Hei, olen parisuhteessa itseäni melkein 20 vuotta vanhemmat miehen kanssa. Ite olen siis parikymppinen. Miesystäväni on todella omintakeinen, ja levoton muusikonrenttu, mutta myös kultaisin ja välittäväisin mies, jonka olen tavannut.
Nyt on kuitenkin tullut ilmi väkivaltaa, jota en osaa käsitellä vaikka olen väkivaltaisessa suhteessa ollut ennenkin. Mutta siitä on jo vuosia.
Tämänhetkinen miesystäväni potkaisi minua jalkaan, niin että koko sääreni tummui kauttaaltaan ja oli kipeä ja turvoksissa kuukauden. Hän myös kuristi minua. Syynä tähän oli, että olin "häpäissyt" hänet ärhentelemällä väärälle taholle.
Toinen kerta oli, kun tuli riitaa ihan ns. normaaleista asioista päihtyneessä tilassa yöllä, ja menin autooni pakoon. En kuitenkaan ehtinyt saada ovia lukkoon. Turpaan tuli. Hän kuitenkin vajosi ns. koomaan, joten tinttasin kolmesti takaisin. Hän ei aamulla muistanut mitään, mutta sanoi että tein hyvin kun pistelin takaisin.
Huolettaa nämä Matti ja Mervi - piirteet kuitenkin. Etenkin, koska kokoero on valtaisa, ja joskus saattaisi todella käydä huonosti. Hän on äkkipikainen, mutta samalla maailman mahtavin mies. Minä en hirveämmin väkivaltaa pidä juurikaan mitään, siis tuon asteista, kunnei mitään pahempaa ole tullut. Mutta, mistä tietää millon yltyy pahemmaksi. Mustasukkaisuutta on puolin ja toisin, sitä en kiistä. Hän on kuitenkin aika haluttua tavaraa, kuten minäkin. Mutta hän kun liikkuu musiikkiporukoissa, ja fanejakin on pyörimässä, en aina tiedä luottaako häneen vai ei.
Kysymys kuuluukin, onko tälläinen suhde mahdoton?
Itse aloitin juuri syömään lääkkeitä, joiden pitäisi ainakin minua tasapainoittaa.
Onko ikäeroa liikaa, tuoko juuri se esiin ns. paskimmat puolemme?
Muuten synkkaa todella hyvin, hän on sielunkumppanini ikäerosta huolimatta. Ja rakastettavin, kaunis ihminen sisältäpäin, rosoinen ihana nalle ulkoa. Elämäni mies.
Mutta nuo kaksi kysymystä vaivaavat päätäni ajoittain.
Nyt on kuitenkin tullut ilmi väkivaltaa, jota en osaa käsitellä vaikka olen väkivaltaisessa suhteessa ollut ennenkin. Mutta siitä on jo vuosia.
Tämänhetkinen miesystäväni potkaisi minua jalkaan, niin että koko sääreni tummui kauttaaltaan ja oli kipeä ja turvoksissa kuukauden. Hän myös kuristi minua. Syynä tähän oli, että olin "häpäissyt" hänet ärhentelemällä väärälle taholle.
Toinen kerta oli, kun tuli riitaa ihan ns. normaaleista asioista päihtyneessä tilassa yöllä, ja menin autooni pakoon. En kuitenkaan ehtinyt saada ovia lukkoon. Turpaan tuli. Hän kuitenkin vajosi ns. koomaan, joten tinttasin kolmesti takaisin. Hän ei aamulla muistanut mitään, mutta sanoi että tein hyvin kun pistelin takaisin.
Huolettaa nämä Matti ja Mervi - piirteet kuitenkin. Etenkin, koska kokoero on valtaisa, ja joskus saattaisi todella käydä huonosti. Hän on äkkipikainen, mutta samalla maailman mahtavin mies. Minä en hirveämmin väkivaltaa pidä juurikaan mitään, siis tuon asteista, kunnei mitään pahempaa ole tullut. Mutta, mistä tietää millon yltyy pahemmaksi. Mustasukkaisuutta on puolin ja toisin, sitä en kiistä. Hän on kuitenkin aika haluttua tavaraa, kuten minäkin. Mutta hän kun liikkuu musiikkiporukoissa, ja fanejakin on pyörimässä, en aina tiedä luottaako häneen vai ei.
