Kertokaapa, miten isken kiukkuisesti olohuonetta ja sen TV:tä vartioivan vaimoni, joka kyllä muistaa mainita saarnoissaan myös parisängyllä varustetusta "omasta" huoneestani. Tilannetta on jatkunut pari vuotta.
Olohuoneen valtiatar
Peräkammarin poika
101108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..ovesta ulos.
mystisesti särkyisi? Ei välttämättä oikeasti, vaan ottamalla johto seinästä, vaikka antenninjohto. Tai onko saman sulakkeen päässä muita tärkeitä sähkötavaroita?
sekä sulakkeiden että antennikaapeloinnin irroittamista. Onneksi itselläni on matka-tv tärkeitä urheilutapahtumia varten. Ne voisi tietysti mennä baariin katsomaan, mutta siitä mökötettäisiin vielä enemmän.
Olet siis naimisissa, ollut jo kauankin? Miksi ihmeessä ette sitten puhu asioista reilusti? Jos joku asia ärsyttää, niin eikun puheeksi! Läheisyyttä, koskettelua, hyväilyä, pusuja. (Näin ne asiat ovat ainakin meillä selvinneet yli 20 vuotta.)
Siispä vaimon kanssa pitää toimia niinkuin poliisikuulusteluissa. Liika puheliaisuus on pahasta. Lakimiehen (tai muun perhesovittelijan) käyttö on uhkailuasteella.
Onpa kuuma, ei saa nukuttua!
Miksi sitten ylipäätään olet enää naimisissa? Eikö vaimon pitäisi olla kumppani jolle voit puhua ja ehdottaa ;) sellaista, mikä ei tulisi vieraan kanssa kuuloonkaan? Eikö yksineläminen voittaisi tuollaisen "avioliiton" ohimennen? Mikä ihme Teidät sitoo yhteen?
(Käyn naapurin eronneen miehen kanssa kalassa. Mikäli taivas putoaisi ja eroaisin vaimostani, hän kyllä täyttäisi Luotettava-Ystävä -aukon, vain seksi jäisi puuttumaan :)
Kertomasi kuullostaa todella oudolta. Vaimosi siis dominoi kotianne ja olohuonettanne ja sinun pitäisi istua illat kiltisti yksin maakuuhuoneessa. Et kertonut miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty tai miten kauan tätä on jatkunut, mutta tilanne on todella häiriintynyt ja parisuhteenne ei ole terveellä pohjalla.
Vaimosi pyrkii selvästi alistamaan sinut ja rajoittamaan elämääsi. Hänen motiivejaan voi vain arvailla. Liekö taustalla negatiiviset kokemukset omasta kodista tai turhautuminen omaan elämään. Mene ja tiedä.
Sinun pitää kysyä itseltäsi haluatko todella viettää loppuelämäsi maakuhuoneessa katsomassa matkatelevisiota vai olisiko elämällä jotain muuta tarjottavaa sinulle.
Vaimosi etuja näyttää palvelevan tilanne, jossa asioista ei voida keskustella avoimesti. Tämä on hänen heikko kohtansa, jota sinun pitää käyttää hyväksesi. Pakota vaimo perhesovittelijan tai terapeutin luo. Tuollaiset umpisolmut eivät aukea ilman ulkopuolista apua.
Tiukan paikan tullen voit harkita kotona käytävien keskustelujen nauhoittamista. Näin saat näyttöä vaimosi käytöksestä ja toisaalta voit itse näyttää toteen, että olet pyrkinyt parhaasi mukaan ratkaisemaan ongelmat.
Jos muu ei auta, niin eroa vaimostasi. Mutta älä missään nimessä jatka alistumista.
Arvasit oikein. Vaimollani on ongelmia lapsuudenkodissaan ja turhautuminen omaan elämään on myöskin selvästi nähtävissä.
Ammattiauttajissa on ongelmana se, että sessioita on vaikea järjestää matkojen vuoksi ja oman paikkakunnan väkeä haluamme ehdottomasti välttää. Kysymys ei välttämättä ole pelkästään parisuhdeongelmasta vaan vaimoni mielenterveydestä laajemminkin. Tässä keskeisenä vaikuttajana on hänen työpaikkansa, jonka henkinen ilmapiiri on ahdistava. Työpaikan vaihto on ollut vireillä jo vuosia ilman tulosta.
