Onko tällä palstalla kohtalotovereita? Minä 44 vuotiaana olen ollut virallisesti eronnut nainen jo vuoden. Mieheni lähti minua 16 vuotta nuoremman naisen matkaan, jätti perheensä ja heitti hukkaan 20 vuoden avioliiton. Onko tässä mitään järkeä? Mikä niissä nuorissa naisissa kiinnostaa? Onko se jokin biologinen juttu. Vai ollaanko me 40-45 vuotiaat jo niin mummeleita ettei enää kelpaa miehelle? Lapsetkin puhuvat ylistävään sävyyn tästä "uudesta" nuoresta kauniista perheenrikkojasta. Minä koitan vaan elää asian kanssa. Eivät lapset tajua mitä tämä nainen on aiheuttanut. Ehkä myöhemmin tajuavat että tämä heidän "uusi kaverinsa" on tuhonnut äidin ja isän suhteen.
..nuori nainen vei mieheni..
gretah
9712639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
mikäli lähtee nuoren naisen mukaan.Toiset miehet ovat senverran lapsellisia,että kavereille on näytettävä nuori tyttö.Älä jää katkeruuteen sillä pilaat oman elämäsi.Mene eteenpäin elämässä.
Et voita mitään jos jää mielessäsi jauhamaan että sinua kohtaan on väärin tehty.
Nykyinen vaimo on 12 vuotta ex:ää nuorempi.
Itse lähdin kun ex:än vittumaista luonnetta ei saanut oikastua. Vastavuoroisuus ja toisen huomioiminen on sellaisia juttuja, joita alkaa arvostamaan. Olisin lähtenyt muutenkin, vain lasten kasvua katselin, ei se nuoruus vienyt miestä.
juuri näin! itsekin lähden kun pennut kasvaa, ei tuota idioottia jaksa,vaihdan nuorempaan, ennen antoi montakertaa päivässä nyt kerran/pari viikossa... ei naiset,älkää syyttäkö minua ,että tarjoaisin huonoa seksiä,sillä niin moni muukin nainen on siitä (OIKEASTI) nauttinut... älkää aina nalkuttako niin teitä jaksaa katsella...älkääkä lihoko,itsekin pidän kuntoani yllä.
Miksi et lähde heti? Vaimosi on varmaan onnellinen, kun pääsee eroon tuollaisesta itseään täynnä olevasta idiootista, joka ei tajua edes sitä, miten helppoa on naisella esittää nauttivansa seksistä... Taitaa asian laita olla niin, että ei ole ottajia, niin täytyy pysytellä vaimon hoivissa, joka ei todennäköisesti raaski pistää reppanaa pihalle...
toisin, vaihdoin samanikäiseen kuin itse olen, ex oli 8v. minua nuorempi. Älä hyvä tyttö ajattele noin, ette te mitään mummeleita ole. Minun vaimoni on todella tehopakkaus, rakastan häntä mielettömästi ja elämäni loppuun saakka sen olen luvannut.
Kun sen hyvän ja kaikin puolin sopivan löytää rinnalleen kulkemaan ei siinä ikä, oli se miten perin tahaansa, merkitse mitään.
Miksi "vaihdoit"?
Minkä kans olit naimisissa.! Ajattele et pääsit lopulta eroon paskasta.!Nyt voit elää "vapaana" Löydät uusia ystäviä.40 naiset on kaikista "kypsimpiä"joka suhteessa.Äiäs ruinaa takas kun arki koittaa.ÄLÄ OTA.!Syytä äiää kun oli höynäytettävissä.!! ÄIÄ JÄTTI KAIKEN TAAKSEEN ei uus maikko.!
Minä lähdin suhteesta ilman nuorta naista kanssa 40v.vanhana.
Oletko varma että suhde ei ollut jo tuhottu ennen tätä nuorta naista?
Eikä hän täysin perhetään jättänyt jos lapset viihtyy uuden kanssa.
Minä en välitä nuoremmista naisista mutta missä on ne oikeasti aikuiset naiset jotka osaavat mennä myös itseensä ja tiedostavat sen että se kumpani ei ole itsestään selvyys.
Erosin vaimostani 43v. pari vuotta sitten, syitä oli niin sysissä kuin sepissäkin niitä sen kummemmin erittelemättä. Viime kesänä löysin rinnalleni naisen joka on minua 3v. vanhempi ja ihana nainen onkin.
En lähtis yleistämään meitä miehiä nuoremman perässä juoksijaksi, kyllä se nainen itsessään on se mikä, ainakin minua, vetää puoleensa.
Tsemppiä elämääsi, kyllä sinä tuostakin yli pääset, usko pois!
etenkin naiselle, jos puoliso "vaihtaa nuorempaan".
Semmoinen ikävä totuus asiassa kuitenkin on, että ei se nuorempi henkilö voi viedä puolisoa, jos ei puoliso itse tahdo mennä.
En tahdo sinun katkeria ja pettyneitä tunteita mitätöidä. Mutta tuntuu siltä, että jos vuosi eron jälkeen yhä ajattelet miehesi uudesta naisesta, että hän on perheenrikkoja ja että hän on tuhonnut äidin ja isän välit, niin jätät tahallasi, (vaikka ehkä väistämättä, tunteittesi takia) huomioimatta miehesi osuuden asiassa. Hän teki valinnan, vapaasta tahdostaan, riippumatta siitä, oliko valinta oikea vai väärä.
Joskus hiton kauan sitten olin uskoton silloiselle vaimolleni (ja ainoa, kenelle olen ollut uskoton). Minulla oli suhteita myös varattuihin naisiin. Jouduin pohtimaan toimintani moraalia. Tietysti itseni kannalta, mutta se ei ole tämän ketjun ytimessä. Mutta myös niiden naisten kannalta. Miksi varatut ihmiset antautuvat paitsi seksisuhteeseen, myös emotionaaliseen suhteeseen liittonsa ohi? Perustelin itselleni sellaisten suhteiden oikeutuksen niin, että aikuinen ihminen (siis se nainen mun tapauksessa) tietää itse, mitä hänen onneensa kuuluu. Jos hän on valmis pettämään miestään ja rakastumaan toiseen (minuun), niin se on heidän parisuhteensa ongelma. Minä en sitä naista vienyt, lienee edelleen naimisissa saman miehen kanssa, en tiedä.
Asiani pointti on tässä. Sen kolmannen pyörän kannalta kyse on hänen elämästään, ei teidän. Hänellä on omat motiivinsa, oikeat tai väärät. Jos hän mielestään kohtaa onnensa jonkun kanssa, se on hänen kannaltaan ok. Tuo joku saa sitten omasta puolestaan päättää, mitä hänen onneensa kuuluu.
En tiedä, enkä välttämättä edes halua tietää, mikä on miehesi valinnan takana. Mutta oli se syy mikä hyvänsä, mun mielestä se syy ei ole tuon vieraan naisen, kolmannen pyörän, kodinrikkojan. Kyllä se syy on ihan miehesi valinnassa.
"Nuorempaan vaihtaminen" lienee naiselle kovempi paikka kuin miehelle. En tiedä, miten miehet yleisesti tuntevat. Nettipalstoja lukemalla saa sen kuvan, että nuorempi, hoikempi ja timmimpi on parempi. Tosielämän kokemus kertoo mielestäni vähän toista. Keskimäärin myös miehet hakeutuvat sellaisiin suhteisiin, joista he saavat emotionaalista tyydytystä: iällä ja timmiydellä ei ole kovin paljon tekemistä sen kanssa. Varmasti sellaisiakin miehiä on, en kiistä.
Tästä tuli taas pitempi ja epämääräisempi vastaus kuin tarkoitin. Yhteenvetona se mnenee näin: syytä miestäsi siitä, että hän oli uskoton ja rikkoi perheenne, älä sitä naista.
että vieras naikkonen voi tosiaankin viedä
miehen.Ei ole nuorempi eikä kaunis joka alkoi
määrätä perheenisämme kaikesta liikkumisesta
saatuaan narratuksi yhden yön seudun touhui-
luun(humalassa molemmat olivat).Naiselle aiem-
minkin miehet ovat olleet seksileluja narrat-
tavia "liekapässejä".Konsteina käyttää kaikki
pelokkeet mitä vaan arki eteen tuo,raivokoh-
taukset kaikkine ilveineen,niin se vaan on
ettei saa liikkuakkaan ettei tule parku ja
sota,aina on mukana vahtaamassa.Ei anna ottaa
yhteyttä lapsiin,ei sopimaan tapaamisista ym.
Naama on aina punaiseksi itkeneellä raivopääl-
lä.Kaikki on hyvin kun on kaljaa ja ukko pal-
velemassa.Siinä ns. unohtui lapsetkin kun
ei ole sijaa lapsille on vain menot ja harras-
tukset ja juopottelu.Pientä kehää ukko pyörii
kuin tosiaan pässi liekassa.Jos laajempia
kaarroksia niin vahtii mukana tai lähtiessä
"vannotut valat",joita on toteltava.Mutta
parempi tossun alla kuin taivas...
vallan pormestari hommasi erokaavakkeet ja maksoi kulut että helposti kävi.On se vaan niin makeaa sille se entinen käytetty että ...
