tappaa intohimo parisuhteessa on todeta tyytymättömyys naisen johonkin fyysiseen ominaisuuteen. Esim. naisystävä on kuulemma liian lyhyt/pitkä, laiha/lihava, joten tämä siis koituu "pienoiseksi miinukseksi suhteessa". Tällaisen kommentin kuuleminen totisella äänellä yhden ainoankin kerran saa katseeni automaattisesti siirtymään muihin miehiin. Niihin, joiden oletan hyväksyvän minut sellaisena kuin olen (olisipa se heissä sitten totta tai ei).
Intohimo ei säily suhteessa, jossa tuntee olevansa ei-se-kaikista-sopivin vaihtoehto. Kuten tiedetään, ei ole yhtä ainoaa oikeaa ulkonäkömuottia sille, miltä naisen/miehen tulisi näyttää, vaan hyvinkin monet ihmiset ovat toisilleen ulkoisilta ominaisuuksiltaan varsin mahdollisia kumppaniehdokkaita. Eli kovin helposti ihminen ei tule ajatelleeksi, ettei olisi parisuhteessa ollessaan toiselle "se sopivin vaihtoehto". Vain siinä tapauksessa tullaan ajatelleeksi niin, kun jostakin fyysisestä ominaisuudesta huomautetaan. Tämä on kaiken pahan alku intohimon jatkuvuuden kannalta.
Kun mies tällä tavalla minulle tekee, vaikka kuinka mukava olisi muuten, en voi pitää häntä enää varsinaisesti "miehenä" (uroksena). Alan katsella muita miehiä, ja varsinkin kävellessämme illalla jossain kaupungilla, huokaisen mielessäni että kunpa minullakin olisi tuo ja tuo mies, jolla nainen on nyt samanlailla käsivarressa. Tulen mustasukkaiseksi ventovieraille naisille heidän miesystävistään, kuvittelen miesystävääni "rakastellessa" että siinä olisi joku ihan muu tyyppi, ja fantasioin saavani kadulla liikkuessani mukavilta miehiltä huomiota tuon pellen avulla jne. Eli aika pitkälle se johtaa, jos ei mies ole naisensa kehoon täysin tyytyväinen.
En pysty kokemaan ihastusta, vetoa, jännitystä (niitä kuuluisia perhosia vatsassa:) toisen seurassa, jos soitetaan suuta että on liika pitkä ja pikkaisen liika pyöreä myös. Se murskaa koko romantiikan. Siinä sitten haaveillaan muiden miesten saamasta huomiosta ja kiinnostuksesta, samalla kun pidetään nykyistä kundia varasijana. Eli että on niin kauan tuo kundi, kunnes löytää paremman... Juuri näin. On vaikeaa tosissaan arvostaa toista, kun ei saa itsekään arvostusta.
Tällainen suhde minulla on ollut. Sellainen, että olen koko sen aikana ollut ihastunut erääseen toiseen. Mieheen, joka kelpuuttaa monennäköiset naiset, on herrasmies, ehkä hieman pelurikin, mutta ainakin on miehekäs kuin mikä :) No sitten tämä senhetkinen miesystäväni on vastaavasti ollut nössö, joka ei ole osannut tehdä asioita selväksi (sanoa edes "pidän sinusta") ja kun pitää minua keholtani vieläpä epänaisellisena, alan itsekin kiinnittää huomiota kaikkeen siihen, mikä hänessä on huonoa, epämiehekästä.
Niin se ihmismieli vain toimii. Ei jaksa ihailla ketään kaltaistaan tavista, kun rääväsuuksi yllättäen paljastuu. Kaikki se hurmio ajoittuu hyvin pienelle ajalle, oikeastaan hassun minimaaliselle, kunnes toinen paukauttaa suustaan pommin. Siinä se sitten on. Koko suhde :D Tuntuu siltä, ettei paria kuukautta enempää riitä kiihkeyttä suhteeseen. Aika toivottomalta näyttää meininki.