Kysymys kuuluukin, onko tälläinen suhde mahdoton?
Itse aloitin juuri syömään lääkkeitä, joiden pitäisi ainakin minua tasapainoittaa.
Onko ikäeroa liikaa, tuoko juuri se esiin ns. paskimmat puolemme?
Muuten synkkaa todella hyvin, hän on sielunkumppanini ikäerosta huolimatta. Ja rakastettavin, kaunis ihminen sisältäpäin, rosoinen ihana nalle ulkoa. Elämäni mies.
Mutta nuo kaksi kysymystä vaivaavat päätäni ajoittain.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"...myös kultaisin ja välittäväisin mies, jonka olen tavannut..."
No etpä sitten ole aidosti kultaista miestä edes tavannut. Aidosti kultainen
ja välittävä mies EI kurista tai lyö toista. Ei minkään selityksen varjolla.
...joka kuristaa ja potkii. Ja sinä "tinttaat" piskuisilla voimillasi takasin, kun mies on koomassa...
Sanon ihan suoraan että KUKAAN 40-VUOTIAS ja myös henkisesti ikäisekseen kypsynyt, itseään rakastava nainen ei katselisi tollasta jätkää päivääkään. Ei vaikka mies olisi yhdistetty Johnny Depp ja Lenny Krawitz Donald Trumpin tuloilla ja Jeesuksen sanoilla.
Eli miehesi on kipeä ja niin olet sinäkin ja suhteenne. Sinulla on vain miestä paremmat mahkut parantua, kun olet vielä nuori ja aikaa muuttumiseen on enemmän.
Tee mitä teet, mutta sulla on vain yksi elämä. Kannattaisi tykätä itsestään vähän enemmän.
Musiikityylistä vaikutteitako hän kenties soveltaa sinuun ?.No. jos lyö kerran,lyö pian toisenkin.Palstan vakio-ohje kuuluu,jätä se ja tee rikos-ilmoitus ja kun nyt on julkkis ilmeisesti kyseessä,niin iltapäivälehtiin olisi hyvä soittaa myös jutun toivossa.Kohtaamaasi väkivaltaa pitäisin äärettömän vakavana tekona,jota ei saa sivuuttaa olankohautuksella,joten vaihda huomenna myös lukot ja mene turvakotiin.
Et pidä tuollaista väkivaltaa minään?! ..kun ei VIELÄ ole pahempaa sattunut?! Kuuntele itseäsi. En voi uskoa, että joku tosissaan sanoo noin. Kuulostaa nujerretun, itseään arvostamattoman naisen puheelta. Varmasti on tuossa ihmisessä paljon hyvääkin, silti vaikka tuo väkivaltaisuus olisi hänen ainoa huono puolensa painaisi se vaakakupissa paljon enemmän, jos alat miettimään sitä onko sinun hyvä olla ja elää tämän ihmisen kanssa. Tunnustaako hän itsessään tämän ongelman? Olette varmaan puhuneet asiasta? Jos miehesi rakastaa ja välittää sinusta tarpeeksi, ja ennenkaikkea sisäistää sen, että väkivaltaisuus on tosissaan ongelma, hän on valmis hakeutumaan ammattiauttajan pakeille.
Tuo, miten kerrot asiasta, saa minut hyvin surulliseksi. Monta samankaltaista 'tarinaa' olen kuullut.. moni kerrottu juuri samaan sävyyn, kuin toisen hyvät puolet oikeuttaisivat väkivaltaan, tai jotenki lieventäisivät sen vakavuutta.
Uskotko saavasi lääkkeillä itsesi tasapainoon? Paras apu tasapainon saamiseen on jättää tuollainen, väkivaltainen ihanne.Kaikkein läheisin ihmissuhde saa sinut tasapainoiseksi, jos kaikki on hyvin.Siitä se on kiinni.