Olen tuossa asiassa kyllä eri mieltä. Mielestäni juuri nämä nuoremmat naiset ovat avionrikkojia. Nuoruudellaan ja viehkeydellään saavat vedettyä vanhempaa ukkoa kuin pässiä narusta kaikenlaisiin houkutuksiin mukaan. Eivät tajua, että ovat kahden ihmisen liiton välissä ja ajattelevat omaa hyvinvointiaan, parhaimmassa tapauksessa, jos ukko on niin höveli rahojen suhteen ja on varakas. Pidän tällaisia nuoria hupakoita tietämättöminä ja ilman elämän kokemusta omaavina. Heillä ei ole kokemusta arkielämästä aviossa/avoliitosssa ja ovat hyvin omahyväisiä. Yleensäkin se, että alkaa seukkaamaan naimisissa/liitossa olevan miehen kanssa kertoo elämänarvoista ja höveliäisyydestä ja kunnioituksen puutteesta toisen naisen liittoa ja kotia kohtaan. Mieshän voi selitellä mitä vaan, mutta omaa järkeäkin voisi käyttää ja siirtyä vilkkaasti takavasemmalle.
en henkilökohtaisesti ymmärrä miski kenenkään pitäisi ensisijaisesti ajatella jonkun ventovieraan etua ja onnellisuutta ennemmin kuin omaansa. Jokainen meistä elää omaa elämäänsä, eikö niin?
***
Muuttuuko asia, josa avionrikkoja onkin nuorempi mies? Siis sellainen, joka vie perheenäitiä kuin pässiä narussa kaikennäköisiin houkutuksiin. Ja parhaimmassa tapauksessa ajattelevat vain omaa hyvinvointia jos nainen onkin höveli rahojen suhteen ja varakas.
Edelleen, onko näin:
Yleensäkin se, että alkaa seukkaamaan naimisissa/liitossa olevan naisen kanssa kertoo elämänarvoista ja höveliäisyydestä ja kunnioituksen puutteesta toisen mihen liittoa ja kotia kohtaan.
Oikeasti minä en usko, että omaa puolisoa selvästi nuorempi kolmas pyörä on mitenkään erityisesti enemmän avionrikkoja kuin puolison kanssa samanikäinen kolmas pyörä. Ikäero merkitsee joskus jotain, mutta ei pääsääntöisesti.
Itse olin kolmaspyörä, salarakkaani (nykyinen ex-)puoliso on itseasiassa minua hieman nuorempi. Salarakkaani taas on (nykyistä ex-)puolisoani hieman vanhempi. Käytännössä kuitenkin kaikki neljä ollaan samanikäisiä, nämä ikäerot on oikeastaan vain teoreettisia ikäeroja.
arvossa min minunkaan mielessäni. Tässä on nyt se näkokulmaero, että sekä a.p. että sinä ajattelette, että se kolmas nainen tuli ja rikkoi liiton. Minä ajattelen, että se mies rikkoi liittonsa, hän on se avionrikkoja.
Vahvaa liittoa, jossa pari viihtyy ja on onnellinen ei voi rikkoa: yrittää voi, mutta se ei onnistu. Silloin, jos liitto on jo huonolla tolalla ja ihminen liitossaan onneton (hyvästä tai huonosta syystä), silloin sen liiton voi "rikkoa". Mutta kyllä se, joka oman liittonsa rikkoo, joutuu mielestäni suurempaan vastuuseen, kuin ulkopuolelta tuleva ihminen.
Peruste on edelleen sama kuin yllä: Komas pyörä ajattelee tietysti ensin omaa elämäänsä. Jos aviossa oleva mies sanoo, että " olen valmis eroon ja rupeenen sun kanssa", niin eihän se tämän kolmannen pyörän kannalta ole ongelma. Hänellä on omat tavoitteensa omassa elämässään. Miksi hän ei olisi sellaisen miehen kanssa, joka on jo ihan erovalmis? Miksi se syy olisi hänen eikä miehen? Selittäkääpäs tuo mulle, kun en ymmärrä.
Hassu tilanne. Luulen että olet nainen? Silloin 2 naista, sinä ja a.p. syyllistätte sitä naista, mutta ette miestä. Minä taas miehenä kaadan syyn sen miehen niskaan. Olikos tämän tarkoitus mennä näin?
Jos mieheni niin kevein perustein minut jättäisi olisi hyvä että lähtisi sillä en olisi häntä edes tuntenut ja sellaista miestä halunnutkaan.
Vanhemmalta mieheltä sopisi ehkä jo odottaa sellaista kypsyyttä ja tietoutta siitä mitä nuoret viehkeät naiset oikeasti haluavat?
Jos rahaa nyt sitten haluavat? Ja ajattelevat omaa hyvinvointiaan? Eikö me kaikki sitä ajatella?
Onko se jokin rikos?
Luulen kuitenkin että nainen kuin nainen iästä riippumata haluaa tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi?
Nuoret "hupakot" ovat tietenkin tietämättömiä eikä heillä ole kokemuksia niinkuin meillä vanhemmilla naisilla arkielämästä mutta onko sekin jokin rikos?
Mielestäni ihan luonnollista.
Ehkä myöhemmin kun taas nuorempi nainen vie miehen
tämä tietoisuus kasvaa ja kunnioitus toisten liittoihin?
Ikävää mutta ihmisen tarkoitus olisi kasvaa kokemuksista.
Sinäkin alkuperäinen olet nyt huomattavasti rikkaampi kuin ennen miehesi lähtöä.
Tiedät miltä se tuntuu kun menettää miehen nuoremmalle naiselle.
Ymmärrät muita saman kokeneita paremmin.
Tällä nuorella naisella on oma matka kasvuun edessäpäin.
Hän oppii nyt miltä tuntuu olla vanhemman miehen kanssa jolla on edellinenkin elämä.
Tämä mies ei olisi ilman sinua se mikä hän nyt on.
sukupuoleen katsomatta avionrikkojat saisivat suksia niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, ainakin perääntyä hyvissä ajoin. Varsinkin sellaiset, jotka tietävät asettuvansa kolmanneksi pyöräksi.
Toki voimme arvostella kolmatta pyörää. En katso itsekään, että se olisi kunniallinen rooli maailmassa.
Mutta ihmiset ihastuvat ja rakastuvat, välillä "vääriinkiin" kohteisiin. Mun mielestä on liitossa olevan osapuolen velvollisuus huolehtia liitostaan. Se kolmas pyörä on aulis vaihtoehto.
Uskoisin että hyvin usein uusi romanssi etenee niin, että liitossa oleva ihminen valittelee parisuhteensa kurjuutta ja huokailee: "jos asiat olisivat toisin..." eli antaa sen kuvan, että on valmis lopettamaan liittonsa. Mun mielestä sellaisessa tilanteessa sille kolmannelle pyörälle on ihan luontevaa jatkaa seurustelua ihmisen kanssa, joka on jo ihan valmis eroon. Näin ei tietenkään aina ole. Mutta en minä osaa nähdä, miksi eron syyllinen täytyy löytää liiton ulkopuolelta. Kyllä se perimmäinen syy on liiton sisällä, jommassa kummassa tai molemmissa. Henkisesti voi olla helpompaa syyttää sitä kolmatta pyörää, kuin todeta oman liittonsa perusteet kestämättömiksi, tai oma ukko/akka yksinkertaisesti petolliseksi paskaksi.
ylösalaisin... se nuorempi nainen kyllästyy jossain vaiheessa siihen papparaiseen (omasta näkökulmastaan) ja miehesi maistaa omaa lääkettään. Kokemusta on.
"heitti hukkaan 20 vuoden avioliiton"
Miten niin heitti hukkaan? Eihän se 20 vuotta avioliittoa mihinkään kadonnut. Olisit ylpeä pitkästä avioliitosta ja ota ilo irti vapaudesta, kunnes löydät uuden miehen.
"Eivät lapset tajua mitä tämä nainen on aiheuttanut"
Ovatko lapsesi jotenkin vajaaälyisiä, vain miten niin eivät tajua? Itse luulen että he tajuavat erittäin hyvin ja ovat tyytyväisiä isänsä uudesta onnesta. Lapsille on erittäin tärkeää vanhempiensa onnellisuus. Lopeta siis rypeminen, ettei lasten tarvitse olla huolissaan sinusta.
"Ehkä myöhemmin tajuavat että tämä heidän "uusi kaverinsa" on tuhonnut äidin ja isän suhteen"
Viime kädessä lapsille on aivan sama, kenen kanssa vanhemmat ovat suhteessa. Kunhan ovat onnellisia ja läsnä lasten elämässä. Se oli sinun ja ex-miehesi suhde. Älä tee siitä numeroa ja ongelmaa lastesi elämään.
sitten. ei puhekontaktia, ei sänkyhommia. Kaikki aisiat akka esitti lähinnä huutamalla. Tämä alkoi silloin kun viimeinen lapsi lähti kotoa ja jäätiin kahden. Kun olisi ollut vihdoinkin aikaa ja rahaa matkustella ja tutustua uudelleen puolisoon.
Ikävä on ollut talossa asua kun haamu liikku ympäriinsä. Kun lastenlapsia alkoi tippua, niin akka sekosi kokonaan,mummoutui, niitä vain huolehti ja varjeli mustasukkaisesti etten vaan liian pitkään syllissäni pitänyt. Ei se ole aikuisen mutta nuoren ( 47v) miehen elämää enää.
Eropaperit tehtiin ja prosessi on päällä. Deittisivuilla seikkailin jo vuosi sitten,kun näkyiselvästi mitä on tulossa, ja sieltä se sitten löytyi, 36v nätti nainen, jonka kanssa kirjoitellaan päivittäin mailia ja webbikamerassa ollaan. On kokenut mukanani eron tuskat ja on edellen iloinen seurastani, ja mikä parasta....tytöllä on kova vauvakuume päällä.
Tottakai hän elää kaukana, tosi kaukana, mutta sinne kohta menen kuukauden päästä, ja tuon mukanani tänne. Ei se voi olla niin huono vaihtoehto kuin exä oli. Voi siinä kyllä tulla sopeutumisvaikeuksia kun talossa on joku joka puhuu minulle huutamatta, halajaa kosketusta ja jopa nukkuu samassa sängyssä.
kukaan vienyt. Jos suhteesi olisi ollut kunnossa, niin tuollaista ei olisi tapahtunut.