Totuus on kuitenkin se, etteivät naiset kamalasti vaadi mieheltä (vaikka netissä kirjoiteltaisiin mitä hyvänsä, eivät kuitenkaan vaadi). Kunhan joku perusmukava suomalainen kundi siihen niin eteen mätetään ja osaa olla kutakuinkin normaalikäytöksinen (ei hauku, arvostele), niin muutaman seksikerran jälkeen nainen jo kehrää vakaasti miehen rinnalla. Ei halua lopettaa suhdetta vielä lähimainkaan siihen, vaan avoimin mielin tutustuu toiseen. Ehkäpä ajattelee toisen olevan hyvällä tuurilla jopa se Oikea. No sitten möläytellään pari kertaa epämukavia kommentteja naisen ns. "epänaiseudesta" ja nainen huomaa, kuinka pienen varassa toisen haluaminen olikin: Vain siinä, että osasi puhua naiselle nätisti.
Vinkki miehille, että naisen intohimon säilyminen suhteessa on kiinni teidän asenteestanne. Ei siitä, onko treeniaste kovempi tai paikka työelämässä korkeampi, vaan siitä että nainen voi tuntea itsensä seurassanne kauniiksi ja seksikkääksi, viehättäväksi ja omalla tavallaan ainutlaatuiseksi (jokainenhan meistä on ainutlaatuinen yksilö), toisin sanoen SINUN Naiseksesi. Jos et osoita hänelle, että hän on sinun naisesi, hän kyllästyy suhteeseen alta aika yksikön. "Mitä sitä väärän tyypin kanssa vitkastelemaan, kun maailma on täynnä parempiakin miehiä!"
Tuon tyypin, sosiaalisilta taidoiltaan ihan kömpelön, minä dumppasin. Suhteen alussa, kun hän osasi olla vielä nätisti, ajattelin suhteen mahdollisesta loppumisesta kaikkea muuta kuin että minä sen lopettaisin. No kun käytös muuttui, mukavana pitämäni ihminen muuttui silmissäni kurjaksi. Tuo on mitä hämmästyttävin esimerkki, että vaikka mies alussa näyttää ulkoisesti mukavalta, niin ei ole muutaman tietyn lauseen jälkeen sitä enää ollenkaan! Todella kummallista. Aloin nähdä hänet porsaan näköisenä, kun oli jotenkin sellainen pysty ja lyhyt nenä ja punertavat posket. Aika hassua, mutta asenne tarttuu :) Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Eli ei miehet, ei se bodaus, smokki tai miesten hajuvesi, vaan naisen kaunis kohtelu, jotta hän tulee itsensä "suojassa olevaksi" (varatuksi) ja haluaa sinua vain entistä enemmän ja enemmän :) Me mirrit kun ollaan vieläpä kaiken lisäksi sellaisia, että me kehrätään kuuluvasti (kehutaan takaisin)
Intohimo ei säily suhteessa, jossa tuntee olevansa ei-se-kaikista-sopivin vaihtoehto. Kuten tiedetään, ei ole yhtä ainoaa oikeaa ulkonäkömuottia sille, miltä naisen/miehen tulisi näyttää, vaan hyvinkin monet ihmiset ovat toisilleen ulkoisilta ominaisuuksiltaan varsin mahdollisia kumppaniehdokkaita. Eli kovin helposti ihminen ei tule ajatelleeksi, ettei olisi parisuhteessa ollessaan toiselle "se sopivin vaihtoehto". Vain siinä tapauksessa tullaan ajatelleeksi niin, kun jostakin fyysisestä ominaisuudesta huomautetaan. Tämä on kaiken pahan alku intohimon jatkuvuuden kannalta.
Kun mies tällä tavalla minulle tekee, vaikka kuinka mukava olisi muuten, en voi pitää häntä enää varsinaisesti "miehenä" (uroksena). Alan katsella muita miehiä, ja varsinkin kävellessämme illalla jossain kaupungilla, huokaisen mielessäni että kunpa minullakin olisi tuo ja tuo mies, jolla nainen on nyt samanlailla käsivarressa. Tulen mustasukkaiseksi ventovieraille naisille heidän miesystävistään, kuvittelen miesystävääni "rakastellessa" että siinä olisi joku ihan muu tyyppi, ja fantasioin saavani kadulla liikkuessani mukavilta miehiltä huomiota tuon pellen avulla jne. Eli aika pitkälle se johtaa, jos ei mies ole naisensa kehoon täysin tyytyväinen.
