Mies ajeli töistä kotiin, muija soitteli kaupasta "moi oon kaupassa, mitäs tänään syödään"
Mies vastasi "tehdään jotakin kevyttä"
Nainen sanoi "tehdään jotakin keittoa, mutta laitetaan siihen jotakin muuta kuin broileria"
Mies vastasi "joo mut älä nyt ainakaan mitään pekonia osta"
Nainen "no mä katson jotakin".
Mies hoitelee asioita kaupungilla ja nainen soittelee ja sanoo "mä tein makkarakeittoa, siinä oli vaan 15% rasvaa"
Mies toteaa "no mä kyllä käsitän kevyellä jotakin muuta kuin makkaraa"
Nainen tiuskaisee "ei ole pakko syödä"
"Jaa" toteaa mies ja vitutuskäyrä alkaa hiipiä taas ylös "no mä olen kohta kotona". Mies sulkee puhelimen.
Mies saapuu kotiin, nainen ei puhu mitään, vaan pukee vaatteet päälleen ja painuu lumitöihin.
Mies painuu alakertaan ja sytyttää takkaan valkean.
Siinä takkatulta tuijotellessa tulee deja vu. Perkele yksien vitun makkaroiden takiako tässä taas aletaan mököttämään. Edellinen maailmanloppu meinasi tulla niiden perkeleen makaroonien takia.
Mies painuu kerrosta ylemmäs, tyhjentää tiskikoneen ja järkkäilee paikkoja. Nainen tulee kolailemasta mies on kattanut sillä välin pöydän.
Mies menee naisen tykö ja sanoo "Sori, että kiukuttelin" ja halaa naista.
Nainen vastaa haliin ja sanoo "Joo, eihän toi nyt niin kauhean kevyttä ole".
"Aletaanko syömään, mulla on kauhee nälkä ja tuo keitto tuoksuu tosi hyvälle" mies kysäisee?
Nainen vastaa ihan iloisesti "joo syödään vaan mullakin tuli nälkä lumitöitä tehdessä".
Olen mä sentään jotakin oppinut.
Mies vastasi "tehdään jotakin kevyttä"
Nainen sanoi "tehdään jotakin keittoa, mutta laitetaan siihen jotakin muuta kuin broileria"
Mies vastasi "joo mut älä nyt ainakaan mitään pekonia osta"
Nainen "no mä katson jotakin".
Mies hoitelee asioita kaupungilla ja nainen soittelee ja sanoo "mä tein makkarakeittoa, siinä oli vaan 15% rasvaa"
Mies toteaa "no mä kyllä käsitän kevyellä jotakin muuta kuin makkaraa"
Nainen tiuskaisee "ei ole pakko syödä"
"Jaa" toteaa mies ja vitutuskäyrä alkaa hiipiä taas ylös "no mä olen kohta kotona". Mies sulkee puhelimen.
Mies saapuu kotiin, nainen ei puhu mitään, vaan pukee vaatteet päälleen ja painuu lumitöihin.
Mies painuu alakertaan ja sytyttää takkaan valkean.
Siinä takkatulta tuijotellessa tulee deja vu. Perkele yksien vitun makkaroiden takiako tässä taas aletaan mököttämään. Edellinen maailmanloppu meinasi tulla niiden perkeleen makaroonien takia.
Mies painuu kerrosta ylemmäs, tyhjentää tiskikoneen ja järkkäilee paikkoja. Nainen tulee kolailemasta mies on kattanut sillä välin pöydän.
Mies menee naisen tykö ja sanoo "Sori, että kiukuttelin" ja halaa naista.
Nainen vastaa haliin ja sanoo "Joo, eihän toi nyt niin kauhean kevyttä ole".
"Aletaanko syömään, mulla on kauhee nälkä ja tuo keitto tuoksuu tosi hyvälle" mies kysäisee?
Nainen vastaa ihan iloisesti "joo syödään vaan mullakin tuli nälkä lumitöitä tehdessä".
Olen mä sentään jotakin oppinut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aloit aiemmin mököttämään.
Se on kuule sillä lailla, että harvemmalla miehellä on mitään valmista pötyä pöydässä kun töistä kotiin tulee. Jos mulla olis (ihan mitä vaan), niin kiitollisena ja hiljaa vetelisin ääntä kohden.
olisin lisännyt tuohon vielä käytännön ratkaisun: makkarakeiton jäähdytyksen ulkona, jolloin enimmät rasvat olisi voinut kerätä pinnalta pois. Sitten uusi lämmitys, mikä keitoille varsin hyvin sopii.
kuuluu rasvatkin. :)
Jees, elämä on helppoa kun tuon ymmärtää.
Aattele miten se arjen sujuminen voi olla pienestä kii joskus.
KAikkea se nälkä ja väsymys saaki aikaan. =)