Heippa..
Elikkäs tilanne on tämä: Pariskunta m28/n23.. lähestulkoon täydellinen parisuhde n.3v.. seksi luistaa niinkuin arkikin.. sitten päätetään tehdä rakkauden kruunuksi yhteinen lapsi.. siitähän se sitten riemu alkaa. seksi loppuu, elämä arkistuu, yhteinen vapaa-aika kuluu sohvalla telkkaria katsellessa, sängyssä ei muuta tehdä kun nukuta, asioista jos yritetään puhua niin nainen alkaa kyynelehtimään.. pitäisikö antaa asioiden olla vaan näin? Vaiko alkaa juosta illat omia menoja eikä edes yrittää saada parisuhteelle aikaa ja asioita kuntoon? vaiko jättää koko homma sikseen ja pistää omaisuus ja huoltajuus jakoon ja aloittaa uusi elämä? vaiko hommata salarakas seksiseuraksi ja jatkaa entiseen malliin?
Elikkäs tilanne on tämä: Pariskunta m28/n23.. lähestulkoon täydellinen parisuhde n.3v.. seksi luistaa niinkuin arkikin.. sitten päätetään tehdä rakkauden kruunuksi yhteinen lapsi.. siitähän se sitten riemu alkaa. seksi loppuu, elämä arkistuu, yhteinen vapaa-aika kuluu sohvalla telkkaria katsellessa, sängyssä ei muuta tehdä kun nukuta, asioista jos yritetään puhua niin nainen alkaa kyynelehtimään.. pitäisikö antaa asioiden olla vaan näin? Vaiko alkaa juosta illat omia menoja eikä edes yrittää saada parisuhteelle aikaa ja asioita kuntoon? vaiko jättää koko homma sikseen ja pistää omaisuus ja huoltajuus jakoon ja aloittaa uusi elämä? vaiko hommata salarakas seksiseuraksi ja jatkaa entiseen malliin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uskoisin,että monella käy noin,kun lapsi tulee perheeseen. Mutta onni ei löydy vaihtamalla. Neuvoisin nyt vain koettaa parantaa sitä parisuhdetta. Ymmärrän kyllä,että vaikeaa se on kun nämä miehet... Pettäminen ei ole ratkaisu. saisitteko hoitajaa lapselle,jolloin saisitta kahdenkeskistä aikaa. Itse eronneena en suosittele eroa. Ei tämä uusikaan ole täydellinen ja väliin kaipaan entistäni. Eikä eksänikään ole aivan onnellinen tahollaan. Luovutimme ehkä liian aikaisin. Onneksi olemme ystäviä,mutta emme palaa enää yhteen. Olemme tästä samaa mieltä. Sitä kai aika on kullannut muistot... Toivottavasti te löydätte vielä toisenne uudelleen ja sitä keskinäistä rakkautta.
...kerhoon. Sopeudu tilanteeseen tai nosta kytkintä.
Vaimosi on kait raskaana? Silloin tilanne vaatii mieheltä vastuunottoa niin itsestä kuin vaimosta; tukemalla. Tapahtuu niin paljon muutosta naisen elämässä, ettei mies ymmärrä, joutuu tukemaan.
Ei miehen saa joka asiasta ottaa nokkiinsa, on ihan normaalia.
Koita vaan olla. Vaatii sisua, herkkää korvaa, silittelytaitoa ja taitoa olla hiljaa.. siitä eteenpäin sitkeästi esittämällä vaikka suoria kysymyksiä ja vakuuttaa toinen omalla käyttäytymisellään, että hyväksyy vastauksen kuin vastauksen. Taitaa olla pikku-rouvalla (ei tarkoitettu loukkaukseksi :) ) mieli myllerryksessä, ja varmasti pelkää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kuin myöskin tiedostaa tilanteen, että et halua häntä jatkuvasti itkuisena katsoa, mikä sitten itkettää vaan enemmän. Älä hauku, älä huuda, ehdota vaikka että menisitte yhdessä kolmannen osapuolen juttusille, jos muu ei auta.
