Kestääkö

Voisin ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi naisen elättinä...

Kaunista ja älykästä naista ei ole olemassakaan!

En myöskään usko, että tuollainen nainen minussa kiinnostusta herättäisi.

Sanokaa vaan sovistiksi tai pelkuriksi, mutta sanat 'hienompi titteli' ja 'älykäs' saavat minut tärisemään kauhusta ja kun siitä tärinästä selviän, ni juoksen karkuun niin lujaa pääsen. Muilla asioilla ei oo väliä.

Ilman muuta kantti kestäisi, mutta mistähän minä sellaisen ihmenaisen mahtaisin löytää, vaikka olisin sinkkukin? Erityisesti sopii kysyä, olisiko tämä isomman auton, suuremman palkan ja hienomman tittelin omistava, kaunis, älykäs ja vilkkaan seuraelämän omaava nainen muidenkin kuin omasta mielestään sympaattinen?

Eikä sillä, etteikö se voisi olla, mutta ylensä pelkkiä ylisanoja itsestään löytävät naiset valittavat neitssä miesten pelkuruutta huomaamatta omia huonoja ominaisuuksiaan, jotka miehet ovat karkoittaneet. (Eivät siis ne hyvät.)

Nainen saa olla mua parempi vain kotitöissä, synnyttämisessä ja imettämisessä.

Mut kyllä sen pitäs olla aika aktiivinen suhteen alkuaikana. Mut sit tommosen kanssa seurustellessa on aina ne riskit mun haaveiden kanssa. Miks se ees ottas tällasen meikäläisen kaltasen kulkijapojan. Jotenki tuntuu että sellanen ihminen kaipais rinnalleen toisen eteenpäin pyrkivän uraohjuksen, eikä suinkaan ihmistä joka ois tyytyväinen siihen että sillä on osa-aikanen työ omassafirmassa kotosalla pienen maatilan pihapiirissä. Työaikana se ku lapset on koulussa jne. Jotenki en osaa kuvitella sellaseen yhtälöön jakkupukuun pukeutunutta lexuksen kuljettajaa joka saapuu illalla jostain kokouksesta ja tytär kysyy "isi kuka tuo nainen on"

Eli siis kyllähän meillä aika erilaiset visiot elämästä olis joten aika vaikee kuvitella. Mut varmaan meikäläisen kantti kestäis, mut kattelisko sellanen emäntä meikäläisen kanttia.

..vielä kun olis luotettava

Olen aina muutenkin tehnyt mitä mua itseä huvittaa elämäni suhteen, en ole kateellinen niille jotka "pärjää paremmin", koen vain että mun linjani on ollut erilainen mutta ei yhtään vähemmän nautittava tai itselleni vähemmän perimmäistä arvoa antava. En mittaa menestystä noilla mittareilla vaan siinä tunteessa joka itselleni syntyy valinnoistani ja siitä mitä elämässä teen. Voisin jopa sääliä kumppaniani jos hänen sydämensä oikeasti haluaisi muuta mutta on menestyksensä ja elämäntyylinsä vanki eikä osaa luopua siitä saavuttaakseen henkistä rauhaa tai lepoa - vaikka se tarkoittaisi luopumista ehkä paljosta. Se luultavasti olisi myös asia miksi tuollainen nainen ylipäänsä haluaisi kaltaiseni miehen, minullahan olisi se mitä hän haluaa oikeasti. Kokisin elämäntyylillistä vierautta varmasti kohtuullisesti mutta ei se minua haittaisi jos parisuhteessa ollaan tilanteen kanssa sinut ja tasapäiset.

Hyvä kysymys:

Kestäisiköhän sen naisen kantti täyttä saman katon alla olevaa suhdetta munkkaltaisen kanssa? Olen aina elänyt kumppanieni kanssa niin että rahat ja itseasiassa kaikki on yhteistä. Vai iskiskö kenties omistuksenhalu OMAAN omaisuuteen ja mut suljettais osittain elämänlaadusta ja arkipäätännästä ulos - tai joutuisin naisen kannalta lähinnä lemmikin osaan - koska hänen mielestä en ole kumppanikaan "ansainnut parempaa elämää hänen siivellään". Sellaista en sietäisi hetkeäkään.

Tossa onkin se mielenkiintoinen aspekti asiaan. Meneekö leidille herne nenään jos hankin DeWaltin deluxe-akkuporasetin naisen ansaitsemilla rahoilla koska katson sen kohtuullisen hyödylliseksi "nice to have, good to use" hankinnaksi. Omat massithan moiseen ei riittäisi koskaan tässä elämässä koska arjen pyörittäminen melko tarkkaan imee kaikki ansiot ja yleensäkin teen hankinnat tarkoin ja välttämättämyyden lakia seuraillen...

kantti ei kestäisi vaan minun seurassa. En anna kovin paljon arvoa erilaisille saavutuksille. Annan arvoa jollekin, mitä joku on. Ei sille, mitä on saavuttanut. Jos joku on sen arvoinen, mitä on saavuttanut, on sen arvo aika vähäinen.

ehkä teoreettinen, mulla on kokemusta asiasta, nimittäin siitä, että nainen tienaa enemmän kuin minä. Naisen kantti ei oikein kestänyt, vaikka mulla ei ollut asiassa ongelmaa.

Exän kanssa ei kumpikaan oltu suurituloisia, mutta exä vaihtoi työpaikkaan, missä hän yhtäkkiä tienasi vähemmällä työllä muutaman tuhat euroa enemmän vuodessa, kuin minä. Ihan siltä siunaamalta, kun verotiedot tuli, alkoi mun vähättely, laskeminen, kuka kustantaa meidän elämisen jne. Lopullinen tuomio oli, että olen luuseri, koska annan muijan tienata enemmän, tai sitten tyhmä, koska saan pidemistä päivistä vähemmän rahaa.
Sitä ennen oli aika, jolloin hän yritteli onneaan milloin missäkin ja minä tienasin enemmän. Sitä ei otettu laskuissa huomioon, koska se vissiin oli naisen mielestä kuitenkin asioiden luonnollinen tila.

En yleistä tuota koskemaan kaikkia naisia. Mutta mun kantti kestää ehkä paremmin kuin naisen.

Autoja saa kaupasta ja hienojen titteleiden saaminenkaan ei ole mikään ongelma, mutta tuo palkka.... Palkasta päätellen hän on turhan vanha minun makuuni. Muuta vikaa isossa liksassa ei ole :)

Usein hienot tittelit ja suuri palkka tarkoittaa pitkää päivää ja/tai reissuhommia, jotka on kumpikin iso miinus. Samoin miinusta on myös se, että ihminen pitää itseään selvästi keskimääräistä älykkäämpänä.