Minkä takia ihmiset pyrkivät niin kovin tarinoiden ja illuusioiden maailmaan?
Tuntuu että tämä liittyy vielä usein vaurauteen. Halutaan rikkaaksi ja vauraaksi, että voi elää "unelmiaan".
Mitäpä muuta nuo unelmat ovat kuin typerän naiiveja tarinoita ja mielikuvia, jotka usein eivät ole edes omaa keksintöä, vaan pelkästään omaan mieleen copy-pastetettuja toisintoja varsinaisista tarinoista, fiktioista.
Tuntuu että tämä liittyy vielä usein vaurauteen. Halutaan rikkaaksi ja vauraaksi, että voi elää "unelmiaan".
Mitäpä muuta nuo unelmat ovat kuin typerän naiiveja tarinoita ja mielikuvia, jotka usein eivät ole edes omaa keksintöä, vaan pelkästään omaan mieleen copy-pastetettuja toisintoja varsinaisista tarinoista, fiktioista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja haaveet on ainakin ensisijaisesti pakoa arjesta ja sellainen voimavara, jonka avulla uskoisin voivani jaksaa aina eteenpäin.
Ei mun unelmiin silti koskaan ole kuulunut raha tai siihen verrannolliset asiat, vaan ihan jotain muita juttuja:)
jäsentämään maailmaa tarinoiden avulla. Miten se liittyy vaurausunelmiin?
Tarkoitin sitä, että vaurastuminen katsotaan erääksi keinoksi paeta ns. todellista elämää, jotta voi sen sijaan elää eräänlaista tarinallista, vaurasta unelmaelämää.
Katsotaan, että vaurastuminen ja nykyään myös kuuluisuus (joka ei välttämättä ole taas tekemisissä vaurastumisen kanssa) vapauttaa ihmisen ns. "ankeasta arjesta", ja antaa mahdollisuuden elää "parempaa elämää".
Ja vaikkei siihen pyrkisikään, siis vaurastumiseen itsetarkoituksena, niin yleisen vaurastumisen kautta ihmiset pakenevat entistä enemmän todellisuutta. Mitä enemmän meillä on mahdollisuuksia toteuttaa itseämme (vaurastumisen seurauksena), niin sitä enemmän se tarkoittaa juurikin pakoa todellisemmasta todellisuudesta.
Mutta jos ei oteta edes koko spekulatiivista vaurastumis-pointtiani huomioon, niin minusta on jotenkin ällistyttävää, että todellisuus on aina se, mikä on epämiellyuttävää ja siitä pitää aina olla jollain tavalla menossa poispäin. Minusta tässä asiassa melkein rehellisimpiä ovat alkoholistit ja narkkarit, he sentään viestivät suoraan aineiden käytöllään, että todellisuus kusee.
tuo haaveiluun uppoaminen on. Ei silloin niin paljon anneta aikaa unelmille, jos kaikki on muuten hyvin, mutta silloin kun arki painaa päälle ja asiat on viimeistä myöden umpisolmussa, niin silloin vasta uneksitaan ja halutaan paeta sitä kaikkea pahaa.
meneminen ja kaiken näkeminen nyt vaan sattuu olemaan yks mun unelmistani. Se nyt vaan on monen muunkin unelmaa. Ja sen unelman toteutumiseen tarvitsee rahaa. Muutenhan se unelma olis jo toteutettu.
Mitään saippuaoopperaunelmia en edes halua. Ei se Tanskan prinssi nyt oikeesti oo mun unelmien mies vaikka aika jees onki. Ei tähän hätään tule prinssin nimi mieleen, mut se kumpi meni naimisiin sen Australialaisen Maryn kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Frederik_(Tanskan_kruununprinssi)
sulku täytyy näköjään lisätä käsin
vois olla paremmin... Ja se paremmin sitten on sillai että uskaltaa tehdä niitä juttuja josta haaveilee.
Ei mun haaveet ja unelmat oo niinkää niistä huikeista tuloista ku uskalluksesta kiinni. Mut tietty pitäs olla se perusturvallisuus kunnossa ennen ku alkaa haaveilla 4-5 risteilystä pitkin maita ja mantuja. Se kumminki nykymaailmassa vaatii ehkä pikkaisen dollareita ja euroja