Eiköhän asia nyt ole kuitenkin niin, että tällaisessa "jätetyksi tulemisen tilanteessa" se suurin ongelma on se, että siinä menee itsetunto. On aivan sama onko se ex-puolison uusi kumppani sitten minkä ikäinen tai kokoinen tahansa, niin jätetty on jätetty ja hylätty. Siitähän tässä kenkä puristaa - ja kovaa puristaakin.
ex-puolisot ovat avioerossa keskenään aivan erilaisissa asemissa silloin, kun toinen astuu suoraan uuteen suhteeseen (tai se on jo ollut liiton aikana) jättäen toisen osapuolen yksin.
Kukaan ei varmasti voi tuntea itseään huonommaksi kuin ex-aviopuoliso, joko on jätetty uuden kumppanin vuoksi. Hylätty ja roskakoppaan heitetty...
Koettakaahan asettua jätetyn asemaan...
....elämää, eiköniin?
Vastoinkäymiset valitettavasti kuuluvat elämään ja toiset ihmiset ovat vahvempia ne kestämään.
Kysehän ei todellakaan ole siitä, että haikailee jonkin auvoisen onnellisen yhteiselämän vuoksi vaan siksi, että itse on joain "menettänyt", kuten tuossa oikeastaan ilmaisitkin...pahasti kolahtanut itsetunto. Pitäisi vaan miettiä, että antaa mennä on niitä parempiakin tarjolla.... sillä onhan niitä!
40 iässä.Tuolla iällä saa ken tahtoo näyttää mummolta.Monet ovat jo tuplamummojakin tuolla iällä.
ettei nuoremman kroppa aina vaikuta, vaan koska nuoret naiset ovat niin lapsellisia, että niitä on mukava seurata. Kysyin tätä häneltä siksi, koska ihmettelin oman kumppanini rakkautta itseään 30 vuotta nuorempaan tyttöön. Kumppanini loukkaantui minulle ja menetti yöunensakin, koska esitin noin suuren ikäeron olevan vain nuoren naisen hyväksikäyttöä, ilmaiseksi ruokaa, harrastuksia, vaikutusvaltaa. Me emme ole eroamassa ja kumppanini ei edes halua erota minusta, olenhan hyvä turvallinen tuki. Mielestäni tämä on nöyryyttävää, mutta olen tullut iihen tulokseen, että hän yrittää kohottaa itsetuntoaan ihastuksillaan. Niin että kelpaa muillekin.
Oletkin jo saanut paljon hyviä näkökulmia ja kommentteja, tämän sivuston yleiseen tasoon nähden jopa erittäin asiallisia sellaisia.
Minusta 40-45 vuotiaat eivät ole liikaa mummoja pelkästään ikänsä takia, vaan hyvinkin voivat olla elämänsä iskussa parisuhderintamalla. En oikein usko, että 16v ikäero oli se SYY miehellesi vaihtaa puolisoa, uusi nyt vaan sattui olemaan sen ikäinen.
Perheenrikkojahan on aina se puoliso, joka pettää ja/tai eroaa. Hän rikkoo oman perheensä, se kolmas pyörä on sinällään syytön (vaikkakin kyllä osallinen) itse perheenrikkomiseen.
Minusta teidän 20 vuoden avioliitto ei ole mennyt hukkaan mitenkään. Se kuuluu edelleen teidän molempien elämään, se ei ole oikeasti hävinnyt mihinkään. Elämä antaa, elämä ottaa.
Lapsillenne tämä uusi suhde voi edustaa ihan hyvin perheenrikkomista, siis lähinnä sinun ja exäsi välisen suhteen rikkoutumista. Se taas ei ole heidän näkövinkkelistään suoraan ja itseisarvoisesti huono juttu, joskus jopa hyvä juttu (niinkuin omalla kohdallani on).
"Oletkin jo saanut paljon hyviä näkökulmia ja kommentteja, tämän sivuston yleiseen tasoon nähden jopa erittäin asiallisia sellaisia."
- jossain määrin jopa samaa mieltä kanssasi!
"Minusta 40-45 vuotiaat eivät ole liikaa mummoja pelkästään ikänsä takia, vaan hyvinkin voivat olla elämänsä iskussa parisuhderintamalla. En oikein usko, että 16v ikäero oli se SYY miehellesi vaihtaa puolisoa, uusi nyt vaan sattui olemaan sen ikäinen."
- Täysin samaa mieltä kanssasi!
"Perheenrikkojahan on aina se puoliso, joka pettää ja/tai eroaa. Hän rikkoo oman perheensä, se kolmas pyörä on sinällään syytön (vaikkakin kyllä osallinen) itse perheenrikkomiseen."
- Osittain eri mieltä kanssasi. Samaa mieltä siinä että kolmas pyörä ei ole millään tavalla syyllinen tai tekijä. Hänkin on tunteva ihminen, jonka suhteessa on vain kaksi osapuolta: hän itse sekä tuo avioliitossa elävä. Mutta hän ei voi päättää kahden muun erosta tai yhdessä pysymisestä. Ei, vaikka itse lopettaisi suhteensa. Silti se toinen voi haluta eroon.
Joskus kuulee tarinoita "kahden miehen välissä" olemisesta. Jotenkin minulle aina tulee mieleen, ettei silloin todella rakasta kumpaakaan. Koska olen itse ollut joskus rakastunut, eikä siihen mahdu ketään kolmatta. Tai toista rakkauden kohdetta. Kyllä minä lähden siitä että aina jos naimisissa oleva rakastuu johonkin muuhun kuin puolisoonsa, ei puolisoonsa enää ole sellaisia tunteita joita avioliitto edellyttää. Kyky tai kyvyttömyys puhua näistä tunteista ennen kuin sotkeentuu kolmansiin on hyvinkin yksilöllistä ja inhimillistä - vaikkain niin ideologista olisi ensin puhua, erota ja sitten vasta lähteä uusiin suhteisiin. Mutta kun elämä ei menen niin.
Mutta muuten: avioliittoon menee kaksi ihmistä, siinä on kaksi ihmistä, heidät erottaa vain he kaksi ihmistä. mutta miksi erottaa, siihen voi olla monia syitä. Kumpi tekee eroaloitteen ja miksi, ei ole aina automaattisesti perheenrikkoja. On monia tapauksia joissa lasten hyvinvoinnista huolehtiva on hakenut eroa koska yhteiselämä aiheutti lapsille turvattomat kotiolot. Sen ei aina tarvitse johtua alkoholista. Riittää kun kyse on tulehtuneista väleistä. Toiset liitot voidaan kursia kasaan ja riidat sovittua, mutta ei kaikkia. Jos on menty alunperinkin vääränlaisen ihmisen kanssa naimisiin, on tullut jo lapsiakin ja siten eromietteet ikäänkuin deletoitu, eikä silti voida elää yhdessä. Lopulta se johtaa johonkin ikävään. Eikö olisi parempi erota ennen kuin eletään ensin vuosia riidoissa?
Toinen näkökulma: jos saisit tietää ettei puolisosi välitä sinusta tai yhteiselämästä kanssasi, haluaisitko silti jatkaa yhteiselämää hänen kanssaan? Miksi haluaisit? Mitä sellainen avioliitto on?
"Minusta teidän 20 vuoden avioliitto ei ole mennyt hukkaan mitenkään. Se kuuluu edelleen teidän molempien elämään, se ei ole oikeasti hävinnyt mihinkään. Elämä antaa, elämä ottaa."
- Avioliittonne eron jälkeen ei kuulu enää kummankaan elämään. Lapset kuuluvat, muu on mennyttä ja muistoja siinä määrin kuin kumpikin haluaa muistaa. Eron jälkeen kummankin elämän voi kuulua uusi avioliitto. Siinä ei enää vanha kummittele.
"Lapsillenne tämä uusi suhde voi edustaa ihan hyvin perheenrikkomista, siis lähinnä sinun ja exäsi välisen suhteen rikkoutumista. Se taas ei ole heidän näkövinkkelistään suoraan ja itseisarvoisesti huono juttu, joskus jopa hyvä juttu (niinkuin omalla kohdallani on)."
- Eri mieltä. Lasten on hyvä ymmärtää miksi äiti ja isä ei voi enää elää yhdessä, mutta lasten on opittava tuntemaan empatiaa kumpaakin kohtaan, sekä hyväksymään tosiasiat. Eli on mietittävä onko muka tosiaan lapsille parempi, että onnettomat äiti ja isä pysyy yhdessä vain lasten takia, jolloin voidaan miettiä millaisen vanhemmuusmallin lapset saavat. Eivät ainakaan opi näkemään lämpöä ja läheisyyttä kahden aikuisen välillä.
Lasten ja vanhempien suhde on eri asia kuin äidin ja isän (miehen ja naisen) suhde. Suhde äitiin ja isään ei muutu mihinkään vaikka suhde äidin ja isän välillä muuttuu. Tai ei saisi.... ja vanhempien pitäisi tukea niitä suhteita, eikä vaatia lapsia tukemaan äidin ja isän suhdetta.
Jumankeuita mitä paskaa. Perheen hajoaminen ei ole koskaan hyvä juttu kenenkään kannalta, ei varsinkaan lasten kannalta. Uusi nainen lasten "äidiksi" oli se nuori tai vanha, ei ole se oikea äiti. Ihmeellisen moraalitonta ajattelua näkee täällä ja perhettä ei tunnuta arvostavan missään mittakaavassa kuin vain ukon uudessa emännässä. Nainen jos vaihtaisi nuorempaan ja veisi lapset mukanaan, niin sotahan siitä syttyisi ja nainen olisi vielä huora miesten mielestä.
Eihän isän uusi nainen lasten äiti haluakaan olla?? Sitä vaan ei koskaan kysytä siltä toiselta naiselta, vaan nämä ajatukset syntyy ex-vaimojen aivoissa ja peloissa! (olen kuullut!)
