Olen aikoinaan ollut vuosikaudet ihastunut kauniiseen kamunaiseeni. Seurustelimmekin jopa muutaman viikon mutta suhde päättyi varsin pian. Silloin kyllä vitutti. Olen joskus miettinyt miksi nainen edes suostui seurustelemaan kanssani. Ainakaan mistään fyysisestä vetovoimasta ei varmaan ollut kysymys. Veikkaan että kyse oli siitä että nainen halusi tuntea itsensä vähemmän pinnalliseksi seurustelemalla vähän rumemman miehen kanssa edes hetken. En saanut edes pillua suhteemme aikana. Vai sainko? Senkös te haluaisitte tietää.
Minkäänlaista katkeruutta ei välillemme kuitenkaan jäänyt ja olemme taas kamuja niinkuin aina ennenkin. Siitäkin huolimatta että nainen otti heti tilalleni jonku toisen miehen. En tuntenut itseäni mitenkään nolatuksi. Tämän kamunaisen jälkeen ei minulla ole hirveästi naissuhteita ollut mutta kamunaisella on miehet vaihtuneet entiseen tyyliin. No eihän sekään mua harmita kún ollaan vaan niin hyviä kamuja.
Minkäänlaista katkeruutta ei välillemme kuitenkaan jäänyt ja olemme taas kamuja niinkuin aina ennenkin. Siitäkin huolimatta että nainen otti heti tilalleni jonku toisen miehen. En tuntenut itseäni mitenkään nolatuksi. Tämän kamunaisen jälkeen ei minulla ole hirveästi naissuhteita ollut mutta kamunaisella on miehet vaihtuneet entiseen tyyliin. No eihän sekään mua harmita kún ollaan vaan niin hyviä kamuja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tää on vanha juttu, oon lukenut tän joskus ennenkin. Get over it.
> En saanut edes pillua suhteemme aikana. Vai sainko? Senkös te haluaisitte tietää.
Umm... Ei oikeastaan haluta tietää, että saiko pullea kaveri joltain jakorasialta pesää.
saako pullea kaveripoika pullealta kamunaiselta pesää? Kyseessä on selvästi maailmanluokan tragedia.
alkuoireita: "Tulink mää?"
Kamunainen ei edes tiedä, että sinä pidät joitakin kahvilakeskusteluja "seurusteluna".
Tuntuu vähän siltä, että kamunainen ei ole missään kohtaa huomannut kaveruuden muuttuneen seurusteluksi, vaan koko juttu on tapahtunut kaveripojan omassa päässä. Aika selvä merkki on tuo seksin puuttuminen, sillä kyllähän se kuuluu seurusteluun. Aikuisten kesken ainakin.
Ei mulla nyt ole asiasta tarkempia päiväkirja-merkintöjä, mutta viimeisen kahden kuukauden sisällä olet laittanut tismalleen tänne tämän saman aloituksen. Muistan tekstin, koska se on niin katkeran sävyinen.
Haluatko empatioita ja pään silittelyä? Pistäisit energiasi ennemmin siihen, että opettelet pitämään itsestäsi, olit sitten minkä näköinen tahansa ja kanna itsesi itseäsi kunnioittaen.
Maailma on pullollaan kaiken mallisia yksinäisiä, jotka syyttävät yksinäisyydestään ruumiin rakennettaan. Vastaavasti on luikkuja, persjalkaisia ja pulleroita, jotka hyväksyvät itsensä ja nauttivat elämästään, myös parisuhteessaan.
Sulla on vain yksi elämä elettävänä. Älä käytä siitä enää hetkeäkään säälipisteiden keräämiseen.