Ajattelin kertoa seurustelustani,että kuinka yleistä tämmönen on enää nykyään.
Mulla on yksi nuoruuden 7-vuotinen avoliitto takana,joka päätyi eroon kumppanini masennuttua vuosiksi ja hukattua tunteensa minua kohtaan.
Nyt olen seurustellut uuden kumppanin kanssa noin 1,5 vuotta ja olemme todella onnellisia ja suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä. Naiseni 29-v ei ole aiemmin seurustellut vakavasti ja hänellä on periaate,ettei yhteen muuteta,eikä yhdyntään asti mennä,vaikka erotiikkaa välillämme onkin ennenkuin ollaan kihloissa ja lupauduttu menemään naimisiin.
Joskus on odottavan aika pitkä,mutta kunnioitan naiseni periaatetta ja puhtautta kun ei ole koskaan irtosuhteita harrastanut. On siis edelleen neitsyt. Olen ollut ennenkin pitkään ilman varsinaista seksiä,koska mielenterveysongelmat veivät exäni halut ja pettäminen ei luonteelleni sovi.
Ei taida tämänkaltainen tutustuminen ensin henkisellä puolella olla kovin yleistä näin 2000-luvulla. Ja mitään uskovaisia ei olla kumpikaan.
Mitään ongelmaa mulla ei siis ole,ajattelin vaan herättäisikö tämä keskustelua,kun harvemmin tällaisesta palstoilla puhutaan.
Mulla on yksi nuoruuden 7-vuotinen avoliitto takana,joka päätyi eroon kumppanini masennuttua vuosiksi ja hukattua tunteensa minua kohtaan.
Nyt olen seurustellut uuden kumppanin kanssa noin 1,5 vuotta ja olemme todella onnellisia ja suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä. Naiseni 29-v ei ole aiemmin seurustellut vakavasti ja hänellä on periaate,ettei yhteen muuteta,eikä yhdyntään asti mennä,vaikka erotiikkaa välillämme onkin ennenkuin ollaan kihloissa ja lupauduttu menemään naimisiin.
Joskus on odottavan aika pitkä,mutta kunnioitan naiseni periaatetta ja puhtautta kun ei ole koskaan irtosuhteita harrastanut. On siis edelleen neitsyt. Olen ollut ennenkin pitkään ilman varsinaista seksiä,koska mielenterveysongelmat veivät exäni halut ja pettäminen ei luonteelleni sovi.
Ei taida tämänkaltainen tutustuminen ensin henkisellä puolella olla kovin yleistä näin 2000-luvulla. Ja mitään uskovaisia ei olla kumpikaan.
Mitään ongelmaa mulla ei siis ole,ajattelin vaan herättäisikö tämä keskustelua,kun harvemmin tällaisesta palstoilla puhutaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos odottelu ja tutustuminen ei ole sinulle ongelma, eipä tuohon juuri ole sanottavaa...
Mutta ei sen vuoksi kannata hätiköidä avioliittolupausten kanssa...
Kihloihin asti voitte mennä, mutta jos et tiedä hänen seksuaalisia taipumuksia ennen papin aamenta, niin jätä hyvän sään aikana. Ei ole mitään pahempaa kuin avioliitto ilman hyvää seksiä.
Niin ja vaikka itse eunukkina pärjäisit, niin hän voi huomata haluavansa elää elämättömän elämänsä ja voit olla sitten itsekin ihmeissään..
Me mieheni kanssa tehtiin samalla lailla. Eli siis yhdyntään asti mentiin vasta hääyönä. Ollaan nyt oltu onnellisesti naimisissa 6 vuotta.
Sitä ei kaipaa mistä ei ole tietoa, mutta kyllä se joskus sieltä esiin pukkaa..
jos ovat onnellisia ja toisilleen sopivia. Itse en ottaisi moista riskiä.
ei tuo kuulosta minusta lainkaan typerältä,itse naisena en ajattele samoij enkä tunne ketään niin ajattelevaa mutta jos joku ajattelee niin, niin se on kunnioitettava asia. Ymmärrän kyllä senkin jos sinusta tuntuu ettet jaksa osottaa niin kauan,ja eetei sitten mennä liian nopeasti eteenpäin seksin takia. Mutta se on aivan itsestäsi kiinni,mitä itse asiasta ajattelet jne.eli neuvomaan en rupea :D Mutta tälläisiä ajatuksia oli iteselläni tuosta sinun tekstistä :)
-nainen23v.-
En sanoisi että mitenkään vanhanaikaista mutta harvinaisempaa ehkä tänä päivänä. =) Minusta teidän kannattaa edetä asiassa omien tuntemusten mukaan. Itse en tiedä jaksaisinko odottaa niin kauan että yhteen mentäisiin kaikkien kaavojen mukaan mutta jokainen minusta määrittelee rajansa ja siitä pitää pystyä keskustelemaan kumppanin kanssa ja ottamaan molempien mielipiteet huomioon ja edetä sen mukaan.
nainen 27v