Ja sekin asia pitää kaikkien tehdä toisilleen selväksi jotka omissa päissään kuvittelee ties mitä! Että kaikki tietää mitä kukin on. Isä, äiti, kummankin uudet kumppanit. Kaikilla on jokin rooli, mutta lapsilla on vain yksi äiti ja isä. Ainakaan mulle ei olis tullut edes mieleen että exäni naisystävä ylipäätään HALUAISI olla meidän lasten äiti kun sillä oli omakin lapsi! Tosin hoitipa kokemuksella nämä meidän penskat siinä sivussa.
Mikä haitta siitä on jos isällä on nainen talossa pitämässä talouden kurssissa, paikat puhtaana ja ruuan pöydässä? En tajua. Äitien mustasukkaisuutta ja pelkoa?
Paljon on tilanteita, joissa ero on hyvä juttu nimenomaan lasten kannalta. Ääri-ilmiöiden (puolison juopottelu, väkivaltaisuus ect) lisäksi perheen sisäinen dynamiikka voi olla niin tulehtunutta ja toimimatonta, että ero tarjoaa lapsille huomattavasti paremman kasvualustan kuin liiton jatkaminen.
"Toiset liitot voidaan kursia kasaan ja riidat sovittua, mutta ei kaikkia. Jos on menty alunperinkin vääränlaisen ihmisen kanssa naimisiin, on tullut jo lapsiakin ja siten eromietteet ikäänkuin deletoitu, eikä silti voida elää yhdessä. Lopulta se johtaa johonkin ikävään. Eikö olisi parempi erota ennen kuin eletään ensin vuosia riidoissa?
Toinen näkökulma: jos saisit tietää ettei puolisosi välitä sinusta tai yhteiselämästä kanssasi, haluaisitko silti jatkaa yhteiselämää hänen kanssaan? Miksi haluaisit? Mitä sellainen avioliitto on?"
Juuri tätä mieltä minäkin olen. Jotkut avioliitot voidaan pelastaa, jotkut ei - oli sitten mukana pettämistä tai ei. Minustakin on parempi erota kuin elää vuosia riidoissa. Tai jatkaa yhteiselämää vaikka emotinaalista suhdetta ei ole olemassa puolisoiden välillä. Mitä se semmoinen on: kulisseissa elämistä, lasten kasvattamiseta valheessa. Se jos mikä on vastuun pakoilua.
Minun eksäni uusi lapsivaimo käyttäytyy vihamielisesti minun lastani kohtaan.Hän repii tukasta lastani ja huutaa, että mene pois, kun et kuulu perheeseen.Niinpä lapseni ei enää uskalla eikä halua mennä isäänsä katsomaan, kun vastaanotto on tällainen.Isänsä ei puolusta lastaan, vaan sanoo, että älä välitä.Tosi typerää touhua.Sellaisia nämä nuoret lapsivaimot sitten ovat.
Miksei kukaan tämän lapsen lähimmäisistä ole oikea Aikuinen ja puutu tuollaiseen fyysiseen pahoinpitelyyn?
tuo kirjoitus oli päivänselvä provo. äiti puuttuisi kyllä jos kuulisi sitä tapahtuvan. eri asia sitten on puhuuko lapsi tottakaan. joskus lapsi alkaa väittää asioita joita ei ole tapahtunut koska haluaa huomiota. silloin on selvitettävä lapsen kanssa perusteellisesti mistä on oikeastaan kyse. usein kannattaa selvitellä asioita lasten mielenterveyteen perehtyneiden ammattilaisten läsnäollessa.
lapsen puheita valheiksi. On totta, että nuori ja vähän vanhempiki äitipuoli haluaisi elää romanssiaan vain sen miehen kanssa ja miehen lapset siinä ovat rasite, joka vie miehen huomion naisesta. Naisella ei ole mitään tunnesiteitä lapseen, saattaa hän olla jopa mustasukkainen lapselle, joka edustaa miehen entistä perhe-elämää. Mies taas käyttäytyy rakkauden huumassa mielistelevästi naista kohtaan eikä puolusta omaa lastaan, koska pelkää naisen reaktiota.
Ihan sama ilmiö on järkyttävimmillään nähtävissä niissä tapauksissa, joissa isäpuoli käyttää seksuaalisesti hyväkseen naisensa alaikäistä lasta. Juuri oli Hämeenlinnan tapaus, jossa kaksi eri isäpuolta oli käyttänyt lasta hyväkseen. Eikö äiti muka mitään havainnut pitkään jatkuneessa tilanteessa?
On varmasti lapsia, jotka liioittelevat juttuja. Luonnollisesti on myös niitä, jotka puhuvat totta ja asiaan pitäisi silloin Oikean Aikuisen puuttua.
Enkä henkkoht ymmärrä ollenkaan niitä uusia suhteita, joissa ei jo lähdöstä puolin ja toisin ymmärretä, että uuden puolison lapset kuuluvat elämään: uusi puolisko on paketti jossa on hän ja hänen lapsensa. Ei voi ottaa vain osaa, vaan on otettava koko paketti.
Noin asia myös pitäisi esittää uudelle puolisoehdokkaalle: minulla on lapsia ja jos se ei miellytä niin sitten en minäkään miellytä.
Tuo Hämeenlinnan tapaus kertoo kyllä karua kieltä missä joskus mennään. En tiedä tarkempia yksityiskohtia tuossa karmeassa tapauksessa, mutta kyllä minustakin äiti on tapahtuneeseen selvästi osasyyllinen.
Kyllä se vanha nainenkin tänään samat temput osaa, ja hakee juopon nuoren panettajan!
Jota saa esittää ja elvistellä oman aikansa, kun löytää toisen hiekkasäkin mitä lätkiä.
"Nuori nainen vei mieheni".
Jos ajattele noin, että joku ulkopuolinen on perheenne rikkonut, olet pahasti metsässä. tai sitten aikoinaan sinä veit miehen miehen tahdosta huolimatta, ja otit sellasenlapatossun joka lähtee kenen tahansa matkaan.
Eikö siis avioliitossanne ollut mitään vialla? Ei puuttunut rakkautta, välittämistä , huolenpitoa, rehellisyyttä, avoimuutta, yhteistyöhalua... Koska huonostikin voi mennä ja riidellään. Mutta jos riidat tai yleensä eri näkemykset ajaa puolisot henkisesti erilleen, ei toiseen rakastuminen ole mikään ihme.
Toteutunut avioliitto ja perhe-elämä ei ehkä olekaan sitä mitä toinen halusi. Voi tuntea itsensä ahdistuneeksi eikä pääse pois, kun sinä kuitenkin haluat sitä. Sellainenkin tappaa rakkauden ja halun elää yhdessä.
Miksi vain toinen ymmrtää avioliiton olevan loppu? Siinäpä sitä miettimistä.
Ole tyytyväinen jos lapsesi tykkää miehen uudesta kumppanista. Meillä tapellaan murrosikäisten kiukutteluista, kun mun exän uusi rouva on ihan kai asiallinen täti mutta lapset purkaa murrosiän tunnekuohut häneen, joka ei edes osaa ottaa niitä vastaan. Minukain sitten syyttelevät kun pakotan muka lapset sinne, kun en hoida sitä tätiä sieltä pois. Eikä lapset tajua miten avuton heidän isä yksin olisi, eli siitä tätistä on myös apua. Paremmin me kolme aikuista niitä lapsia hoidetaan kuin kaksi. Isä vielä matkustelee työn puolesta enkä min ävoisi revetä hänen osuuttaan hoitamaan. Onneksi siis on tuo täti joka hoitaa. Mutta kuinka kauan hänkään jaksaa tollasta sirkusta. TOivottavasti murrosikä on pian ohi!
noin suurta ongelmaa. Hän nyt vain sattuu olemaan alle kolemkymppinen, mutta exällesi kovin rakas. Minulla on hyvä ystävätär, jolla on itseään 11 vuotta nuorempi rangaistavan komea mies. On vielä fiksukin ja kääntää muitten naisten päät. Oikea namu. Ovat olleet naimisissa jo 7 vuotta ja ystävättäreni teki lapsenkin hänen kanssaan yli 4kymppisenä. Mies on ihan onnessaan, koska edellinen liittonsa oli kalsea ja exvaimon tahdosta lapseton. Eipä se ystävättärenikään mikään ruma ole, vaan edelleen hyvännäköinen, nuorekas, naisellinen, hauska ja seksikäs kohta 5kymppinen nainen. Moni ihmettelee, että ei voi olla tuon ikäinen.
Toisen naisen ikä, ulkonäkö ja ammatti on sellasia asioita mihin helposti takertuu jos on heikko itsetunto.
Ei kai hänen (ex)miehensä niin tyhmä ole että niin pinnallisten asioiden perässä juoksisi? Jos olisi, kannattaisi miettiä vähän syvällisemmin sen oman avioliittonsa pohjia...
Nuo voi olla myös pakoteitä halutessaan välttää näkemästä eron todellisia syitä. Monet ei näe omaa osuuttaan siinä lainkaan. Pitää itseään Täydellisenä Vaimona, aviopuolisona ja äitinä.
Kukin on ihmisenä sellainen kuin on. Parhaansa voi tehdä, mutta itseään ei hirveästi voi väkisin muuttaa toisen mieliksi, eikä vastaavasti toiselta voi edellyttää muuttumista itsensä mieliksi.
Erosta selviää parhaiten kun haluaa nähdä todelliset syyt, hyväksyä ero parempana vaihtoehtona kuin huono liiton jatkuminen, ja sitten katsoa tulevaisuuteen. Elämässä voi vielä kohdata uusia ihmissuhteita kunhan setvii vanhat pois alta. Uusissa suhteissa ei kannata hirveästi märehtiä vanhoja, koska ei kukaan jaksa sellaista pitkään kuunnella. Uuden suhteen on annettava elää omaa elämäänsä, eteenpäin.
