Menimme naimisiin 1968, lapset omassa elämissään kiinni, rakennettiin iso, velkainen ok talo.
Henkisesti liitto täysin kuollut.
Mies sairastellut ja minä myös ( syöpä) - se pistää ajattelemaan että mitä tämä kannattaa?
Mutta kun en millään haluaisi luopua kodistani eikä mies myöskään.
Kummallaan ei realistisia mahdollisuuksia lunastaa toinen yhteisestä kodista.
Surullista.
Talosta vielä velkaa.
Avioehtoa ei ole.
Miten käy, jos vaan lähtee - siis talon?
Aikanaan tietysti myydään, mutta onko pakko maksaa toinen ulos - eikö siinä yhdessä rakennetussa talossa vaan saisi elää?
Molemmat olemme yli 60 v.
Henkisesti liitto täysin kuollut.
Mies sairastellut ja minä myös ( syöpä) - se pistää ajattelemaan että mitä tämä kannattaa?
Mutta kun en millään haluaisi luopua kodistani eikä mies myöskään.
Kummallaan ei realistisia mahdollisuuksia lunastaa toinen yhteisestä kodista.
Surullista.
Talosta vielä velkaa.
Avioehtoa ei ole.
Miten käy, jos vaan lähtee - siis talon?
Aikanaan tietysti myydään, mutta onko pakko maksaa toinen ulos - eikö siinä yhdessä rakennetussa talossa vaan saisi elää?
Molemmat olemme yli 60 v.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ositus voidaan jättää kokonaan tekemättä, jos kumpikaan ei ole halukkas osittamaan.
Ositushaluinen saa aina tahtonsa läpi, sillä ositus tehdään vaikka käräjien määräämän pesänjakajan toimesta.
Jos sopuisasti lähdetään erilleen sen kummemmin jakamatta, niin jako tulee vasta kuolinpesään molempien kuoltua. Lapsi perii omat vanempansa. Eli ongelmaa ei ole, jos on vain yhteisiä lapsia.
Kulissit tärkeimmät kuin oma elämä???