Hassu juttu. Oikeesti. Vaimon 2 viikkoa sitten alulle laittaman eroprosessin jälkeen tilanne on ollut uskomatonta tunteiden vuoristorataa. Surun ja epätoivon kautta hetkellisiin hyviin fiiliksiin, jos on onnistunut saamaan ajatukset joihinkin muihin asioihin ja niiden kautta onnistumisen tunteita. Samoja konekeiden kevereiden kautta olen kuullut, että tunteet heittää ympyrää ja surun jälkeen tulee viha ja hyljeksyntä jättänyttä osapuolta kohtaan. Olen myös kuullut, että toipuminen kestää, ei päiviä, ei viikkoja tai vain kuukausia. Vuosikaan ei vielä välttämättä auta. Pitkä polku edessä. Hämmästyttävää on se, että tuo vihan ja hyljeksynnän tunne tulee näinkin nopeasti. On tosi hankalaa pitää itseään nipussa jutellessaan exän kanssa. Tekis mieli sanoa just mitä oikeasti haluaa sanoa. Ei vaan voi. Yli 20 v yhdessä ja 2 murkkuikästä lasta ja kohtalaisen paljon vielä asioita, joista ei ole sovittu virallisesti. Suullisesti kyllä, mutta vaikuttaa siltä, että exvaimo alkaa jo nyt lipsumaan suullisista sopimuksista. Jotenkin surun aikana oli helpompi olla yhteydessä ja hoitaa asioita ja sopia niistä, mutta nyt vihan nostaessa päätään se on vaan paljon vaikeempaa. Käytännön ohjeeksi kaikille tässä tilanteessa oleville. Vaikka kuinka lujille ottais, sopikaa asiat mahdollisimman pian ja virallistakaa ne, ajan kuluminen vaikeuttaa sopimista. Järki ja tunteet, You know..... S...tana, kun tää on rassaavaa. Tsemppiä.
Surusta-epätoivoon-vihaan
jousis
81424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin, on kulunut kuukausi miehen eroilmoituksesta. Vaikeaa on edelleen ja pitäisi sopia asioista. Ei huvittaisi nähdä sen naamaa eikä kuulla sen ääntä. Tunteiden vuoristorata on ihan hirveä ja kuluttava ja kuitenkaan en halua ex:lle näyttää, että on paha olla. En halua pönkittää sen itsetuntoa.
Pitäis saada oma elämä taas kasaan, kun ei vaan jaksa.
Melkoista sellaista tosiaan. Uskomatonta, mutta tässä tilanteessa "päivä kerrallaan" totuus ei ole riittävä. aika ajoin menee niin, että voi olla iloinen siitä, että on selvinnyt hienosti menneestä tunnista ja sitten pitää alkaa keskittymään seuraavaan ja sen hanskaamiseen. Asiaoita pitää tietty edelleen hoitaa exän kanssa, mutta seei ole helppoa. Oon koittanu olla cooli, mutta joka puhelun ja jopa ajatuksen jälkeen patittaa niin, että vapinasta ei tunnu tulevan loppua. Sama juttu, kun Sulla, ei vaan halua, että toinen huomaa, että surettaa / harmittaa. ei haluis antaa sitä hyvän olon tunnetta. Mulla on tänään takana kertakaikkiaan hieno päivä lasten kanssa ja ilman exää. Mahtavaa. Tää ei ollu kettuilua, mutta osoitus siitä, että tällaisessakin tilanteessa on hyviä asioita. Pienistäkin sellaisista pitää repästä ilo irti ja sen jälkeen voi taas edes yrittää jaksaa. Tsemppiä. Me jaksetaan =o)
"..ei vaan halua, että toinen huomaa, että surettaa / harmittaa..
Hei mitä väliä??? Toinen tietää sen muutenkin, että surettaa ja harmittaa. Erossa niin vain tapahtuu, molemmilla, ei siitä mihinkään pääse.
"ei haluis antaa sitä hyvän olon tunnetta."