Omaa elämäni on työssä kodin ulkopuolella. Kotona käyn nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet. Lomatkin vietämme pääosin erillämme, mutta tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta.
Aloittaessani ketjua kysyin palstalaisilta ennenkaikkea "rauhanomaisia" ratkaisuja eroamisen sijaan. Toiveikkuuteni perustuu mm. siihen, että itsemurha-uhkaukset ovat loppuneet.
Juttele ihmeessä vaimosi kanssa asiasta. Kerro hänelle suoraan miten hän loukkaa sinua. Jos ei muu auta niin sano hänelle ettet jaksa tällaista kovin kauaa. Me vietimme mieheni kanssa liikaa aikaa yhdessä ja yhdessävälissä mieheni tuskastui jatkuvaan läsnäolooni ja halusi lopettaa suhteen. Puhuimme asiasta ja sovimme että pyrimme molemmat olemaan enemmän ystäviemme kanssa. Tällä hetkellä olemme maailman onnellisimpia ihmisiä, suunnittelemme häitä ja perheenlisäystä.
Minähän se olin joka halusin että mieheni on kokoajan kanssani, mutta huomasin ettei se loppujen lopuksi ollut hyväksi minulle itsellenikään. Parisuhde ei ole alistamista, vaan kumppanuutta, yhdessäoloa ja yhdessä asioista päättämistä. En ole koskaan "käskenyt" miestäni omaan huoneeseen sillä meillä kaikki huoneet ovat yhteisiä.
Älä hyvä mies jatka tossun alla olemista, nosta kissa pöydälle ja vaadi että puhutte asian halki. Tuskin vaimosi haluaa että eroatte, sillä niin väistämättä saattaa käydä, ei kukaan tuollaista kestä. Jos et saa vaimoosi puheyhteyttä niin kokeile samaa kuin eräs ystävättäreni, hän kirjoitti poikakaverilleen listan hyvistä ja huonoista puolista ja antoi sen poikakaverin luettavaksi. Moni asia muuttui radikaalisti parempaan suuntaan. Monesti ihmiset eivät huomaa käyttäytyvänsä väärin ennekuin heitä vähän ravistelee hereille.
Muutto toiselle paikkakunnalle voisi myös auttaa. Mikäli vaimosi on yrittänyt jo muutaman vuoden päästä työpaikastaan irti tuloksetta, ei hän tosiasiassa sitä halua tai ei pysty siihen yksin, tue häntä siinä. Oma mieheni tuki minua samanlaisessa tilanteessa kun entisessä työpaikassani olin tulla hulluksi henkisen kiusaamisen vuoksi. Otin riskin ja sanoin itseni irti mieheni tuella, enkä ole katunut pätkääkään.
Asutteko mahdollisesti vaimosi lapsuudenkodin lähistöllä? Ehkä hänen ongelmansa helpottuisivat jos hän saisi etäisyyttä paikkaan? Muutto toiselle paikkakunnalle voisi tässäkin tapauksessa auttaa, saisitte myös ns. tuntemattomina apua hänen ongelmiinsa. Mutta vaimosi täytyy haluta itse apua, sitä ei voi hänelle pakottaa.
Toivottavasti saatte asiat järjestymään.
Kiitos myötätunnosta.
Palstan yleisin neuvo on puhua asioista partnerin kanssa. Valitettavasti se ei ole ollenkaan niin helppoa todellisuudessa. Kokemuksesta sanon että se johtaa tappeluun, ei meillä tosin väkivaltaiseen sellaiseen.
Me emme ole toistemme kanssa liikaa vaan liian vähän. Olen paljon poissa kotoa töiden vuoksi ja se on vuosien kuluessa aiheuttanut koko joukon aiheetonta mustasukkaisuutta. Olohuoneeseen muuttoa on tämän lisäksi käytetty painostuskeinona erilaisten muiden tavoitteiden ajamiseksi. Kun en ole antanut periksi, on kiristys jäänyt pysyväksi olotilaksi. Siispä "muutto" takaisin parisänkyyn tuntuu ehkä nololta, jos lakosta ei ole ollut tuloksia. Lakon jatkamista voi sitäpaitsi perustella aina sillä, että olen saattanut harrastaa seksiä kodin ulkopuolella.