En pysty kokemaan ihastusta, vetoa, jännitystä (niitä kuuluisia perhosia vatsassa:) toisen seurassa, jos soitetaan suuta että on liika pitkä ja pikkaisen liika pyöreä myös. Se murskaa koko romantiikan. Siinä sitten haaveillaan muiden miesten saamasta huomiosta ja kiinnostuksesta, samalla kun pidetään nykyistä kundia varasijana. Eli että on niin kauan tuo kundi, kunnes löytää paremman... Juuri näin. On vaikeaa tosissaan arvostaa toista, kun ei saa itsekään arvostusta.
Tällainen suhde minulla on ollut. Sellainen, että olen koko sen aikana ollut ihastunut erääseen toiseen. Mieheen, joka kelpuuttaa monennäköiset naiset, on herrasmies, ehkä hieman pelurikin, mutta ainakin on miehekäs kuin mikä :) No sitten tämä senhetkinen miesystäväni on vastaavasti ollut nössö, joka ei ole osannut tehdä asioita selväksi (sanoa edes "pidän sinusta") ja kun pitää minua keholtani vieläpä epänaisellisena, alan itsekin kiinnittää huomiota kaikkeen siihen, mikä hänessä on huonoa, epämiehekästä.
Niin se ihmismieli vain toimii. Ei jaksa ihailla ketään kaltaistaan tavista, kun rääväsuuksi yllättäen paljastuu. Kaikki se hurmio ajoittuu hyvin pienelle ajalle, oikeastaan hassun minimaaliselle, kunnes toinen paukauttaa suustaan pommin. Siinä se sitten on. Koko suhde :D Tuntuu siltä, ettei paria kuukautta enempää riitä kiihkeyttä suhteeseen. Aika toivottomalta näyttää meininki.
Totuus on kuitenkin se, etteivät naiset kamalasti vaadi mieheltä (vaikka netissä kirjoiteltaisiin mitä hyvänsä, eivät kuitenkaan vaadi). Kunhan joku perusmukava suomalainen kundi siihen niin eteen mätetään ja osaa olla kutakuinkin normaalikäytöksinen (ei hauku, arvostele), niin muutaman seksikerran jälkeen nainen jo kehrää vakaasti miehen rinnalla. Ei halua lopettaa suhdetta vielä lähimainkaan siihen, vaan avoimin mielin tutustuu toiseen. Ehkäpä ajattelee toisen olevan hyvällä tuurilla jopa se Oikea. No sitten möläytellään pari kertaa epämukavia kommentteja naisen ns. "epänaiseudesta" ja nainen huomaa, kuinka pienen varassa toisen haluaminen olikin: Vain siinä, että osasi puhua naiselle nätisti.
Vinkki miehille, että naisen intohimon säilyminen suhteessa on kiinni teidän asenteestanne. Ei siitä, onko treeniaste kovempi tai paikka työelämässä korkeampi, vaan siitä että nainen voi tuntea itsensä seurassanne kauniiksi ja seksikkääksi, viehättäväksi ja omalla tavallaan ainutlaatuiseksi (jokainenhan meistä on ainutlaatuinen yksilö), toisin sanoen SINUN Naiseksesi. Jos et osoita hänelle, että hän on sinun naisesi, hän kyllästyy suhteeseen alta aika yksikön. "Mitä sitä väärän tyypin kanssa vitkastelemaan, kun maailma on täynnä parempiakin miehiä!"
