Kuten Paperiliiton Jouko Ahonen on todennut, hallitus tiesi Kemijärven tehtaan lopettamispyrkimyksistä aikaisemmin kuin se julkisuudessa ilmoitti ministeri Häkämiehen suulla.
Kemijärven tehtaan sulkemisajankohta kikkailtiin valtion liikelaitosten yksityistämistä ja pirstomista koskevan EU:n nootin yhteyteen. Mustamaalaamalla valtion omistusta hallitus pyrkii myös tuomaan yksityisille sijoittajille lisää valtion omistamia osakkeita.
Jouko Ahosen tuotua asian - eli sen, että hallitus tiesi - julki, hallitus ryhtyi ainakin pääministeri Vanhasen ja puolustusministeri Häkämiehen toimesta vaientamaan asiassa ns. siipeensä saanutta Jukka Härmälää.
Ensimmäisellä toimella, eli erottamisella yhden yrityksen hallituksesta hallitus pyrkii paitsi (1)lepyyttämään vihaista kansaa, myös (2) osoittamaan Härmälälle, että hallitus on tässä vaientamisessa tosissaan.
Toisella toimella, eli Härmälän aseman saattamisella kyseenalaiseksi myös toisessa yhtiössä, hallitus antaa Härmälälle mahdollisuuden valita rahat ja vaikenemisen.
HÄRMÄLÄN EROTTAMISELLA EI OLE MITÄÄN KORJAAVAA VAIKUTUSTA KEMIJÄRVEN TILANTEESEEN. Sen sijaan se osoittaa halituksen pyrkimyksen tehdä valtionyhtiöissä tilaa henkilöille, jotka ajavat hallituksen yksityistämispolitiikkaa. Hallitus siis pyrkii edelleen ottamaan tilanteesta kaiken irti. Härmälän erottaminen ei voi korvata pääministeri Vanhasen ja ministeri Häkämiehen eroa tehtävistään.
Kuten Pohjolan Sanomat 1.2.2008 sivulla 2 julkaistussa Keskustan jäsenen puheenvuorossa toteaa: "Ainakin omassa puolueessani, keskustassa, eduskuntaryhmä on alisteinen ministeriryhmälle, joka taas on alisteinen markkinavoimien bisnesmiehille. Saattaa olla, että keskustan politiikkaa johtaa Helsinkiin keskittynyt...talousliberalistien joukkio... Hyödyllisiä idiootteja minun lisäkseni näyttää olevan valtaosa keskustan kansanedustajista."
Toki Pohjolan Sanomat tuttuuntapaansa antaa viimeisen puheenvuoron osakkeenomistajien puhemiehelle, tässä tapauksessa Heikki Ikoselle.
Ikonen heittäytyy idiootiksi vapaasta tahdostaan, toteamalla liimapuutehtaan olevan osoitus "terveestä markkinataloudesta".
Ikonen kieltäytyy kirjoittamasta sitä, että hallitukset ovat, ekonomistikunnan suosituksesta, luoneet itselleen sen pakkopaidan, jossa Vanhasen hallitus jatkaa uhrimenojaan. Ministeri Häkämies on todennut Kokoomuksen markkinoiman EMU:n vieneen devalvaation mahdollisuuden. Ikonen pyrkii kätkemään myös sen kiusallisen totuuden, että valtio ei ole riippuvainen yhtiöidensä osinkotuloista tai markkina-arvosta, sillä valtiolla on mahdollisuus luoda itse käyttämänsä raha. Tämä menettely on pääministeri Vanhasen noudattamassa taloustieteen oppikirjassa ymmärretty veron kaltaisena varakkaalle väestönosalle. Siksipä se ei Ikosenkaan kirjoitukseen ole tietään löytänyt.
Ministeri Väyrysellä lienee tarkka käsitys siitä, kuinka - ja kenen toimesta - valtio vaikeutti autonomisen rahapolitiikan harjoittamista: "Tämä on se Emu-ratkaisuun liittyvä rakennelma, jolla Suomen taloudellinen, korporatiivinen ja poliittinen valtaeliitti on saatu toimimaan Suomen kansallisten etujen vastaisesti... Emu-ratkaisun osalta mediat pyrkivät yhtäältä kaihtamaan rationaalista keskustelua ja toisaalta vahvistamaan uskoa esittämällä joko näennäisrationaalisia tai puhtaasti tunnepitoisia argumentteja." (Väyrynen 2000, s. 44-45.)
