Olen seurustellut miehen kanssa yli vuoden ja olen huomannut, ettemme keksi mitään juteltavaa. Yhdessä oleminen muuttuu vain toistemme pälyilyksi. Miehelle harrastukset ovat numero ykkönen, minulle taas suhteemme on tärkein. Tämä tuo ongelmia, kun en saa tarvitsemaani huomiota ja sitten tämän takia muutun pahantuuliseksi ja rupean piikittelemään kommenteilla.
En halua olla aina sen huomion kinuuja, minulle rakkaudenosoitukset tulevat luonnostaan. Tuntuu vain etten mitään irti miehestä saa, eikä hän tee vastapalvelusta. Minä teen aina sen aloitteen. Mitä tehdä?
En halua olla aina sen huomion kinuuja, minulle rakkaudenosoitukset tulevat luonnostaan. Tuntuu vain etten mitään irti miehestä saa, eikä hän tee vastapalvelusta. Minä teen aina sen aloitteen. Mitä tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
erilaiset odotukset parisuhteesta...
toiselle se on tyyni satama ja toiselle touhun tori, tämä nyt oli karkea kärjistys, mutta joka tapauksessa
Se , mikä teidät aikoinaan yhteen veti, ei ole riittävä parisuhteen jatkumiselle , koskapa arki on kuvailemasi mukainen?
Jos takana on vasta yksi vuosi, ja jämähdys tuota tasoa, suosittelisin vakavaa keskustelua, jatkaako vai eriytyä tahoilleen.
Kuullostaa tutulta. Vajaa vuosi yhdessä, ja tuntuu ettei enää mitään yhteistä. Miehelle tärkeämpiä ystävät, harrastukset, lukuisat menot/matkailu ym.
Minä tulen vasta toisena, kolmantena, neljäntenä...Alkaa ihastuminen hiipua ja pakostakin miettiä kannattaako tälläistä jatkaa. Irtautuminen vaan on niin vaikeaa, kun kuitenkin vielä välittää. Puhuttukin on, mutta hän ei näe asiaa näin. Mielestään huomioi, minusta ei.
Pitäisi vaan yrittää irti.
Kyllä kun olen seurannut parhaan kaverini seurustelua olen huomannut saman homman. Ovat olleet jo sen verran monta buotta yhdessä että luulen heidän olevan vielä pitkään yhdessä. Itse muista hyvin kun alkuun olivat todella ihastuneita toisiinsa. Mies puolinen kaverini alkuun oli koko ajan pitelemässä tyttöystäväänsä sylissä. Usein halailivat ja suutelivat toisiaan ja suhteessa oli intohimoa.
Nykyään olen jopa vähän huolestunut kaverini puolesta ettei hän jaksa enää helliä ja osoittaa tunteitaan tyttöystäväänsä kohtaan. Tyttö varmasti haikailee menneitä ja aina välillä heille tulee jopa riitaa siitä ettei mies (eli kaverini) enää osaa huomioida tyttöystäväänsä. Itse olen ajatellut lähiaikoina puhua kaverini kanssa siitä miten hänellä menee tyttöystävänsä kanssa. Itse aion ainakin vähän patistaa että kaverini tekisi jotain asian hyväksi.
Miehillä on usein sellainen että kun nainen on kerran saatu kovalla työllä iskettyä niin sen jälkeen ei sitten tarvitsekaan tehdä mitään.
Se on kuitenkin tosifakta että ihastuminen kestää aina vain hetken eikä samanlaista rakastumisen tunnetta saa uudelleen kuin ihastumalla uudelleen (ja yleensä toiseen ihmiseen). Jos haluaa suhteen jossa on ikuisesti liekki niin silloin oikean löytäminen tulee olemaan todella vaikeaa jollei jopa mahdotonta.
meillä roihahti rakkaus 10v.n jälkeen ja se ol menoa eikä meininkiä. tapahtui ja sattui ja mukavoo ol. mentiin naimisiin ja meilllä ihana poika,vaikkei mitenkään mahollista. sittenpä yhteinen elo kuoli. eletään yhessä pojan takia kaiketi. paha olla yhessa,mut on niin ihan lapsi ja yhteinen koti. oikeesti rakkaus roimahti monen vuoden jälkeen,mut sammui lapsen myötä. HARMI! MINÄ VARMASTI MUUTUIN SUURESTI,MUT MIEHENI EI OIKEESTI YMMÄÄRRÄ NAISEN MUUTOSTA LAPSEN MYÖTÄ JA SITÄ ETTÄ EI ME VOIDA MENNÄ SAMALLA TAVALLA KUIN ENNEN JNE.
Mulla tällä hetkellä aivan sama tilanne suhteessa, mun mielestä suhde on tärkein, miehelle harrastukset, kaverit, baari, meneminen, kaikki. Ja kun sitten olen kysynyt eikä voitaisi yhdessä tehdä niin vastaus on yleensä, että ei se ole samanlaista jos tyttöystävä on mukana (joo ei varmasti, mutta enhän mä siinä vieressä koko ajan nyhväis, olishan mullakin kavereita mukana).
Mies sanoo, että haluaa vakavan suhteen, mutta eihän näin synny vakavaa suhdetta, jos toiselle kaikki muu menee suhteen edelle. Mä oon aina viimenen vaihtoehto, kaikki siis kaikki menee yleensä mun edelle, vaikka mitä oltais sovittu, jos tulee muuta niin tottakai tyttöystävän kanssa sovittu jää toiseksi, AINA. Niin käy aina, ja en edes liioittele. Mutta meillä tämä taitaakin nyt johtaa eroon, mielestäni mun ei kannata enää luopua kaikesta siitä mikä mulle on tärkeetä (yhdessä olo, yhdessä tekeminen, hellyyden osoitukset ym. tietysti myös se oma aika ja kaverit mutta ei sellaisella määrällä kuin miehellä).