Niin se on. Ystäväni on joutunut olemaan ilman seksiä monta kuukautta, koska raskaus on vaikea ja lääkäri oli lopulta suositellut selibaattia loppuajaksi, ja nyt ystävä on sairaalassa raskausmyrkytyksen vuoksi. Ei tämä elämä ole aina helppoa. Puoliso ei ole lähtenyt pettäjän tielle, vaan on uskollisesti ystäväni rinnalla ja käy katsomassa häntä sairaalassa. Molemmat pelkäävät vauvan ja äidin puolesta mutta tilanne on tällä hetkellä hallinnassa lääkärin mukaan.
Monilla on liian ruusuiset kuvat vauvoista ja raskaudesta, ei ymmärretä, että koko elämä voi kääntyä sen myötä päälaelleen. Sitten alkaa valvotut yöt, itkut ja imetykset. Parisuhde on koetuksella, mutta kun vauvavaihe alkaa olla ohi ja tulee uhmaiät mutta yöllä sentään ehkä nukutaan, jää äidille ja isälle enemmän aikaa olla kaksin lasten nukkuessa.
Ennen kuin alkaa hankkia lapsia kannattaa kyllä se tiedostaa, ettei se ole mitään ruusuista, vaan se on raskasta raadantaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Siinä tarvitaan molempien aikuisten hermoja ja kärsivällisyyttä sekä käsipareja. Silloin ei ole aikuisen aika alkaa kiukutella.
lapsi syntyi jo 1,5v sitten.. ja siitä lähtien on ollut enemmän tai vähemmän hankalaa..
"Seksi loppuu, elämä arkistuu, yhteinen vapaa-aika kuluu sohvalla telkkaria katsellessa, sängyssä ei muuta tehdä kun nukuta, asioista jos yritetään puhua niin nainen alkaa kyynelehtimään."
Oletko lukenut yhtään parisuhdekirjallisuutta? Suurin ihastumisvaihe menee yleensä ohitse 2-3 vuoden kuluessa ja sitten alkaa arki. Siinä vaiheessa moni nostaa kytkintä ja etsii uuden rakkaan, joka "on niin ihana, että kaikki tulee olemaan aivan erilaista", kunnes on taas kulunut se 2-3 vuotta ja arki koittaa... Fiksut ihmiset pääsevät tuosta vaiheesta yli ja oppivat arvostamaan pitkän liiton hyviä puolia, rauhallista perhe-elämää, yhteisistä lapsista huolehtimista, kumppanuutta, keskinäistä lojaaliutta, turvallisuutta jne. Ja jos rakastumisen tunteet ovat olleet alussa syvät, pariskunnalle saattaa tulla uusia rakastumisvaiheita myöhemminkin (siis rakkaus ja intohimo syttyy uudelleen entistä partneria kohtaan).
Sinä valitset kummalle tielle lähdet. Jos vaimosi vallan itkeskelee, niin kysäise onko masentunut. Masennus latistaa tunne-elämän ja tekee huonoa parisuhteelle. Tiedätkö mitä vaimosi haluaa parisuhteelta ja mitä toivoo ja odottaa sinulta?
Niin ja mikäs vika siinä sohvaelämässä on, kun on oma kulta kainalossa..? Jos on lapsen halunnut, niin sen kanssa täytyy olla illat kotona, kyllä ne juoksut täytyy silloin olla juostuna. Omia harrastuksia on toki hyvä olla, mutta toivottavasti myös vaimosi saa mahdollisuuden tehdä omia juttuja välillä. Viihtymistä, onnellisuutta ja elämän mielekkyyttä ei toinen ihminen voi sinulle tarjota, kyllä niitä virikkeitä saa ja kuuluukin hakea muualtakin kuin vain omasta kumppanista, mutta suosittelen ennemmin erilaisia harrastuksia ja muita omia projekteja baarielämän sijaan.
