Vähän taustaa, eli ollaan siis molemmat ihan aikuisia,jopa keski-ikäisiä, työssäkäyviä tavallisia ihmisiä. Seurusteltu nyt vuoden verran. Itse olen eronnut, neljän lapsen yh-äiti, mies on lapseton, yksineläjä, kummallakin koti siis tahoillaan. Minulla velkainen omistusasunto, mies asuu pientä vuokrayksiötään.
Olen tässä havahtunut siihen, että ollaan aina minun luonani, onhan minulla isompi asunto saunoineen, minun kesämökilläni, koska hänellä ei ole, ja jos johonkin mennään, niin minun autollani, koska hänen autonsa on aina räsä ja se nyt vain on niin.
Mielellään tulee mies luokseni tyhjin käsin päiväkausiksi, vaan kuitenkin kaikki hienosti maittaa mitä pöytään milloinkin tarjoilen.Jääkaapille menee kuin omalleen jne. Kärjistetysti kaikki mikä on minun, on myös hänen, ja kaikki mikä on hänen on vain hänen. Jotenkin tuntuu että olen saanut vain yhden elätettävän huusholliini lisää :-(
En surkuttele itseäni, mutta olen kuitenkin vain ihan tavallinen pienituloinen palkansaaja, todellinen yksinhuoltajaäiti, jolla velkaa ja vastuita ihan riittämiin, jopa liiaksi ja huoliksi asti.En tahdo, enkä edes pysty ottamaan lisäkuluja harteilleni, en edes yhden aikuisen miehen verran. Tyhmääkin se olisi, kun lapsissani on kuluja riittämiin, ja mies taas on ikänsä käynyt töissä ja vastannut vain itsestään. Ehkä hän ei huomaa tilannetta, tai sitten laskelmoidusti siipeilee, käyttää röyhkeästi vieraanvaraisuuttani hyväkseen? Kun on kuitenkin suunnattoman tarkka ja saita kaikissa itseään koskevissa taloudellisissa asioissa.
Nyt hän tahtoisi muuttaa luokseni kokonaan asumaan ja minä todellakin epäröin! Taitaisin saada vain elätin itselleni, ja se olisi jo ajatuksenakin mahdoton. Parasta vissiin potkaista koko mies kiertoon jo tässä vaiheessa? Kyllä hän on luontonsa jo tässä vuoden aikana näyttänyt ja varmaankin on siis vain siipiveikko. Jokainen meistä käyttäytyy luonteensa mukaisesti, mutta harva kait kehtaa naisen saati yksinhuoltajan siivellä elää?!
Olen tässä havahtunut siihen, että ollaan aina minun luonani, onhan minulla isompi asunto saunoineen, minun kesämökilläni, koska hänellä ei ole, ja jos johonkin mennään, niin minun autollani, koska hänen autonsa on aina räsä ja se nyt vain on niin.
Mielellään tulee mies luokseni tyhjin käsin päiväkausiksi, vaan kuitenkin kaikki hienosti maittaa mitä pöytään milloinkin tarjoilen.Jääkaapille menee kuin omalleen jne. Kärjistetysti kaikki mikä on minun, on myös hänen, ja kaikki mikä on hänen on vain hänen. Jotenkin tuntuu että olen saanut vain yhden elätettävän huusholliini lisää :-(
En surkuttele itseäni, mutta olen kuitenkin vain ihan tavallinen pienituloinen palkansaaja, todellinen yksinhuoltajaäiti, jolla velkaa ja vastuita ihan riittämiin, jopa liiaksi ja huoliksi asti.En tahdo, enkä edes pysty ottamaan lisäkuluja harteilleni, en edes yhden aikuisen miehen verran. Tyhmääkin se olisi, kun lapsissani on kuluja riittämiin, ja mies taas on ikänsä käynyt töissä ja vastannut vain itsestään. Ehkä hän ei huomaa tilannetta, tai sitten laskelmoidusti siipeilee, käyttää röyhkeästi vieraanvaraisuuttani hyväkseen? Kun on kuitenkin suunnattoman tarkka ja saita kaikissa itseään koskevissa taloudellisissa asioissa.
Nyt hän tahtoisi muuttaa luokseni kokonaan asumaan ja minä todellakin epäröin! Taitaisin saada vain elätin itselleni, ja se olisi jo ajatuksenakin mahdoton. Parasta vissiin potkaista koko mies kiertoon jo tässä vaiheessa? Kyllä hän on luontonsa jo tässä vuoden aikana näyttänyt ja varmaankin on siis vain siipiveikko. Jokainen meistä käyttäytyy luonteensa mukaisesti, mutta harva kait kehtaa naisen saati yksinhuoltajan siivellä elää?!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miehelle pitää ilmoittaa se vuokra summa euroina, jonka haluat olevan tililläsi tiettynä päivänä, niin homma toimii todella hienosti. Näin meillä.
(Ensin yski, ja köhi, lähti jopa yöhön ja kotiinsa miettimään, mutta tuli takas, ja maksaa kiltisti.)