"Hän nyt vain sattuu olemaan alle kolemkymppinen, mutta exällesi kovin rakas"
Mun mielestä aloittajaa kohtaan ilkeä lause, mieti mitä kirjoitat. Jotenkin kielikukkanen tuo loppuosa.
Tuskin tämä nuori nainen sille ap:n exälle vastenmielinenkään on, kun kerran onnellinen tuntuu olevan ja lapsetkin naisesta tykkää. Mitä sitä kiertelemään ja kieltämään. Vai olisko pitänyt ladata, että "ei se tuu kestään. Liian iso ikäero ja nuori nainen jättää sen kohta kuitenkina ja sitten se exä ruinaa sun luokse takaisin". Tämäkö olis hyvä?
Lapsille (jos vanhempia ovat) voi kertoa oman mielipiteensä äiti, mitä sitä kiertelemään.
Hyvä tapa hehkuttaa vielä palstallakin rakkautta, jonka joku menetti toiselle. Vai oliko susta.
Mikä sua nyt oikein kaivelee? Mulla ei ole mitään henkilökohtaista intressiä sen paremmin hehkuttaa kuin tölviäkään ap:tä. En ole pettäjä sen paremmin kuin kenenkään sivusuhdekaan. Se mitä olen joskus ollut, on nk. petetty ja jätetty vaimo eli mies oli eroaloitteen tekijä. Mies rakastui 10 vuotta nuorempaan yh naiseen ja muuttivat melko pian yhteen. Työpaikkaromanssi, joka roihusi jo avioliittomme aikana. Ei minusta silti ole asiaa vääristelemään, vaikka silloin alkushokissa toki katkera olinkin. He rakastuivat ja piste.
Minua ei kaivele mikään, otat liian vakavasti varmaan asian...unohda jo.
Mun mielestä täällä on aika kärkeviä ja ilkeitäkin mielipiteitä tullut. Menisivät vaan itseensä nuo ihmiset. Yleensä jätettyä naista syyllistetään, jätettyä miestä ei vissiin on olalletaputtajia. Älä välitä noista ilkeistä kommenteista.
Vaikka jotain olisi liitossa vialla ollut, niin miehesi on yksi osapuoli joka olisi voinut korjata asiaa. Ja uudella naisella on mielestäni oma vastuunsa mennä kahden ihmisen väliin.
Kyllä tuollainen asia jää mieleen, jos mies ei voi korjata liittoa enää ja poistuu helpointa reittiä ulos nuoremman mukaan. Kyllä, niin lapsellisia ja pinnallisia on jotkut. 20v on pitkä aika, ja jos toisen ajatusmaailma on tietynlainen eikä kerro mitään -vaikea siinä lukea ajatuksia. Ehkä niiden arki vielä huononee tuosta joku päivä...mies on ovesi takana...mutta sulla on joku parempi.
Hyviä pointteja sinulla. Minusta kuitenkin yleensä miestä syyllistetään sekä silloin, kun hän itse pettää, että myös kun hänen puolisonsa pettää. Vika siis aina miehessä... vaikka totuus on se, että molemmissahan sitä vikaa on, parisuhde kun on kahden kauppa.
"Vaikka jotain olisi liitossa vialla ollut, niin miehesi on yksi osapuoli joka olisi voinut korjata asiaa."
Samoiten jätetty vaimo on yksi osapuoli, joka olisi voinut korjata asiaa. Kumpikaan ei yksin pysty parisuhdetta korjaamaan, osallisia parisuhteen tilaan on aina molemmat puolisoista. Siis osallisia, ei välttämättä syyllisiä.
Kolmannen pyörän vastuu "kahden ihmisen väliin menemisestä" on vähän niin ja näin. Kokonaan kolmatta pyörää ei voi vastuusta vapauttaa, vähintäänkin hän on osallinen tilanteeseen.
Joskus voi olla niin herkkiä miehiä, että jos nainen koittaa korjata suhdetta, niin mies luulee että hänessä olisi vikaa tai jotain... vaikka kyse on siitä että nainen haluaa korjata välejä. Varsinkin narsistinen mies voi ottaa itseensä pienestä jo, vaikka kuinka kauniisti koittaisi olla.
Ainakin kolmas tietää, mihin juttuun hän meni.
Jos heidän suhteensa alkoi nuorena, niin halusiko mies vielä ikäänkuin kokea jotain. Ei miestä aina syyllistetä jos pettää, että olisi kokonaan syntipukki...mutta jos mies ei omaa puoltaan korjaa, ja pettää vaan mitä järkeä siinäkään sitten.
Tosiasioitten tunnustaminen ja oman osuuden näkeminen on ainoita keinoja petetyn päästä elämässään eteenpäin. Jos juuttuu kiinni kieltämiseen, ei koskaan pääse erosta yli. Katkeruus ja toisten syyttely ei auta jätettyä himpun vertaa. Erossa on tietyt vaiheet, jotka jokainen käy läpi ja vasta sen jälkeen on valmis uuteen elämään. Pitää ymmärtää itseään ja omaa käyttäytymistään suhteessa. Surun ja vihan kautta itsetunnon parantamiseen ja siitä eteenpäin vapauteen entisestä.
Narsisti on persoonallisuushäiriöinen ja sellaisen kanssa elämä on mahdotonta tuhoamatta itseä. Narsistille ei mikään puhe auta, koska narsisti ihan totta ei ymmärrä tekevänsä toiselle pahaa. Siltä puuttuu semmoinen osa päästä, joka kertois että sen omissa teoissa olis jotain moitittavaa. Semmoista on ihan turha yrittää parantaa, siihen harvoin pystyy edes psykiatri.
Mitä tulee kolmansiin osapuoliin, niin on tietysti helppo syyttää häntä, koska tuntee vielä rakkautta sitä pettävää puolisoaan kohtaan. Olen silti Yhden Miehen kanssa samaa mieltä siitä, että parisuhde ja ongelmat siinä ovat parisuhteen osapuolten välinen asia - ei ulkopuolisen. Ulkopuolinen ei niitä ongelmia myöskään pysty ratkaisemaan, vaan ainoastaan se pariskunta.
Ei tämä(kään) ole sukupuoliriippuvainen asia. Myös voi olla niin, että jos mies koittaa korjata suhdetta, niin nainen luulee että hänessä olisi vikaa tai jotain... vaikka on kyse siitä että mies haluaa korjata välejä.
Narsisteja on naisissa, todennäköisesti jopa miehiä enemmän kun kulttuurissamme narsistinen käytös on naisille hyväksyttävää, jopa suotavaa. Esimerkiksi suuttuminen siitä, että omaa ulkonäköä arvostellaan, on naisille *must* ja itsestäänselvyys, mutta miehille varma merkki narsismista.
Ylipäätään koko narsismi on tämän päivän muotitrendi. Yksi sun toinen leimataan narsistiksi, yleensä vain sillä perusteella, että ao. henkilö koetaan epämiellyttävänä. Missä on suuri ristiriita siihen, että todellista narsistia ei ympäristö tunnista vaan pitää tätä jopa vallan erinomaisena ihmisenä.
Niin narsiteja ja siihen taipuvaisia on jonkin verran olemassa.
Kolmannella osapuolella tarkoitin uutta naista. Niin pariskunnan pitäisi ongelmat ratkaista, oliko siihen mahdollisuus useinkaan ettei mies paennut vaan ovesta lopullisesti.
On todella hieno asia jos mies koittaa korjata välejä. Kiitän kaikkia miehiä jotka yrittää kuitenkin :) Silloin on sitten naisen ongelma jos ei koita vastaan mennä jotenkin.
En minä kannata narsistisia piirteitä ainakaan. Onhan toisia kohdeltava hyvin.
Niin sekin sitten kuka on narsisti ja kuka ei. Juu.
Niin eteenpäin pääsee. Mutta se voi tietysti vaivata jätettyä jos asiat jäi ikäänkuin kesken toisen kanssa, eli kaikki oli nopaesti ohi joku kaunis päivä.
Omaa käytöstään miettii varmasti, ja löytää mitä siinä oli. Miettiikö mies omaansa kuitenkaan ikinä..?
Tulevaisuudessa ja nykyisyydessä on mahdollisuuksia. Työ, kivat harrasteet, uuden rakentaminen, parempi minä, ja uudet suhteet. Rohkeasti ihmisten joukkoon kotoa murehtimasta.
Mutta puuttuuko joskus naisilta ja miehiltä yhteinen kieli, ajatellaan vähän eri tavalla joskus. Pitäisi kai olla nainen-mies, mies-nainen sanakirja, joskus jopa ihminen-ihminen sanakirja. :)
Ja ei se toinen ole ehkä aina se miksi luulee, miltä pinta näyttää. Puu tunnetaan hedelmistään ja koira karvoistaan jne. Joskus ihminen voi olla pieni, lapsellinen, heikko... paeta. Vai mitä.
Niin kenessäkin mikäkin "vika" suhteessa. Itse ainakin tunnustan omat vikani mielelläni elämässä mikäli joku huomaa tai itse huomaan. Ja koitan korjata. Sitten jos toinen ei edes kerro mikä vika/viat, niin sellaistakin voi olla. :)
Mulla on kokemus, että mies petti ja myös jätti. Kysyin monta kertaa syytä, mutta vastaus oli aina sama : Sussa ei ole mitään sellaista vikaa, jonka takia pitäisi erota. Siinä sitten ihmettelin aikani ja juutuin hetkeksi tuhon teemaan. Nyt en enää ajattele asiaa, vaan elän ihan omaa uutta elämääni. Olen parantanut itsetuntemustani, katsellut entisen liittoni koko historiaa, ollut itselleni rehellinen, mutta armollinen. Olen ihan ok nainen. Me vain ei jaksettu yhdessä enempää. Mä olen myös vapauttanut itseni vastuusta mieheni elämästä. Hän tekee omat päätöksensä omista lähtökohdistaan ja oman elämänsä sellaiseksi kuin tahtoo. Oli se sitten hyvä taikka huono, ei ole minun päänsärkyni. Enää. Ollaan me silti ihan puheväleissä, viimeksi tänään puhelimessa puheltiin.
