Kuljen työmatkani paikallisliikenteen bussilla. Auto ei raiskaa ilmakehää, kun seisoo parkkipaikalla.
Sitten asiaan:
Miksi helvetissä ruuhkabussia ei osata alkaa täyttää perältä? Mikä siinä maksaa, että naiset, kakarat ja vanhukset (niitähän siellä bussissa on minun lisäksi) jää seisomaan keskelle käytävää. Korkeintaan siihen keskitasanteelle mennään, ei peremmälle. Sama juttu istumapaikkojen kanssa, niin kauan kun niitä on jaossa. Olisko aivan mahdoton ajatus alkaa täyttää sieltä perimmäisestä takanurkasta? Entäs sitten nämä käytävän puolella istuvat, jotka varaa tyhjää paikkaa itsensä ja ikkunan välissä?
Kyllä korpeaa. Vaikeaa olla vihertävä. Ei ihme, että yksityisautoilu on suosittua armeijan käyneiden miesten keskuudessa.
Sitten asiaan:
Miksi helvetissä ruuhkabussia ei osata alkaa täyttää perältä? Mikä siinä maksaa, että naiset, kakarat ja vanhukset (niitähän siellä bussissa on minun lisäksi) jää seisomaan keskelle käytävää. Korkeintaan siihen keskitasanteelle mennään, ei peremmälle. Sama juttu istumapaikkojen kanssa, niin kauan kun niitä on jaossa. Olisko aivan mahdoton ajatus alkaa täyttää sieltä perimmäisestä takanurkasta? Entäs sitten nämä käytävän puolella istuvat, jotka varaa tyhjää paikkaa itsensä ja ikkunan välissä?
Kyllä korpeaa. Vaikeaa olla vihertävä. Ei ihme, että yksityisautoilu on suosittua armeijan käyneiden miesten keskuudessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
viherpiipertäjä henkeen ja vereen. Mutta julkisilla pakkomatkustaminen tekee siitä todella vaikeeta. Vuorotyössä sentään se hyvä että aikasin aamulla ja myöhään illalla ei ole lapsiperheitä ja mummoja liikkeellä.
Julkiset sucks!
Johtuisko toi nyt siitä että eiks niillä takimmaisilla penkeillä nyt vielä ole vähän pahamaineinen imago. Juontaen jostain historian hämäristä, kun busseissakin oli tupakkaosasto ja juurikin siellä perällä. Yläasteikäisenä koulubussin takaosa oli pahisten reviiriä, jonka nördet ja seiskaluokkalaiset jättivät automaattisesti vapaaksi vaikka olisi ollut millainen sisäänryysis pysäkiltä. Siinäpä sitä tunsi statuksensa nousseen, kun kehtasi joskus ylempiluokkalaisena marssia sinne.