Jos joku ihan todella saa hyviä fiboja siitä, että ex-kumppania surettaa, on aikamoisen mitätön ihminen.
vaikka jo kaks ja puol vuotta sitten ukko lähti,yli 25 v. meillä takana. Satoja kertoja olen päättänyt sitä ja tätä, vaan mitään en ole saanut aikaseks. Ei olla virallisesti erottu eikä mitään jaettu. Kaikki on samoin kun ennen, paitsi sillä erotuksella ettei mies asu luonamme. Rakastan häntä edelleen, vaikka välillä raivo nousee pintaan. Kun saan ns. hepulit ja puran itseni, niin sen jälkeen tulee taas valtavan paha olo.Toivottavasti sinä saat asiat pikasesti hoidettua ja pääset eteenpäin. Itse en ole siihen pystynyt. Jaksamista ja voimia sulle "rutistusten" kera!
vihdoin laittaa ero vireille ja ositus,muuten olet ns."löysässä hirressä" lopun ikääsi.
ei tunnu, ei. Näis jutuissa ei tunnu olevan helppoa kenelläkään. Ja jätetyn rooli tuntuu olevan aina se vielä hankalampi. Jättäjä on jättänyt ajatuksissaan jo aikaa sitten ja sitten vasta julkistushetkellä tulee virallisesti tietoon toiselle. Sille, joka on selkeistä merkeistä huolimatta vielä halunnut uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Joku hetki menee hyvin ja toiset sitten taas ei. Hetki kerrallaan pitää mennä, muuten sekoo ihan kokonaan. Välillä meinaa iskee paniikki, toisinaan taas tuntuu ihan ok. Ei tällaisia juttuja pitäisi ihmisen joutua kokemaan. Jos vanha viisaus "se mikä ei tapa, vahvistaa" oikeasti pitää paikkansa, niin kuinkahan vahvaksi tässä vielä tuleekan. Jumaliste, kun on rankkaa. Tsemppia. Kiitos rutistuksista ja samoin sinne. Tsempataan...
Tänään se ns. aviomieheni tulee matkoilta. Taitaapi ens vkolla tulla taasen lapsia kattoo ja tuliaisia tuomaan. Jotenkin tää viikko menny v...tutuksessa ja sit kerran mies sieltä reissusta soitti ja heti sen jälkeen rupes itkettää(hoh hoijaa).Soittelee mulle muutenkin aamuin ja illoin, mut "pelkää" tulla luoksemme, koska PELKÄÄ sitä ikävää ja eroa siitä toisesta. Kerran nimittäin 2 vuotta sitten palannut, mutta ei kestänyt sitä fyysistä kipua minkä ero sutturasta toi. Tässä on itse pakosta joutunut kestämään kaikki kivut ja tuskat, toki lääkityksen avulla. Pidin ennen itseäni vahvana, mutta enpä sanoisi niin enää.Vai onko tämä sitten sitä vahvuutta tai periksantamattomuutta kun "jaksaa" tätä veivaamista kestää. Prkkk. ku voisi edes lakata rakastamasta sitä miestä, vaan minkäpä sitä tunteilleen voi.(sama kai ukolla)Haluaa meidät vaan ei kuitenkaan pysty/uskalla. Vai olenkohan vaan sittenkin horoskooppini mukaan se päättämätön vaaka.Tsemppiä vielä sulle, kai sitä joskus voittajina selviydytään(ainakin toivon),toisilla se vie vaan kauemmin aikaa toisilla ei. Ei siihen suruun ym. taida olla mitään yleispätevää neuvoa mikä sopis kaikille. Toki toisten kokemukset antavat omalta osaltaan voimaa, mutta jokainen tapaus on kuitenkin erilainen ja tässähän puhutaan kuitenkin yleisellä tasolla. Liitosta riippuen ihmisillä varmaan taustalla niin paljon erilaisia asioita, joten nekin "ehkä" vaikuttavat ero prosessiin ja hoitamiseen.
..rankalta. Sinä et ajattele itseäsi ollenkaan ja tuhoat itsesi. Ja itsekäs miehesi käyttää rakkauttasi hyväkseen. Minulla (avo)erosta puoli vuotta ja exä aina osaa antaa sen verran, että koukuttaa minua - tietää mistä naruista minua vedellä. Ja hänelläkin toinen ( vuosien sivusuhde, johon suhteemme kaatui).Roikottaa siis molempia - keskenkasvuinen, itsekäs mies. Tajusin kirjoituksestasi, että minäkin olen vielä vuosien päästä tässä samassa vihan ja kaipauksen tilassa, jos en päästä irti. Päästä sinäkin - olemme enemmän arvoisia!