Mistä puhti ja itsekuri?

Itse päätettiin kaverin kanssa molemmat laihduttaa kesään mennessä muutaman vuoden aikana kertyneet liikakilot pois. Samalla syntyy tietynlainen "kilpailuvietti" hommaan. Itsekseni kun puolisen vuotta sitten yritin jumppailla ja pyöräillä kotosalla ei siihen oikeen puhtia tullut. Mutta nyt kun tiedän etten ole ainoa ja en tosiaankaan halua huomata kaverini laihtuneen enemmän kuin minä saa siitä jonkintapaisia kiksejä. :)

Kun kerran itselläsikin on kuntopyörä niin asetat itsellesi jonkin tavoitteen, että esim. pyöräilen joka päivä salkkareiden ajan. Aluksi se on vaikeata. Ja monesti itse meinasin myös keskeyttää vähintään 5 min kohdalla ja toinen paha kynnyt 10min myöhemmin kun tuntui ettei enään kertakaikkiaan voi jaksaa metriäkään. Sitten jollain sitä vain mietti joka polkasulla, että "vähän lähempänä bikinejä, vähän lähempänä bikinejä".

Nyt kk lähes päivittäin kuntopyöräilleenä huomaan eroa vaa´assa, peilissä sekä kunnossa. Huomaamattani pyöräilessä hurahtaa tunti hyvän TV-sarjan parissa ja on upeata huomata, kuinka nopeasti kunto on noussut. Ei enään puuskutusta, syke tasaisempi ja voimatkin jaksaa muuta kuin sitä kevyintä vastusta pyöräillessä. Se tsemppaa. Ja ne tulokset. Tuki ja tavoitteet. Yritähän keksiä itsellesi hyvä perseeseen potkija.

tarvitsetko nyt todella itsekuria vai vain motivaatiota? haluatko todella laihtua ja oletko valmis tekemään loppuelämäsi töitä hoikkana pysymisen eteen? mieti läpi hoikkuuden hyviä puolia ja syitäsi laihduttamiseen, niin alkaa taas liikkuminen maistua.

voit myös asettaa itsellesi jonkin palkinnon, esim. kun kymmenen kiloa lähtee niin saat uuden vaatteen tai liikuntalaitteen. ja toi lenkkeilykaveri olis tosi hyvä, sovitusta tapaamisesta ei ole helppoa luistaa.

en onnistu hankkimaan sitä motivaatiota juuri mistään, joten käyn ohjatuilla tunneilla. Kun sinne menee niin väkisinkin tulee treenattua kunnolla :) Jos ei muuten niin ihan vaan ei kehtaa olla se rapakuntoisin ja laiskoin siellä :D Kesäisin tykkään lenkkeillä, ihan oikeasti tykkään ja siinä on tarpeeks syytä lähteä juoksemaan...

Moi!

Minä en ajattele liikuntaa niinkään laihduttamisen kannalta, sillä laihtumisessa kaiken perustana on oikeanlainen ruokavalio! Toki liikkua kannattaa laihduttaessakin; se kiinteyttää ja elimistö toimii paremmin, mutta en ajattele niin, että liikkua pitäisi jokseenkin hampaat irvessä, että pääsisi läskistä eroon. Se olisi hyvin pitkä ja tuskainen tie...

Liikkuminen kannattaa etenkin mielenvirkeyden, lihaskunnon, kolesterolin ja verenpaineen takia!
Päivittäinen reipas kävelylenkki raikkaassa ilmassa taitaa olla oikeastaan se kaikkein parhain ja edullisin konsti.

Hyödynnä arkisia matkojasi saadaksesi vaihtelua: kävele töihin (tai osa työmatkasta), kävele kirjastoon, käy tuttavilla kävellen jne. Hanki askelmittari kannustamaan ja tee itsellesi päivittäinen askeltavoite. Kun pääsee vauhtiin, niin on helpompi jatkaa muutakin liikkumista.

Ja jos illat tuntuvat liian kiireisiltä/raskailta/mahdottomilta liikkua paljon, niin liiku aamulla! Amerikkalaisessa yliopistossa oli tutkittu, että jo 15-20 minuutin reipas aamuliikunta (esim. pieni kävelylenkki, kuntopyöräily tai kotijumppa) lisää energiankulutusta koko päiväksi, kun taas illalla tehdyn liikuntasuorituksen vaikutus jää lyhyemmäksi. Illalla voi sitten jatkaa pienemmällä kävelylenkillä tai kuntopyöräspurtilla.

Aamuliikunta auttaa myös pysymään virkeänä koko päivän ja uuden rytmin myötä aamuisin pääsee myös helpommin ylös! Tämän oon itse kokenut, suosittelen! :)

Niin, ikävä kyllä jokaisen on löydettävä se oma motivaattorinsa, samat asiat kun eivät motivoi meitä kaikkia... =(

Itselläni laihtuminen alkoi jotenkin kuin huomaamatta ja kun aloin huomata sen vaikutuksia, aloin haluamaan sitä lisää. Itselleni siis laihtuminen ja sen tuomat positiiviset vaikutukset toimivat motivaattorina:

- vaatekoon pieneneminen -> löytyi helpommin sopivia ja istuvia vaatteita, kielestäni kauniimpiakin vaatteita
- kunto alkoi paranemaan -> ei enää hengästyttänyt kun nousin kaksi kerrosta portaita töihin tullessa

Eikä ihan huomiotta voi jättää myöskään ympäristön reaktioita laihtumiseeni... =) Olen ilmeisesti siinä onnellisessa asemassa, että olen pystynyt ottamaan sekä positiiviset että negatiiviset kommentit kannustimena itselleni. Positiiviset kommentit kannustavat ja negatiiviset saavat aikaan näyttämisen halun.

Tämä oli minulle niin suuri motivaattori, että minä, koko ikäni juoksua yli kaiken inhonnut, opettelin juoksemaan... =) (kun olen päivisin töissä ja iltaisin koulussa, on liikunnalle hyvin rajallisesti aikaa ja juoksu oli näistä ns. vapaasti harrastettavista liikuntalajeista se tehokkain...).

Neljä viikkoa ja 7 juoksukertaa se vei. Itkua vääntäen, hammasta purren ja kiroillen juoksin ensimmäiset 7 kertaa ennen kuin jouksu alkoi helpottamaan. Nykyään juokseminen on välillä ihan mielettömän palkitsevaa ja hauskaa, välillä ihan kivaa ja välillä ihan hirveää vääntämistä. Mutta juoksemassa käyn edelleen, n. 2-4 kertaa viikossa.

Kävin ja käyn edelleenkin lenkillä työ- ja koulupäivän jälkeenkin, mikä tarkoittaa lenkille lähtemistä n. klo 20.45, kun olen päässyt koulusta kotiin. Tunnin yritän juoksennella, ellei sitten ole todella aikaista työvuoroa seuraavana aamuna. Silloin juoksen vain puoli tuntia.

En tiedä oliko tästä nyt mitään hyötyä, toiselle on niin kovin hankala kertoa mikä voisi motivoida. Kyse on kuitenkin hyvin henkilökohtaisesta asiasta.

näköistä vartaloa. Siinä se. Siis RIITTÄVÄSTI.
Se antaa motivaatiota ja pitkäkestoista jaksamista ottaa liikunta säännölliseksi elämäntavaksi.
Minä tahdoin - ja tulokset ovat huimaavat! Olen tyytyväinen ulkomuotooni nyt yli 5-kymppisenä.