eroko ainut ratkaisu?

hukassa... kirjoitti:

Ollaan seurusteltu noin 1,5 vuotta. Mä en tiedä voiko tää suhde enää pelastua vai olisko tässä vaiheessa ero paras ratkaisu. Miehellä on pari harrastusta, jotka vie erittäin paljon aikaa (monta päivää viikossa) ja tottakai hän haluaa olla ystävien kanssa ja sitten se oma aika vain itsekseen olemiseen, hän kun on taiteilija niin tarvitsee sitäkin. No miehen mielestä ei ole mitään ongelmaa kun meidän yhteinen aika on sitä, että hän lähtee aamulla töihin, sieltä harrastukseen ja sitten kaverille, käy omassa kotona ja tulee illalla 9 - 10 aikaa mun luo kattoo tunnin mun vieressä telkkaa ja menee nukkumaan. Joo varmasti normaalia elämää, mutta entäs kun se meidän yhteinen aika on aina vain tämä tv:n katselu, ehkä joskus käydään yhdessä kaupassa. Siitä on 5 kuukautta kun ollaan viimeksi käyty yhdessä jossain tai tehty jotain muuta kun katottu telkkaa. Molemmat kyllä käy baarissa ym. ja kun kysyn että miksei voida mennä sitten yhdessä baariin kun samaan aikaan ollaan menossa (molemmilla kaverit mukana) niin vastaus on, että ei se ole sama asia, että on aina ennemmin mennyt ystävien kanssa (tiedän että toi on totta, kun tunnen hänen pari exäänsä ja niin toimi heidänkin kanssa). Mies aina lupaa, että on aikaa enemmän meille ja meidän suhteelle, mutta musta tuntuu ettei sitä aikaa oo. Ollaan puhuttu tästä paljon ja usein sanoo että kyllä kaikki muuttuu, en tiedä uskonko siihen enää, jos sitten joskus suutun kun mies menossa jonnekkin vaikka ollaan sovittu, yhteisestä ajasta, mies sanoo, että jos en anna sen mennä ja tehdä niinkun se haluaa ei me voida olla yhdessä kun hän nyt vain on sellanen, että mun on vain kestettävä tai sitten erottava. Tuntuu jo ettei edes rakasta, kun ei ole valmis mistään luopumaan, vaikka väittääkin luopuneensa paljosta (ihme kun se ei kuitenkaan mitenkään näy, ei sitä aikaa oo tullu mistään yhtään sen enempää) Mun pitäis kuulemma antaa sille enemmän tilaa, mietinkin että kun nytkin nähdään vaan illalla ennen nukkumaan menoo niin mitenköhän paljon tilaa muka vielä pystyn antamaan? eihän suhde voi toimia jos ikinä ei olla yhdessä ja tehdä mitään kivaa, käydä missään ja tottakai arki on sitä, että usein illalla vasta nähdään, mutta entäs kun meidän suhteessa se on vain sitä. Voiko tää toimia? vai olisko se ero sitten parempi vaihtoehto, mies sais harrastaa ja tehdä kaikkea niin paljon kun haluaa ja ehkä maailmasta löytyis mulle mies, joka haluaa tehdä yhdessä asioita. Vai onko tämä ihan normaali suhde? omat aikasemmat suhteet eivät ole kyllä olleet tälläisiä mutta jos ne ovatkin olleet jotenkin erikoisia sitten. Rakkautta ei kyllä puutu mun puolelta ja mieskin sanoo rakastavansa ja sen kyllä näyttääkin, ikävä kyllä rakkaus ei aina riitä? vai riittääkö?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä