Erosta on nyt pian neljä kuukautta. Seurusteltiin viisi vuotta, joista neljä oltiin kihloissa. Meillä oli tosi ihanaa, rakastettiin toisiamme ihan mielettömästi. Noh, oli tietty vaikeuksiakin, mutta ei sellasia, että ne ois suhteen rikkonut. Jo ihan toisena vuonna seurustelumme aikana keskusteltiin poikaystäväni kanssa tulevaisuudesta. Kaikki meillä meni ihan ristiin. Mä halusin pian perheen, muuttaa yhteen ja mahdollisesti lapsia. Tää mies halusi tälläsia asioita vasta n. 10-15 vuoden kuluttua. Olisin jaksanut oottaa jopa niin, että oltas oltu yhdessä 7 vuotta ennen kuin mitään tollasia mietittäs, mutta oli kuulemma liian aikasta hälle. Hän halusi pitää vain minut, olla vain minun kanssasi, ei kuitenkaan sotkea kuvioihin perhe elämän koukeroita. Minkä nainen sille voi, jos haaveilee asioista? Mä en tiennyt mitään muuta keinoa, kun jättää hänet. Mä haluan elämältä paljon. Perheen, lapsia jne. Tässä koitan sitä kirjoittaa, että on se helvetin kumma, kun suhteessa välittäminen ja rakkaus on valloillaan ja joka päivä meidän kasvomme loistivat onnesta ja kaikki oli mahtavaa... se loppuukin tosta vaan! Ihan vaan sen takia, että ei olla tulevaisuuden suunnitelmissa samalla tasolla. Ollaan nykyään ihan pirun hyviä kavereita, tosin mies kertoo vielkin rakastavansa ja haluaa aina ottaa kainaloon ym. kun nähdään.... jotenkin on nyt niiiin helpompaa elää ja olla! Tien, että vaikka nyt olen sinkku, yksin. Jossain on joku joka vois haluta mun kanssa samoja asioita...kun vaan löydän hänet. Suhteet on kiemuraisia, sen opein... rakkaus ei tosiaan aina riitä!
Lopetin viiden vuoden suhteen.
Viili84
91475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikö sulla nyt saata mennä vaikka toiset 5 vuotta kun etsit sitä sopivaa isää niille tuleville lapsilles? Ja siinä ajassa oisit ehtinyt ehkä vääntää ne tän edellisenkin kanssa?
Eri asia, jos mies ei halua lapsia ollenkaan, ikinä koskaan..mutta miks tuossa tapauksessa heittää hyvä/ihana/paras ukko meneen?
...koska mun mielestä kumminkin toi kertoo aika paljon ihmisestä, jos ei tosiaan halua lapsia vasta kuin 10-15vuoden seurustelun jälkeen. Saatikka siis muuttaa kunnolla yhteen. Juuripa sen takia, koska arvot on niin pirusti erillaiset. Vaikka on ihan rakastunut, niin ei sitä jaksa päivästä toiseen aatella että vielä niin ja niin kauan. Vaikeeta toisen ymmärtää kun ei oo mun pään sisällä... Jokaselle on joku, se oikee... hän ei ollut mulle. Ja toiseksi, luulin, että en pääse irti ja mulla on tosi vaikeeta eron jälkeen, mutta mä oonkin paljon helpottuneempi. Kai sekin on merkki, ett tein oikein.
Kyllähän sitä ihminen puhuu mitä sattuu ajattelematta.Olisi se mies varmaan halunnut aiemmin lapsia kuin 10v seurustelun jälkeen.Uskoisin niin.Sitä vaan sillä hetkellä luulee ajattelevansa oikein ja että se on lopullinen päätös. Ihmisen mieli muuttuu niin äkkiä.
Tod.näk teit ison virheen ja nyt luulet olevasi oikeassa ainakin vähän aikaa...
Miten luulet että yhtä hyvä mies löytyy tosta vain,esim baarista, illan pikkutunneilla?Jos seurustelitte 5 vuotta,,Se on valtava aika ja tuollaisessa suhteessa ei tunne ketään muuta ihmistä paremmin kun oman kumppanin.En käsitä miten viiden vuoden suhde lopetetaan tällaisesta mielipide-erosta.Ettekö olisi voineet keskustella lisää asiasta ja antaa ajan kulua,,,Miksi perhe ja lapset pitää saada HETI,TÄSSÄ,NYT?Harva mies haluaa sinun iässäsi lapsia ja perustaa tosissaan perhettä, mutta mitäs jo exäsi olisi halunnut samaa kuin sinä, mutta ei vaan pystynyt kertomaan sitä sinulle?Olen kuullut tällaisia tapauksiakin.Mielestäni kannattaisi nyt ottaa exääsi yhteyttä ja keskustella asiasta ihan tosissaan.Ja niinkuin tekstistäsi huomaa, et ole päässyt hänestä yli, eikä hänkään varsinkaan sinusta.
No eipä mies ollut minun ikäiseni, vaan kyllä kävi jo kolmeakymppiä, siinä vaiheessa pitäs olla muutkin asiat jo mielessä kuin biletys sekä hauskan pito, elämä ilman mitään vastuuta. Mun mielestä. Ja uskokaa vaan, näistä tulevaisuus asioista puhuttiin miljoona kertaa, useaan otteeseen ja ihan vakavasti. Ei, en halunnut lapsia heti, tässä ja nyt... kuten sanoin, olisin 7 vuottakin helposti oottanut, se ei mun mielestä ole heti. Mutta hän ois tarvinnut vielä 8 vuotta tuon 7 vuoden lisäksi. Ja yhteyksissä ollaan useesti. Me kyllä sovitaan paremmin kavereiksi, ei sitte tarvii sitoutua. Ja eipä ole kumpikaan mustasukkainen toisten asioista. Hän käy baareissa ym, ei haittaa.. Mä käyn viihteellä, laivalla jne. Ei häntä haittaa. Niin se vaan meijän kohdalla oli, rakkaus ei riittänyt. Itseasiassa, viime viikolla kun puhuttiin, hän sanoi, että ei aio etsiä vakavaa seuraa moniin vuosiin, eikä aio koskaan hankkia lapsia. Näin.
unelmiaan täytyy seurata, eikä niistä saa luopua yhden miehen takia!
Teit luultavasti ihan oikean ratkaisun.entä 10-15v jälkeen jos mies olisi edelleen ollut sitä mieltä ettei halua lapsia niin entä sitten itsekki olisit ikääntynyt ja sen jälkeen jos olisit alkanut etsiä oikeaa isä ehdokasta siihen olisi vielä kulunut noin 3-5 vuotta,mitä olisi ollut sitte? (ehkä liian iäkäs ensisynnyttäjä)
Jos on jos lehmäkin lentäs. Kyllä se on parempi tutustua toiseen ja katsoa, vastaako katsantokannat toisiaan perheestä jne. ennen seuraavaa askelta. Jos ei vastaa, eikä yhteistä säveltä löydy, ei voi mitään. Toivottavasti löytyy ihminen, joka ei halua harrastaa pelkästään "suhteita".
Mielestäni henkinen valmius perheeseen on enemmän kuin fyysinen ikä. Toiset ovat valmiita sitoutumaan reilu 20-vuotiaina ja toiset ehkä yli 30-vuotiaina. Mieluummin haluaisin vaimon, joka olisi valmis sitoutumaan 20.
Jotkut eivät ole valmiita sitoutumaan oikeasti koskaan, ikä ei sitä ratkaise.