Tuossahan se kysymys siis on jo otsikossa. Toisinaan nimittäin näkee seuraa kaipaaville annettavan sellaista tietoa, että kumppanin voisi helposti löytää harrastamalla matkailua. Ehkä voikin, mutta oman kokemukseni perusteella ei toista suomalaista. Väitän, että koko ohje on harvinaisen hyödytön. Olen vuosikausia matkaillut useita kertoja vuodessa sekä ryhmissä että yksikseni, mutta ei ole ollut ikinä näköpiirissäkään ketään, jonka kanssa olisi voinut ryhtyä hieromaan tuttavuutta. Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että olen mies enkä varsinaisesti harrasta matkailua seuranhakutarkoituksessa. Asia vain on ruvennut ihmetyttämään. Kaikki tuntuvat matkustavan pariskunnittain ja harvat yksin liikkeellä olevat eivät tunnu seuraa kaipaavankaan. Joten: jos jollekulle sellainen ihme on tapahtunut, että ryhmämatkalta on kumppanin itselleen löytänyt, ilmoittautukoon nyt. Arvelen, etten saa yhtäkään vastausta.
onko kukaan tutustunut kehenkään ryhmämatkalla
eräs matkailija
6505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ryhmämatkalta miesystävän itselleen pari vuotta sitten ja ovat edelleen onnellisesti yhdessä.
Molemmat vähän yli 40-vuotiaita
Itse olen matkustellut lapseni kanssa kahdestaan, eikä kyllä "iskeminen" ole ollut mielessä, mutta eipä ole ketään sovpivaa ehdokastakaan näkynyt.
on väittäneet löytäneensä kumppanin Ruotsin laivoilta????
Hei!
Mielestäni se voisi hyvinkin olla mahdollinen tapa tutustua. Olen ollut pari kertaa Thaimaassa suomalaisen matkanjärjestäjän matkalla yksin.
Toisella kerralla tutustuin pariskuntaan, he olivat löytäneet toisensa Kanarialla. Thaimaassa en kyllä olettanut tutustuvani miehiin, taisivat thai-naiset olla mielenkiintoisempia.
Pidän kuitenkin silmäni auki joka paikassa, koskaan ei voi tietää missä ja kuka. Näinhän 30v. sinkkunaisen kuuluu tehdä, sitä parisuhdetta kaipaan. Saa nähdä lähdenkö seuraavaksi Aasiaan yksin...
Kyllähän ainakin Kanarian-matkailijat ovat joko pareja tai teini-ikäisiä joten pitäisin kumppanin löytymistä tuollaiselta reissultalähinnä vahinkona.
Kysyisin ihan aluksi: miksi ehdottomasti suomalainen? Suomessakin on suuria eroja ihmisissa, ei "ulkomaalainen" siis valttamatta yhtaan erilaisempi ole jos oikea kohdalle sattuu (paitsi tietysti kielen suhteen).
Hyva irlantilainen ystavani tapasi lomamatkallaan Englannissa paikallisen miehen. Ovat nyt taysin rakastuneita ja vakavassa suhteessa. Tulevaisuus avoin.
Kaksi suomalaista ystavaani tapasivat (erikseen, eri aikaan) lomamatkoillaan kuuluisilla festareilla Euroopassa miehet (toinen ranskalainen, toinen irlantilainen) ja molemmat onnellisesti suhteessa nyt. Toinen menossa naimisiin.
Itse tapasin nuorempana Englannissa kaydessani keski-Euroopasta kotoisin olevan miehen. Seurustelimme 6 vuotta. Suhde kaatui tavallisiin ongelmiin (lisaantynyt riitely ym).
Irlantilainen miespuolinen ystavani tapasi Uudessa-Seelannissa reissatessaan irlantilaisen naisen. Palasivat kotimaahansa Irlantiin yhdessa ja ovat nyt vakavassa suhteessa.
En ehka vastannut suoraan kysymykseesi koska kyseessa ei ole vain suomalaisuus, mutta toivottavasti annoin jotain positiivisuutta asiaan kuitenkin.
Kysymyksesihän oli siis tämä: "miksi ehdottomasti suomalainen?"
Voisihan tuotakin ihmetellä, mutta sehän ei ole epätavallista ollenkaan, että lomalla tutustuu lomakohteen paikallisiin asukkaisiin. Se on niin yleistä, ettei olisi edes järkeä tiedustella täällä, onko sellainen mahdollista. Alkuperäisen viestini idea oli nimenomaan se, että usein kun kysytään, mistä voisi löytää seurustelukumppanin, ennen pitkää joku tarjoaa vastaukseksi matkalle lähtöä nimenomaan siinä mielessä, että toisten matkalaisten keskuudesta se kumppani löytyisi. Ja juuri tuollaisen turhan toivon herättämisen halusin kyseenalaistaa. Jos lähtee vaikkapa Pariisiin tarkoituksena tutustua pariisilaisiin tai Roomaan tavatakseen roomalaisia, taatusti onnistuu jonkinasteisesti, mutta toisiin suomalaisiin ei matkailemalla tutustu millään. Siihen suuntaanhan saamani vastaukset ovat viitanneetkin.