora Enso voi maksaa metsänmyyjälle kilpailukykyisen hinnan olipa kyseessä kuitu- tai tukkipuu.
Mielenkiintoinen on myös se havainto, että tukkipuuta voisi Suomessa sahata enemmänkin, kuten Kuusamosta kerrottiin.
Stora Ensokin varmaan tietää miksi?
logistiikan, sen kustannukset? mistä raaka-aineet? markkinat?
Aivan liian paljon avoimia kysymyksiä liiketoiminnan aloittamiseksi!
Kuitupuulle tulee pakostakin nollaraja, sen tietävät kaikki metsä-asiantuntijat!
Tämän keskusteluaiheen tarkoituksena oli lähinnä saada selkoa NYT MENEILLÄÄN OLEVAAN ALUEPOLITIIKAN HARJOITTAMISEEN. En hyväksy sellaista mallia, joka tässäkin selvityksessä käy ilmi, että Kuusamoa uhkaa sahateollisuuden alasajo ja Itä-Lappilaisen kuitupuun käyttöä ollaan minimoimassa, niinkuin sanotaan nollarajaksi.
Koillis-Sanomat on tänään aiheesta myös kirjoittanut seuraavaa:
Tuontipuun virta Venäjältä uhkaa katketa jo maaliskuussa.
Asia käy ilmi Venäjän tullin antamassa määräyksestä, joka on päivätty 29.10.2007.
Kuusamo ja Sallan rajanylityspaikan kautta kulkeva puu pitäisi ennen rajanylitystä käydä tullaamassa Kostamuksessa, jossa lähin hyväksytty tullauspaikka jatkossa sijaitsee.
http://www.koillissanomat.fi/uutiset1.php?id=6347
Päivitetty: 30.01.2008 Klo: 10:29
Puupulan vaikutukset alkavat vähitellen näkyä
Kemijärven sellutehtaan lopettamispäätöksen jälkipuinnissa alkaa vähitellen selvitä, kuinka hankalassa tilanteessa jatkuvasti kovenevan puupulan paineissa taiteileva puunjalostusteollisuus pohjoisessa toimii.
Ja on toiminut jo pitempään, mutta vasta nyt käynnissä oleva vilkas keskustelu edesauttaa siinä, että tietoisuus ongelmista alkaa levitä laajemmallekin.
Jos tässä tilanteessa vielä valtiovallan suosiollisella avustuksella
Kemijärvelle syntyy hieman tekohengitysmäisesti pystyyn polkaistu liimapuupalkkitehdas, alkavat ongelmat vanhoilla omillaan toimivilla laitoksilla kärjistyä.
Päätöksenteon vaikeuden kanssa painiskelevien valtion rahakirstun vartijoiden kannattaa tässä tilanteessa miettiä,
kumpi on parempi: yrittää tekohengityksellä synnytellä uusia epävarmoja laitoksia vai antaa pitkäaikaiset perinteet omaaville ja omillaan toimeentuleville yrityksille mahdollisuudet jatkaa työtään.
http://www.koillissanomat.fi/paakirjoitus1.php?id=987
Ensimmäisessä keskustelun avaus kirjoituksessa otin esille myös kuljetusratkaisun.
*Valtion omistuspolitiikkaa omistamissaan Osakeyhtiöissä tulee johtaa niin, että yritys säilyy kannattavana. Tässä tapauksessa VR:n ja StoraEnson kilpailukykyä on suurimman omistajan taholta petrattava pitkällä aikavälillä.
*Massan teko loppuu toistaiseksi Kemijärvellä,
mutta Kemijärvelle ollaan rakentamassa PUUTERMINAALIA,
joten VR:n kuljetuskapasiteettia ollaan voimakkaasti lisäämässä.
Yöjuna yhteys siis säilyy ja uuden tehtaan sahatavaran vientiin tarvitaan myös kuljetuskapasiteettia. Kaukaa ei ole haettu ajatus,
että radan sähköistys olisi vain ajan kysymys.
Lisäksi on huomattava, että Pääministeri Kemijärvellä vakuutti näin:
"sillä puun hankintaa EI OLE TARKOITUS LOPETTAA ALUEELTA ja aluetaloudelliset vaikutukset ovat riippuvaisia myös siitä MITEN PALJON PUUTA KULJETETAAN.
Tavoite on, että SUOMALAISTA puuta käytetään nykyistä enemmän."
Näyttää siltä, että kuorma-autot kuljettavat puuta Kemijärven puuterminaaliin, josta kuitupuu lastataan junaan ja viedään Stora Enson sellutehtaille.
Tukkipuu siirtyy Kemijärven sahalle.
Mielenkiintoinen on tämä uusi näkökulma, että KUUSAMOA OLLAAN ALUEPOLIITTISESTI MYÖS VIEMÄSSÄ ALASPÄIN.
Tämä on uusi tekijä tässä tilanteessa ja voi tuoda Kemijärven sellutehtaalle sittenkin jatkoaikaa.