Hyvä kysymys, että olisiko ollut mahdollisuus parantaa parisuhdetta. Myöhäistä miettiä, jos mies on jo paennut ovesta. Sellaisille asioille, joille ei mitään enää mahda, kannattaa pitää kunnon hautajaiset. Miksi jatkaa elämäänsä konditionaalissa.
Kyllä, narsistisiksi persoonallisuushäiriöksi luokiteltavia on olemassa. Heitä vain on vaikea edes asiantuntijan tunnistaa. He noudattavat liikennesääntöjä, ovat käytökseltään moitteettomia, seuraihmisiä, usein ulkonäöltään huoliteltuja, työssään menestyviä, heitä pidetään yleisesti sosiaalisina ja ehdottoman mukavina. Kodin seinien sisällä tilanne on sitten aivan toinen. Tarjolla on pelkkää kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä, syyllistämistä, arvaamatonta ja ristiriitaista käytöstä, manipulointia. Sellaiseen ihmiseen jää puoliso kiinni ja vaatii todellisia voimia ja apua irrottautua sairaasta suhteesta, jota ei pitkään aikaan edes tunnista sairaaksi.
Kuka uskoo miehen ja naisen väliseen rakkauteen? Jos tuloksena on aina ero ja mies ottaa toisen. Sinkkuna on helpompaa kohdata kaikki rakastuneet ja olla itse hyvä.
perusteella uskoani miehen ja naisen väliseen rakkauteen ole menettänyt. Olen edelleen vakuuttunut, että olen rakastettava ihminen ja pystyn rakastamaan miestä, kun sellainen kohdalle osuu. Ehkä se johtuu luonteesta, huomisen uskosta, hyvistä muista ihmissuhteista ja siitä, että ymmärtää elämässä tapahtuvan yhtä sun toista vaikeetakin. En vähättele pettämistä enkä eroa, en mitätöi entistä tuskaa, mutta olen opetellut läpikäymään asioita. Surustakin toipuu, kun käy sen läpi tunteillaan. Apua on saatavilla, jos yksin ei jaksa. Eroseminaari oli mulle henk.koht. vapauttava oppimiskokemus. Joku muu saa avun toisella tavalla. Suosittelen kuitenkin avun hakemista, koska erosta ei oikein selviä yksin.
Niin yksi. Joillakin voi olla monta huonoa kokemusta miehistä, joillakin miehillä voi olla mielenterveysongelmia, narsismia, ei osata kohdata toista, tai muuta. Miten siinä sitten uskoo rakkauteen.
"Jos tuloksena on aina ero ja mies ottaa toisen."
Jos näin käy, niin varmaan kannattaisi pohtia miksi aina löytää itsensä samanlaisesta tilanteesta.
omalla kohdalla käy noin huono säkä miesten suhteen, on varmaan hyvä pysähtyä miettimään millä mekanismilla joutuu yhteen juuri tuollaisten ikävien tyyppien kanssa. Miksi juuri mulle käy aina näin? Sieltä omasta itsestä voi löytyä se juttu miksi rakastuu aina renttuun. Minkälaiset miehet kiinnostavat ja miksi juuri sellaiset? Yhtä hyvin voi kysyä, että miten ihmeessä joku onnistuu saamaan ihanan miehen ja upean suhteen sen kanssa.
Minulle ei ole niin käynyt. Mutta jos voi jo valmiiksi olettaa kaikkien miesten olevan pinnallisia, nuoremman perään meneviä tms. Ei ole järkeä suhteissa.
Menneisyydessä voi olla eri valinnat nuorena kuin nykyisyydessä.
Viimeksi oli hyvässä ammatissa oleva mies, mielenkiintoinen luonne, komea, mutta pinnallinen, yliherkkä ja kriittinen -mikään ei riitä.
Jos tapaa tarpeeksi ihmisiä, rakastuu promilleen, mutta kohtalo tuo "oikean"... kunnes jotain taas tapahtuu..?
eikä tekeen liikaa oletuksia vieraista ihmisistä. Jää yksin tai sortuu taas huonoon, jos kauheesti yrittää varmistella, ettei koskaan enää tule petetyksi. Elämä ja miehet ei anna elinikäistä takuuta, ainakaan yleensä. Onhan niitä sellaisiakin, jotka uskaltaa vannoa, etteivät petä koskaan ja pitävät myös lupauksensa. Periaatteellisia.
Eivät kaikki miehet ole pinnallisia ja nuoremman perään meneviä. Ihan yhtälailla kuin kaikki naiset eivät ole pinnallisia ja nuoremman perään meneviä.
Länsimaisessa kulttuurissa on täysi vapaus valita oma puoliso, jos valinnassaan aina vaan uudestaan löytää itsensä samasta tilanteesta... niin vika ei kokonaan ja täysin ole siinä vastakkaisessa sukupuolessa.
Mikäs tässä miehessä sitten sinua kiinnosti, että menit suhteeseen hänen kanssaan ja petyit? oliko komea, hyvä ammatti. Minkälainen on mielestäsi mielenkiintoinen luonne? Oliko kovin puhelias?
aikasi 10-20v vanhemman miehen.
Heh nainen 50 ja mies 70. Herää todellisuuteen. :D Miehet ei ota edes itseään vanhempaa usein, miksi nainenkaan.
Joo ja sitten niitä 40-vuotiaita mummeleita on deittipalvelut pullollaan. Kysyvät vastaavasti valokuvia jokaiselta mieheltä ja ovat niin valikoivia että.
Jep, kyllä minäkin vaihtaisin mielummin 16-vuotta
nuorempaan naiseen. En epäilisi kun hyvä kohdalle osuisi.
onko mies nuorempi vai vanhempi iältänsä. Pääasia on, että mä rakastan sitä, haluan sitä, viihdyn sen kanssa, pystyn olemaan oma itseni, tunnen että mua rakastetaan, mut hyväksytään, musta välitetään, mua kuunnellaan ja tietysti että meillä on mukavaa yhdessä ja seksi toimii moitteettomasti ja mies ymmärtää naisen päälle ja arvostaa aidosti naiseutta. Tässä ne ainoot kriteerit ;)
... tutustua! Tapasin yhden miehen vuosia sitten. Se oli naimisissa. Mua ei kiinnostanut varatut miehet. En välittänyt olla tilapäispano tai muukaan suhde kun "kotona" oli "se kehen oli sitoutunut". Mutta me tutustuttiin. Vähitellen.
Melkein kaksi vuotta oli meillä sellainen ystävyyteen johtanut suhde. Siinä vaiheessa olin jo muutenkin ...sanoisinko rakastunut. Niin oli mieskin. Ja ihan oikeasti: me ei koskaan edes suudeltu. Joskus joissain tilanteissa mies halasi kun tavattiin tai erottiin, mutta siinä ei ollut mitään tuttavuutta kummempaa. Ei hellitty toisiamme tai sellaista.
Miehen vaimo ooi penkonut miehen puhelinta ja löytänyt meidän viestejä. Joissa ei sinällään ollut mitään tunnelatauksia mukana. Ihan arkipäivän asioita. Ne viestit olisi voineet olla mun ja hyvän ystävättäreni välisiä. Aivan samaa luokkaa. Mutta tää vaimo vaan sai päähänsä että meillä on suhde ja alkoi raastaa miestä eroon.
Me tietysti sovittiin miehen kanssa ettei olla tekemisissä ja hän yrittää saada vaimonsa rauhottumaan. Ei onnistunut. Vaimo alkoi häiriköidä minua. Veljeni oli kerran mun luona käymässä kun tää vaimo oli jostain onkinut osoitteeni ja ilmestyi oven taakse. Rajoja ei tunnettu kun sanallisen arkkunsa avasi. Kertakaikkiaan sivistymätön ämmä. Alkoi säälittää koko mies. Kaiken lisäksi kun veljeni lopulta tuli häätämään eukon pois ovelta että saatiin ovi kiinni, tuli huoritteluja ja muita uhkauksia "tietääkö toi miehes että huoraat toisten aviomiesten kanssa". Mieheltä sain kuulla että samaa tekstiä toisin päin oli kotona huudettu. Että mies on haksahtanut huoraan, maksulliseen naiseen.
Ero siitä tuli lopulta, eikä niinkään enää vaimon toimesta vaan miehen. Vaimoke levitteli pitkin kyliä juttuja meistä.
Jokunen kuukausi erosta mies tapasi ihan oikean rakkautensa. Sillekin vaimo kävi tekemässä tiliä kuinka paljon miehellä oikein on naisia ja oli kehottanut seuraamaan miehen puhelinliikennettä. Tää nainen oli sitten sanonut vaimolle suoraan "ei ihme jos kotona on tollanen harakka".
Mun ja miehen ystävyys alkoi hiipua luonnollisesti koska varsinainen rakkaus vei ajan. En tiedä olisko meistä koskaan tullut muuta kuin ystäviä. Olen itsekin tavannut mukavan miehen (vapaan!), ja monesti olen miettinyt olisiko sen edellisen miehen "vapaus" muuttanut mitään. Luulen, että meistä ei olisi koskaan tullut sen enempää. Johonkin käytännön asiaan se olisi kaatunut. Liian erilaiset tavat tai jotain.