Tuon tyypin, sosiaalisilta taidoiltaan ihan kömpelön, minä dumppasin. Suhteen alussa, kun hän osasi olla vielä nätisti, ajattelin suhteen mahdollisesta loppumisesta kaikkea muuta kuin että minä sen lopettaisin. No kun käytös muuttui, mukavana pitämäni ihminen muuttui silmissäni kurjaksi. Tuo on mitä hämmästyttävin esimerkki, että vaikka mies alussa näyttää ulkoisesti mukavalta, niin ei ole muutaman tietyn lauseen jälkeen sitä enää ollenkaan! Todella kummallista. Aloin nähdä hänet porsaan näköisenä, kun oli jotenkin sellainen pysty ja lyhyt nenä ja punertavat posket. Aika hassua, mutta asenne tarttuu :) Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Eli ei miehet, ei se bodaus, smokki tai miesten hajuvesi, vaan naisen kaunis kohtelu, jotta hän tulee itsensä "suojassa olevaksi" (varatuksi) ja haluaa sinua vain entistä enemmän ja enemmän :) Me mirrit kun ollaan vieläpä kaiken lisäksi sellaisia, että me kehrätään kuuluvasti (kehutaan takaisin)
Vastaukset 5
Vanhimmat
naiset ovat harvoin olleet minusta kiinnostuneita, jos olen avoimesti heitä ihaillut. ...Vain siinä tapauksessa jos toiselle osoittaa että pitää itseään toista parempana, tai vähintään samanarvoisena, saa osakseen kiinnostusta. ...kaikki tuntuvat haluavan itseään "paremman" puoliskon. piste. M-25
Tuo pätee myös pohjimiltaan meihin miehiin.
Kyllä minäkin alan katsella muita naisia jos suusta tulee " pera oli parempi siinä ja tässä"
että parisuhteessa kumppanin ulkoista olemusta ei parane mennä arvostelemaan, ei vaikka kuinka kauniisti ja hellästi suukkojen ja kukkapuskan kera sen yrittäisi tehdä..
Se jää takuullavaivaamaan toista vaikka hän ei sitä osoittaisikaan.
Muistan kun eksäni joskus mainitsi huomanneensa että nenäni on hieman vino..
Sen jälkeen ajattelin AINA hänen seurassaan vain että "mulla on vino nenä, mulla on vino nenä."
Sängyssäkään en tuntenut enää mitään kun ajattelin vain miten kamala ja ruma olen.
Joten nämä ulkonäköarvostelut ei todellakaan kuulu parisuhteeseen.
Mummot, vanhemmat, enot ja tädit saavat muistutella kertyneistä kiloista sukujuhlissa, mutta jos sitä saa vielä omalta kullaltakin kuulla, niin menee jo liian pitkälle.
Pitäkää mölyt mahassanne siis!
Niin miehet kuin naisetkin.
Mulla on ulkonäössä kaikenlaisia vikoja..tosi ruma ihottuma säärissä, vinot hampaat, tosi löysä vartalo (siis ei-kiinteä), iso mahamakkara. Silti kukaan miehistäni ei ole ikinä valittanut/huomauttanut näistä tai muistakaan vioista, vaikka olen niitä itse häpeillyt... Miettinyt että voiko toi oikeesti tykkää musta kun mulla on näin ruma makkaramaha.
Sen sijaan he ovat aina kehuneet hyviä puoliani; nättejä silmiä ja pituutta.
Enkä kyllä kiinnostuis hetkeäkään miehestä, joka heti ilmoittais että mussa on joku vika (vaikka niitä luonnollisesti on ku ei olla täydellisiä) tai miehestä joka ei mun silmää miellyttäis.
Olen kyllä tälläkin hetkellä sellasessa tilanteessa uuden ihastuksen kanssa, että voikohan se tykätä musta oikeesti, mitä jos se näkis mun mahan...Vaikka toinen on heti sanonut että näytän hänen mielestään tosi hyvältä.
Tuossa oli muuten tosi paljon totta.
Mutta se onkin taitolaji: pitää osata kehua takertumatta. Ja tosi samaa mieltä olen jonkun kanssa edellä: ulkonäkö ei ole hyvä puheenaihe parisuhteessa, tosiaankaan.
Minusta paras tapa pitää nainen on saada hänet tuntemaan itsensä rakastetuksi, ihanaksi ja haluttavaksi. Silloin kun tuntee ettei kelpaa niin suhde voidaan saman tien heittää romukoppaan.
Ja koruista sen verran että itse en niistä olisi valmis luopumaan vaikka mies pyytäisi. Vaikka en nyt muita koruja käytä kuin kelloa, sormusta, kaulakorua ja korviksi. Minä en näe niitä niin että naisen kauneus olisi koruista kiinni. Korut on enemmänkin yksi osa lisää ilmaista persoonallisuutta.