Ei se kirpaise kuin kerran, kun laitat kovan kovaa vasten.
pitää tehdä selväksi, että jos hän muuttaa sun luo, niin kaikki laskut maksetaan sitten puoliks, samaten tulot puoliks. Jos ei suostu siihen, niin kannattaa harkita haluakko häntä sun luo elään.
Suunnattoman tarkka ja saita ja töissä ja esittää/on köyhää ja auto rämä, luonteessa jotain omituista. Jos ei maksa kustannuksiaan niin lähemmästä suhteesta kenkää.. Tuommonen voi tyytyä siihen, että omasta kämpästään käsin annat luvan harvakseltaan muuten vain käydä kylässä..
Tuskin mies on edes tullut ajatelleeksi asiaa.
Kannattaisiko kulujen jaosta joskus mainita, jos se noin kiusaa?
Ennen yhteen muuttoa pitäisi ainakin saada taloudelliset asiat sovittua...
jättäisin tuollaisen miehen, jos on keski-ikään päässyt ja ei vielä tiedä että eläminen maksaa. Turha edes keskustella asiasta ja huomauttaa mistään.Pellolle vaan! Löydät paremman!
Vaikka miehesi käytös onkin melko röyhkeää, niin laittaisin sen nyt oletusarvoisesti ajattelemattomuuden piikkiin.
Jos miehesi on ehdottanut yhteenmuuttoa, niin sehän olisi tosi luonteva tapa ottaa raha-asiat esille. Edellyttäen, että itsellesi yhdessäasuminen sopii. Joka tapauksessa voisit kyllä mielummin puhua asiasta miehellesi, kuin vatvoa asiaa täällä.
Jos yhteen muuttoa ajattelette niin sitten keskustelemaan miten hoidatte yhdessä taloutta ja sopikaa mitä kumpikin maksaa. Ei minusta sinun tarvitse tietenkään kaikkea maksaa jos yhteen menette.
En olisi kyllä noin pitkään moista touhua katsellut. Minä ja miesystäväni vietämme puolet vkonlopuista hänen luonaan ja puolet minun luonani. Silti mies tuo tullessaan aina jotakin ruokaa ja juomaa vaikka olen sanonut ettei mitään tarvitse tuoda, minulla kun on viisi suuta ruokittavana ja hänellä vain omansa.
Samaa mieltä olen, että turha täällä asioita vatvoa, mutta silti todella hienoa oli kuulla mielipiteitänne.
Alkuhuumassa ihminen kun ei välttämättä huomaa itse asioita selvästi, eikä siten tiedosta normaalin ja oudomman, jopa siipeilevän käytöksen eroja.
Tämä mies täytyy kyllä nyt pohdinnan jälkeen ulkoistaa ja laittaa kiertoon. On liian kummallinen asioistaan ja ilmeisimmin jopa sairaalloisen pihikin. Ei ole muuten koko vuoden aikana tarjonnut minulle edes yhtä ainoaa kahvikupillista, jos ollaan liikuttu jossain, ruuasta puhumattakaan. Molemmat maksaa omansa ja sitten mieluusti kotiini palattuamme penkoo kuitenkin kaapeistani jotain syötävää, juotavaa taas. Saa loppua nyt ja samalla koko suhde.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tee vain päätös mielummin eiemmin, kuin myöhemmin. Itselläni oli kaksi vuotta suhde mieheen, joka oli työtön ja pikkuhiljaa asui enemmän ja enemmän luonani kunnes lähes kokonaan.
Nyt vielä kolmen vuoden jälkeen teen töitä päästäkseni "jaloilleni" taloudellisesti. Lainasin nimittäin hänelle rahaa muutamia tuhansia ja sentään itse olen yh. Kaikki se jätti vain pahan maun ja ihmettelyin itseäni kohtaan, miksi olin niin hölmö ja hyväuskoinen.
jos sanoisit (ennenkuin laitat poikki, jos et oo jo laittanu poikki) että mehän maksetaan sitten kaikki puoliksi, sanot sen niinkuin se ois itsestään selvyys. Et siis kysy mitä mieltä mies on, vaan sanot että niin se sitten tehdään, aivan kuin se kuuluis ilmanmuuta asiaan. Eihän sitä tiiä miten mies reagoi, mutta voi olla että se käykin hänelle. Koska haluaisikko olla hänen kanssaan jos hän ois reilu raha-asioissa?
Otahan asia puheeksi, jos yhteenmuuttoa suunnittelette, että sitten pitää katsoa laskut ja kulut ja muut. Vain röyhkimys olettaisi "säästävänsä" toisen kustannuksella. Jos sellaisesta on kyse niin huomaat kyllä suhtautumisesta, ja silloin voit huoletta pistää kiertoon. Luultavammin hän ei vain tajua, ajattelee että menee siinä sivussa, ja voi olla että hänelläkin on ollut vaieaa ottaa puheeksi asiaa, että mitäs hän voisi maksaa.