Mutta sitä vaan, että ei vaimot aina kaikkea tiedä. Villi mielikuvitus saa ihmeitä aikaan. Kaikenlisäksi senkin miehen vaimo oilsi voinut vähän miettiä kun kuitenkin tosiasiassa teki itsestään vaan naurettavan. Miehen sukulaiset kyllä tietää meidän todelliset välit ja nekin vähän säälii sitä naisparkaa. Miehen elämä kotona ei ollut ihan yksiikoista ennen kuin tavattiin, vaan vaimo piti melkoista jöötä miehelle ja mies olisi kai eroon halunnut joka tapauksessa.
kyllä vaativat valokuvaa ja tinkaavat kuvan ikää......kovin vaativia ovat. Muttä säännöllisesti unohtavat kertoa omien vyötärömakkaroitten lukumäärän ja kunnon kuvaa ei löydy niiltä, joilla on kaljapöhöttymää kasvoissa. Ja paljon on niitä 40v prinsessoja jotka roikkuvat vuosikausia deittipalstoilla, mutta rahat vaan ei tunnu riittävän webbi-kameraan, vaikka avioon tekisi mieli. HALOO ledit, nyt eletään 2000-lukua....
nimimerkillä ' kohtapuoleen 12v. nuorempi mukana kotikuvioissa'
Minullekin kävi näin.Olin ollut 20v naimisissa, ja mies antoi 40v lahjaksi avioeron.Hän oli pannut 15v nuoremman naikkosen paksuksi.Avioeron jälkeen seurustelin miehen kanssa, joka oli kiinnostunut vain teinitytöistä.Niinpä meille tuli ero.Olen aina ihmetellyt samaa, että mikä niissä teinitytöissä miehiä viehättää.Luulisi, että mies ajattelisi, että tämä tyttönen voisi olla oma tytär,mutta ei kai miehillä ole älyä putkiaivoissaan sen vertaa.Ei mutta kuin nenä pystyyn vaan tuollaisten miesten edessä.Yäk.
ootko ajatellut, että mitä se eron jälkeinen mies sinusta halusi, jos kerran on kiinnostunut teinitytöistä? Teineistä kiinnostuneet yrittää yleensä teinejä, kypsiä naisia ne karttaa milloin milläkin verukkeella. Sitten on taas miehiä, joita kiinnostaa vain naiselliset naiset eikä ne välitä pimuista.
Vastauksena voin sanoa, että tämä mies jahtasi 13v tytärtäni.Kun se asia selkisi, tuli ero.
...jos yksi mies on sairas ei kaikki ole. Jotenkin siinä on kyse varmasti osittain hallinnasta, mies ei pärjää vertaistensa parissa.
Alaikäisiin sotkeentuvat aikuiset miehet voisi mielestäni surutta kuohita, onhan niitä eunukeita aiemminkin ollut.
Ehkäpä nuoruutta ihannoidaan liikaakin, eiköhän mediallakin ole sormensa pelissä.
Itse olen mimettinyt näin: Ei ketään voi väkisin pitää ja todelliset tunteet eivät ole tarkkaan ikään sidottu.
Olen yli 40, nainen, pidän itsestäni huolen, näytän nuoremmalta kuin olen, sporttaan säännöllisesti, myös ajatusmaailmani on nuorekas.
Olen kuitenkin sanonut "EI" itsestäni kiinnostuneille kolmekymppisille, koska mielestäni oma elämänvaiheeni ei kohtaa heidän elämänvaihetta. Jos en usko suhteeseen en sellaiseen heittäydy. Toivoisin kuitenkin suhteen, jolla on jatkuvuutta, esimerkiksi perheen perustaminen ei enää kuulu suunnitelmiin.
Ehkä vanhempi mies, joka alkaa seurustelemaan huomattavasti nuoremman naisen kanssa joutuu aika pian miettimään suhdetta realistisemmin. Haluaako hän esimerkiksi enää lapsia ja jaksaako oikeasti alkaa kasvatustyön alusta. On kiva leikitellä ja monelle nuoren ihmisen kiinnostus jopa imartelevaa, mutta kuitenkin arki tulee... voi äkkiä joutua toteamaan, että samaa kieltä ei löydy...pelkkä bodylanquage ei kuitenkaan ikuisesti riitä..
Vuosien vieriessä 16 vuoden ikäero alkaa haitata tätä nuorta naista.
nykyisin
29 vuotta liittoa takana. Luulin olevani vanha. En ollutkaan. Löysin rakkauden. Älä pelkää, usko itseesi, hae ystävää, älä ällöä machomiestä!
Kyllä jokainen on vastuussa omasta elämästään ja teoista. En ymmärrä näitä syytöksiä Esim tässä tätä ns nuorta naista kohtaan. Miehesi on vastuussa ja on ns perheenrikkoja -ei tämä näinen. T mies
Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja ketään ei väkisin viedä.
Ilmeisesti niin monella on tarve etsiä syntipukki ja niin usein omassa käytöksessä ei löydy mitään vikaa.
Ihan turhaa on syyllisten haku, sama asia esiintyy työelämässä, keskitytään enemmän syyllisten hakuun, kuin miettimään miten tästä eteenpäin.
Juur työpaikalla on ollut parikin naista jotka ensin avioliittojensa aikana vaan haukkui miestään milloin mitenkin päin, ja sitten kun miehet halusi eron (nimeomaa noin päin - toisella oli uusi nainen, toisella ei) taas kaikki oli olevinaan miesten syytä.
Sille toiselle akalle sanoinkin kun se eron aikana jäkätti miehestään ja tästä sen naisesta, että en yhtään ihmettele miksi lähtee toisen matkaan. Meni välit siihen akkaan, mutta olisi vähän miettinyt kuka sellasta jäkätystä jaksaa edes kuunnella. Kun ei työkaveritkaan jaksanu (en ollu ainoa).
Tää toinen taas oli sellanen kotimarttyyri jolla ei muuta elämässä ollut kun miehen passaus. Satoja kertoja yritettiin houkutella se mukaan yhteisille retkille ja teatteriin ja mitä nyt työporukan kanssa tehtiin, mutta aina oli sama selitys 'mun pitää laittaa jaakolle ruoka ja käydä kaupassa ja sitä sun tätä'. Sitten se valitti kun se ei koskaan pääse mihinkään ja syytti siitä miestä. Kaikki se sille passas eikä ollut mitään omia harrastuksia tai vissiin kavereitakaan. Vain jaakon sukulaiset. Vaikka toisten elämä ei hirveesti muille kuulu mut kyllä me ihmeteltiin että millanen mammanpoika tämä jaakko oikein on. Lopulta selvis ettei ehkä ollutkaan, vaan jaakko muutti omilleen.
Kohtalotovereita on, kuten huomaat. Minun mieheni "vei" itseäni vanhempi nainen. Miestä syytän pettämisestä mutta omalla tavalla vastuussa on tuo toinen nainenkin. Hän olisi voinut kieltäytyä suhteesta varattuun mieheen ja pienten lasten isään. Miehenikin olisi voinut kertoa minulle ettei ole tyytyväinen avioliittoomme, hakea eron ja sen jälkeen aloittaa suhteen tuon naisen kanssa. Mutta ei; ensin suhde ja kun sain sen selville niin muutto suoraan naisen luokse. Helppo tapa miehelle!
Katkera ja vihainen olin, sen tunnustan. Itsetunto oli nollassa hetken aikaa mutta päätin, etten jää tuleen makaamaan. Päätin jatkaa elämää ja lasten takia se oli pakkokin. Ja elämä on jatkunut. Elämääni on ilmestynyt "laastari", itseäni 10 vuotta nuorempi ja samassa elämäntilanteessa oleva mies. Meitä yhdistää petetyksi tuleminen ja arjen elämäinen pienten lasten kanssa ilman toista aikuista. Tästä suhteesta tuskin tulee mitään pysyvää koska se on alkanut näin vaikeassa tilanteessa mutta tällä hetkellä riitääkin että saamme silloin tällöin nauttia toistemme seurasta. Ja enpä muista ikinä puhuneeni ex:n kanssa niin paljon kuin olen nyt tämän lyhyen laastarisuhteen aikana puhunut.
Voimia sinulle! Minua lohdutti viime talvena suuresti Juha Tapion laulu Kelpaat kelle vaan.
Säälittävistä lähtökohdista ollaan liikkeellä jos kyse on "kelpaamisesta". Oletko siis vain tyrkyllä kenelle tahansa jolle kelpaat? Ei ihme jos avioliitolla ei ollut kovin vahvaa pohjaa.
Kumma miten taidan olla maailman ainoa nainen, joka on "pettämiseen" ja eroon johtaneissa tapahtumissa nähnyt osaa myös itsessään! Tietysti ensin konkretisoitui miehen suhde toiseen naiseen ja sen seurauksena ero. Hyppään noista tapahtumista kuusi vuotta eteenpäin.
Olen ymmärtänyt avioliittomme olleen epätyydyttävä molemmin puolin. Kun parisuhde alkoi rakoilla, en minäkään yrittänyt sitä korjata. Takerruin lapsiin. Halusin miehen muttuvan sellaiseksi kuin olin hänet kuvitellut. Eihän me niistä kuvitelmista koskaan oltu edes puhuttu. Suhteen alku vain lähti siihen suuntaan ja sitten kun tuli lapsiakin joita niin halusin... sitten vain kävi niin. - että yhtäkkiä oltiinkin toistemme vihollisia.
Meillä kummallakin oli paha olla. Syytin siitä miestä ja hänen itsekkyyttään. Ehkä olimme kumpikin itsekkäitä ja toistemme vastakohtia. En nähnyt lasten pahoinvointia.