Kemijärven tehtaan sulkemisajankohta kikkailtiin valtion liikelaitosten yksityistämistä ja pirstomista koskevan EU:n nootin yhteyteen. Mustamaalaamalla valtion omistusta hallitus pyrkii myös tuomaan yksityisille sijoittajille lisää valtion omistamia osakkeita.
Jouko Ahosen tuotua asian - eli sen, että hallitus tiesi - julki, hallitus ryhtyi ainakin pääministeri Vanhasen ja puolustusministeri Häkämiehen toimesta vaientamaan asiassa ns. siipeensä saanutta Jukka Härmälää.
Ensimmäisellä toimella, eli erottamisella yhden yrityksen hallituksesta hallitus pyrkii paitsi (1)lepyyttämään vihaista kansaa, myös (2) osoittamaan Härmälälle, että hallitus on tässä vaientamisessa tosissaan.
Toisella toimella, eli Härmälän aseman saattamisella kyseenalaiseksi myös toisessa yhtiössä, hallitus antaa Härmälälle mahdollisuuden valita rahat ja vaikenemisen.
HÄRMÄLÄN EROTTAMISELLA EI OLE MITÄÄN KORJAAVAA VAIKUTUSTA KEMIJÄRVEN TILANTEESEEN. Sen sijaan se osoittaa halituksen pyrkimyksen tehdä valtionyhtiöissä tilaa henkilöille, jotka ajavat hallituksen yksityistämispolitiikkaa. Hallitus siis pyrkii edelleen ottamaan tilanteesta kaiken irti. Härmälän erottaminen ei voi korvata pääministeri Vanhasen ja ministeri Häkämiehen eroa tehtävistään.
Kuten Pohjolan Sanomat 1.2.2008 sivulla 2 julkaistussa Keskustan jäsenen puheenvuorossa toteaa: "Ainakin omassa puolueessani, keskustassa, eduskuntaryhmä on alisteinen ministeriryhmälle, joka taas on alisteinen markkinavoimien bisnesmiehille. Saattaa olla, että keskustan politiikkaa johtaa Helsinkiin keskittynyt...talousliberalistien joukkio... Hyödyllisiä idiootteja minun lisäkseni näyttää olevan valtaosa keskustan kansanedustajista."
Toki Pohjolan Sanomat tuttuuntapaansa antaa viimeisen puheenvuoron osakkeenomistajien puhemiehelle, tässä tapauksessa Heikki Ikoselle.
Ikonen heittäytyy idiootiksi vapaasta tahdostaan, toteamalla liimapuutehtaan olevan osoitus "terveestä markkinataloudesta".
Ikonen kieltäytyy kirjoittamasta sitä, että hallitukset ovat, ekonomistikunnan suosituksesta, luoneet itselleen sen pakkopaidan, jossa Vanhasen hallitus jatkaa uhrimenojaan. Ministeri Häkämies on todennut Kokoomuksen markkinoiman EMU:n vieneen devalvaation mahdollisuuden. Ikonen pyrkii kätkemään myös sen kiusallisen totuuden, että valtio ei ole riippuvainen yhtiöidensä osinkotuloista tai markkina-arvosta, sillä valtiolla on mahdollisuus luoda itse käyttämänsä raha. Tämä menettely on pääministeri Vanhasen noudattamassa taloustieteen oppikirjassa ymmärretty veron kaltaisena varakkaalle väestönosalle. Siksipä se ei Ikosenkaan kirjoitukseen ole tietään löytänyt.
Ministeri Väyrysellä lienee tarkka käsitys siitä, kuinka - ja kenen toimesta - valtio vaikeutti autonomisen rahapolitiikan harjoittamista: "Tämä on se Emu-ratkaisuun liittyvä rakennelma, jolla Suomen taloudellinen, korporatiivinen ja poliittinen valtaeliitti on saatu toimimaan Suomen kansallisten etujen vastaisesti... Emu-ratkaisun osalta mediat pyrkivät yhtäältä kaihtamaan rationaalista keskustelua ja toisaalta vahvistamaan uskoa esittämällä joko näennäisrationaalisia tai puhtaasti tunnepitoisia argumentteja." (Väyrynen 2000, s. 44-45.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.