Ei tässä ole kysymys mistään baareissa juoksemisesta eikä muusta. Olen aina kotona viihtynyt ja hoitanut kotia, lasta, kaikkea siinä missä vaimokin. Kaipa se on vaan tämä elämän arkistuminen, intohimon laantuminen ja vähille jäävä yhteinen kahdenkeskinen vapaa-aika. Kuitenkin haluaisin että se rajallinen aika olisi sellaista intohimoista parisuhdetta, seksiä unohtamatta eikä hiljaiseloa tv:n ääressä. Mutta kaipa olen liian vaativa, kaipa se on tyytyminen tällaiseen ja toivottava että joskus se kipinä vielä syttyy samanlaiseen liekkiin mitä ennen. Ja lapsen kanssa nyt ei ainakaan niitä hiljaisia hetkiä tule vietettyä! Edelleenkin olen sitä mieltä että lapsi on tämän elämän kruunu ja rikkaus mutta ei sellainen piristysruiske tähän arkeenkaan pahaa tekisi. En kuitenkaan ikinä ole vakavissani harkinnut lähteä seksielämää muualta hakemaan eikä siihen varmaan luonto myöten antaisikaan. Ja onhan minulla mielikuvitukseni jäljellä!
Nythän vasta normaali keskivertosuhteeseen tuleekin se arki mukaan! Luuletko sä oikeesti, että alkuhuuma kestää ikuisesti??
Mitenkäs kauan te olette asuneet yhdessä?... parisuhdetta siis ollut 3 vuotta (eli ette ole edes asuneet näin kauan yhdessä).
Jos et pidä yhteisestä vapaa-ajastanne, niin voisitkohan sitten tehdä asialle jotain..? Ehdota jotain muuta tekemistä (... ja älä hyvä miehenalku vaan kitise ja kuulosta marttyyrilta samalla... siihen ei kuitenkaan ole syytä edes).
Elikäs, vaimokkeesi on raskaana... haloo..? voisitkohan siis olla tällöin tukena... hänhän on herkässä tilassa. Hän kasvattaa sisällään TEIDÄN omaa lasta! Ymmärrätkö ihan nyt oikeesti, että susta tulee isä?!?! Ei, et todellakaan voi lähteä, ETKÄ LÄHDE JUOKSEMAAN OMILLE MENOILLESI ILTAISIN!!
Niin... en yhtään ihmettele, miksi hän kyynelehtii ... puhut raskaana olevalle avovaimollesi sun puutteistasi. Voisitkohan nyt ihan ensin vilkaista peiliin ja mieti prioriteetit. Lopeta tuo itsekkyys ihan näin alkuunsa ja kasva mieheksi.
Oliskohan sun pitänyt miettiä asioita, ennen, kuin pamautat vaimokkeesi raskaaksi.
kesksutele tuntemusksitasi reilusti ja avoimesti vaimollesi,ehkäpä jollekin luotto kaverillesi. Anna puolisollesi positiivista palautetta ,tue ja helli ja auta arkiaskareissa , anna hänen levätä.
Kerro että kaipaat seksiä, mutta älä vaadi ja voihan sitä käydä poikaporukalla vaikka välillä vapaalla, mutta miksi lähteä vieraisiin .
Sinullahan on se sama Namu siinä vieressä, anna hänelle nyt huomiota , nauttikaa ja seuratkaa sen pikkumiehen -tai naisen alun kehitystä.
Mene rohkeesti mukaan neuvolakäynneille, ultraan saat tietoa ja huomaat pian valmistuvasi paremmin itsekin tulevaan vanhemmuuteen.
Kaikkea hyvää teille toivotellen.
Niin tiedät varmaan että tuota kutsutaan perhe-elämäksi, odotas kun alkaa lasten harrastukset, et itse ehdi edes nukkumaan :)