Miehen lojaalius lapsia kohtaan näkyi siinä ettei eronnut kun parisuhteemme oli huonossa jamassa. Mies sieti ja kärsi hiljaa. Miksi hän ei olisi saanut rakastua toiseen? Ymmärrän nyt myöhemmin, ettei rakastumista voi estää. Miksi ihminen ei saisi kokea onnea, vaan pidättäytyä onnettomuudessa? Tahdikas tietysti voisi olla, mutta inhimillistä on olla olematta. En ollut minäkään tahdikas kun en kohdellut miestä kuten rakastettua aviomiestä kohdellaan.
Mies toki kertoia voimesti sitten tästä rakkaudestaan. Pidin häntä perheen rikkojana. Ensin miestä, myöhemmin sitä naista. Enkä vieläkään osaa itselleni selittää miksi olisin halunnut takertua siihen mieheen... perheen ja lasten takia? Lapset voi pahoin. Yksi meni terapiaan myöhemmin, yksi on katkaisuut välit minuuun. Mikä johtui siitä kun sain aluksi heidät katkaisemaan välinsä isään. Koska 'isä oli petturi mutta oli se nainenkin kodinrikkoja'.
Meidän perheen rikkoi minun ja miehen epäsopivuus ja ristiriidat. Kummankin itsekkyys ajoi meidät erilleen ja siten katkaisi suhteemme, mikä mahdollisti muut suhteet. Meidän perhettä ei rikkonut toinen nainen. Saattoi olla miehen terveydelle onni kun meni rakastumaan. Hän oli ihan oikeasti hirvittävän huonossa terveystilanteessa viimeisenä yhteisvuotena. Oli sairaslomillakin. Rakastuminen sai hänet muuttamaan elintapojaan. Ehkä siksi lapsilla on edelleen isä. Eron katkeruudesta selvittyäni alkoi myös minun henkinen ja fyysinen kohentuminen. Katkeruus söi voimia, myrkytti mielen, rikkoin ihmissuhteita. Osan lopullisesti. Söin aikani lääkkeitä, kunnes ymmärsin ettei lääkkeet mitään muuta. Muutos lähtee minusta ja ajatuksistani, asenteestani.
Olen eri ihminen kuin avioliiton ja eron aikoina. En halua olla tekemisissä exäni kanssa, koska hän muistuttaa minua ikävästä minusta. Voin hyvin myös siksi, että olen tehnyt parhaani ja aion tehdä jatkossakin saadakseni tyttäreni väleihin kanssani. Menetin hänen luottamuksensa ja sitä tuntuu olevan vaikea saada takaisin. Ymmärrän nyt hyvin miltä miehestä on tuntunut, eikä hän edes rikkonut luottamustaan lapsiin, vaan kyse oli minun ja hänen suhteen huonosta tilasta. Myös siis minun syytäni kun asiat meni miten meni.
Harvinaisen suoraselkäistä ja rehellistä tekstiä! On varmasti ollut aikanaan kova paikka katsoa itseään rehellisesti peilistä ja huomata olevansa osallinen -ja jopa syyllinen- tapahtuneeseen. Mutta siitä on varmasti paljon hyötyä loppuelämän kannalta; ei ainakaan tee samaa virhettä uudestaan.
Parisuhteessa virheitä ei tee koskaan ainoastaan yksi. Kenenkään on turha heittäytyä marttyyriksi luetellen miten täydellinen itse on ollut. Vaikka puoliso olisi kuinka paskamainen ja edesvastuuton hulttio, itse kantaa vastuun siitä miten sellaiseen suhtautuu. Tiesikö puolison ominaisuuksista, tunsiko hänet edes vai kuvitteliko puolison muuttuvan avioliiton aikana. Jos lähtee "muuttamaan" puolisoa (jota kutsun jeesusteluksi) on syy itsessä. Puoliso taatusti pistää hanttiin (kuten kuka tahansa aikuinen jota joku muu alkaa muovata toiseksi ihmiseksi), jolloin olisi järkevää luovuttaa. Lopputuloksen päätyessä "turpiin tuli" tilanteeseen, on aivan lapsellista väittää "minä tein kaikkeni".
Antakaa puolisoidenne olla mitä ovat. Rakastakaa heitä omana itsenään tai jos ette kykene, olkaa edes rehellisiä että rakastatte puolisoanne ainoastaan tietyin ehdoin. Rakkauteen EI kuulu jatkuva naputus siitä miten puoliso "välttelee vastuuta". Jos puoliso aikoinaan lupasi hoitaa tietyt asiat eikä sitten pidä lupausta, ei tilanne ainakaan naputtamalla parane. Taikka kyse on puolisosta joka vielä aikuisena kaipaa äitiä huolehtimaan ja naputtamaan.
Joten ei edes tuo "syylliseksi" tunnustautuva nainen ole yksinkään syyllinen. Hän jotenkin ymmärtää niitä olleen kaksi: hän itse ja mies. Ei kukaan muu.
koskettaa minua ja varmasti monia muitakin. Olen mies ja olen myös kuin tuo kertomuksen mies, melkein.
En todellakaan ole tyrkyllä kelle vaan vaan laulu antoi uskoa siihen, että kenties mulla on joskus vielä mahdollisuus uuteen onneen ja ansaitsen ehkä "parempaa" kuin entinen oli.
Avioliitossa on aina kaksi ja myös liiton epäonnistumiseen tarvitaan kaksi, sen tiedän ja myönnän myös sen. MUTTA edelleen olen sitä mieltä että ensin asiat pitää keskustella; kertoa ettei ole tyytyväinen ja muutenkin puhua kaikesta mahdollisesta. Sitten yritettäisiin korjata tilanne ja jos ei onnistu niin sitten ero ja uudet suhteet. Ei meilläkään "ruusuilla tanssittu" mutta mielestäni elämä oli ns. normaalia lapsiperheen arkea jossa lasten (kaksi erityislasta) tarpeet menivät aikuisten tarpeiden edelle. Ja kun mies ei kiinnostunut kodista eikä perheestä niin minusta tuli todellakin jossain vaiheesa vain äiti. Mutta jonkun oli todella huolehdittava perheen arjesta ja sen pyörittämisestä. Näin jälkikäteen ajateltuna lapset olisi pitänyt "tehdä" nuorempana niin ehkä miehenkin olisi sitten ollut helpompi asettua isän rooliin. Mutta kun tyhmänä kuvittelimme että ensin pitää hommata velattomat talot ja tavarat ja vasta sen jälkeen lapset. Joten ei yli 40 ihmisen enää olekaan helppo asettautua perheellisen rooliin kun kaikki muut saman ikäiset lähettävät lapsiaan maailmalle. Minun mieheni ei ollut lojaali vaan rohkeni jättää pienet lapset ja aloittaa uuden elämän. Mutta turha näitä on jälkikäteen murehtia, mennyttä kaikki. Nyt keskityn omaan elämääni ja ehkä sitten vanhainkodissa minunkin tielleni löytyy se "oikea rakkaus". Nyt tyydyn vain tähän laastarisuhteeseen.
Et ole ainoa nainen onneksi, joka noin ajattelee, tiedätkö miten kiva on sanojasi lukea, koska itse ajattelen niin samoin.
Olet selkeästi asioita pohtinut oikeudenmukaisesti, eikä vain omaa napaasi tuiottaen. Toivoisin, että ihmiset, jotka ripustautuvat toiseen, pitävät yllä kulisseja eivätkä suostu myöntämään suhteensa oikeaa tilaa lukisivat tekstisi ajatuksella ja välillä peiliin vilkaisten.
Moni puhuu avioliittolupauksista tai siitä miten täytyy lasten vuoksi jatkaa ja miten paha ero lapsen kehitykselle on. Ei pidä paikkaansa, pahinta kaikille on roikkua tilanteessa, jossa kukaan ei enää ole onnellinen.
Olkoon sun kirjoitus todistus siitä, että erossa ihminen voi myös kasvaa. a.p. kirjoittajalla ero on paljon tuoreempi. Vuosi eron jälkeen sen käsittely on vielä kesken, joten tuollaiseen tasapuoliseen pohdiskeluun ei ole vielä ehkä valmiuksia.
Oma kokemus mulla on, että eroprosessi, paitsi alkaa paljon ennen kuin ihmiset itse huomaavat sen, myös päättyy paljon myöhemmin, kuin kukaan voisi uskoa. Mun ensimmäinen ero kesti n. 5 vuotta vielä konkreettisen eron jälkeen. Tarkoitan , että vasta 5 vuoden kuluttua pystyin katsomaan sitä liittoa samalla tyyneydellä, jossa ei ollut enää mitään tarvetta puolustella itseä tai hakea syyllisyyttä exästä, vaan saatoin tuntea asiat puhtaasti niin kuin ne olivat tapahtuneet.
Kiva lukea sun kirjoitus, joka selkeästi kuvasi suhteen kokonaisuutta.
Olen kokenut täsmälleen saman.
"ensin suhde ja kun sain selville niin muutto suoraan naisen luokse. Helppo tapa miehelle!"
NÄIN SE OLI.
Kyllä se on oma halu lähteä,mutta on itsekästä pedata uutta parisuhdetta toisen selän takana ja tehdä omaa erotyötään ja läväyttää se sitte toisen naamalle.Ekax ero ja sit vähäaikaa yksin ja miettii kaikkea eritoten ittees ja sitte vasta uutta kattoon kun pöytä on puhdas,niin se uusikin suhde kestää paremmin.
..niin helppoa. Jos tietoisesti ei hae mitään, mutta sitten vain äkkiä jonain päivänä huomaa rakastuneensa varpaankynsiä myöten ja silti yrittää tunnetta vastustaa.....
Tietoinen vehkeily selän takana kertoo ihmisen luonteesta aika paljon ja se on toista osapuolta kohtaan todella väärin. Aina ei tilanne vain ole sellainen että voisi jonkun kirjan mukaan mennä... (ensin ero, miettimisaika x-kuukautta jne)...