eikö kaksi kolme kertaa kk:ssa ole hiuken paljon sukureissuja yli sadan kilometrin päähän milloin millekin kissanristiäiselle vuodesta toiseen: miehen toisen sukuhaaraan tätejä,setejä, appivanhempia ja sen ja ton lapsen synttäreitä. Ja aina kotiin pääsy vasta puoliltaöin (ennen pakkopullakäynti oli koko viikonloppu kerrallaan joka luojan kiitos on saatu pois)niin että on ihan puhki vielä seuraavankin päivän. Eikö ole liikaa?. Omia sukulaisiani jotka asuvat paljon lähenpänä tapaamme muutaman kerran vuodessa muutaman tunnin ajan kerrallaan.Mutta miehen suku painostaa ympärivuoden.
liiat sukureissut
liikaa sukua
3744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta viekö sinut joku sinne väkisin? Suku painostaa - mutta kuka istuttaa sinut autoon tai junaan väkisin? Jos olette päässeet jo koko viikonlopun reissuista niin saanet tämän vähemmäksi.
Itsellä ei ole tätä ongelmaa, kun ei ole sukulaisiakaan...Ei käy tasan onnen lahjat
Myös minun mieheni sukulaisten luona pitäisi käydä jatkuvasti on ties kenenkä aikuisten tai lasten nimipäivä, syntymäpäivä yms. Jatkuvaa hyppäämistä ja lahjojen kantamista. Lahjojen hankinta on minun vastuulla. Jos ei mennä paikalle niin sukulaiset loukkaantuvat. Hermot menevät näyttelemisessä. Pitää miettiä kyllä jokin ratkaisu.
ilmoittautuisitte ensin jollekin mielenkiintoiselle viikonloppukurssille, joka kiinnostaa teitä kumpaakin. Kyseisenä viikonloppuna ette tietenkään voi mennä tapaamaan tätejä ja setiä. Siitä sitten alatte kehitellä omia menoja aina kun pitäisi mennä sukua katsomaan. Eihän niiden menojen tarvitse edes olla todellisia menojakaan ensimmäisen jälkeen, sen ensimmäisen on oltava todellinen, jotta voitte haltioituneina (liioittelua peliin) kehua miten ihana viikonloppu teillä oli ja että aiotte jatkossa opiskella samaa asiaa lisää viikonloppukursseilla. Siinäpä se. Hiljakseen pääsette siihen, että tapaatte näitä sukulaisia vain muutaman kerran vuodessa.
Annoin tämän saman neuvon samaan asiaan tuskastuneelle ystävälleni ja hän meni miehensä kanssa videokuvauskurssille ja he innostuivat muuten tosissaan asiasta. Sukulaiset vähän urputtivat, mutta lopettivat sitten, kun huomasivat että pariskunnalla onkin yhteinen mielenkiintoinen harrastus, jonka parissa he haluavat viettää vapaa-aikaansa.