Sanokaa mielipiteenne tästä tilanteesta

Niin näyttää pahasti siltä ettei sinussa ole mitään vikaa vaan, että miehesi ei enää halua olla sun kans vaan tarvii "rauhaa" sinusta. Käyttää tekosyynä kaikkea mitä sanot sille, että saisi syytellä.
Tuollaisen tilanteen olen itse nähnyt läheltä silloin kun kumppani on pettänyt tai ollut salasuhteessa. Kuullostaa ihan ystäväni tapaukselta näin äkkiseltää.
Niin jutelkaa ja jos miehesi ei siihen pysty niin pystyykö yleensä parisuhteeseen?

Asia on vaan niin että me miehet ei välttämättä haluta raskaan "työ/koulupäivän jälkeen ajatella mitään laskuja saatika muuta stressaavaa.. kuulostaa turhalta nalkuttamiselta väsyneenä.. eli kannattaa ottaa asia puheeks myöhemmin tai ei ollenkaan koska eiköhän hän huomaa kyseisen laskun itsekin jossain vaiheessa varsinkin jos laitat jonnekin esille. Eli ei mielellään heti töiden jälkeen mitään stressaavaa puheen aihetta.. kiitos.

Tuskin te naiset itsekkään haluatte väsyneenä jutella kyseisen tyyppisistä asioista.

Olin ite joskus tuollainen kuin miehesi, mutta tulin järkiini. Tosin kyllä sitä vieläkin tulee joistain asioista räjähdettyä, mutta hillitymmin.

Se on luonteen piirre, ja aika vaikeaa korjata jos sitä itse ei myönnä. Ainut keino mitä tiedän, on ettei kannata ainakaan jankata. Heti ton ilmeen jälkeen kannattaa antaa hiukan aikaa ennenkuin kysyy uudestaan.

Jostain syystä hän etsii sinusta vikoja, ja puhuu syyttelevästi. Se voi johtua vaikka mistä. Kannattaa seurata yleistyykö moinen käytös, ja puutua siihen ajoissa. Moni suhde on kaatunu juuri näin alkaviin ongelmiin. Ehkä kriisiä ilmassa.

Tämä siis vain minun mielipide.

Mielipidettä kysyit. Minulle tuli mieleen tämmöistä. Kerrot kysyneesi, maksatteko laskun yhdessä vai maksatko yksin. Kysyit asiaa oman kertomuksesi mukaan neljä kertaa. Se, ettei miehesi vastaa mitään, kuulostaa kummalliselta. Mutta toisaalta sanot, että "Tälleen nämä "riidat" menee aina". Eli olette juuttuneet johonkin kuvioon, jonka ainakin sinä tunnistat toistuvaksi. Jos mies ei tunnistakaan, olisiko sinun aika vaihtaa taktiikkaa, jotta riidat eivät "aina" menisi saman turhan kaavan mukaan?

Kuvaamassasi tilanteessa olisit vaikka voinut ensimmäisen kysymyksesi, tai vähintään toisen kerran jälkeen todeta "ok, maksan siis itse" tai vain yksinkertaisesti maksaa laskun itse jatkamatta siitä mitään kyselyä. Se, miten selvitätte raha-asioiden tasapuolisuuden, on tietysti toinen asia, mutta jo kysymyksesi muoto "vai maksanko minä yksin" kertoo, että olit varautunut maksamaan laskun yksinkin eli periaatteessa asia oli siltä osin kunnossa. Oletko miettinyt, miksi vain jatkoit kyselyä, vaikka voisit itse toimia toisin? Ikivanha ja mihinkään muuttumaton totuus nimittäin on, että toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itse voi muuttua, kukin kohdallaan.

"Käyttäydyinko minä tuossa em. tapauksessa jotenkin tosi pahasti?" Et varmaankaan, mutta et ehkä tosi viisaastikaan. Jos siis jatkossa haluat välttää "kauheita sotia", mieti, mitä sinä voit tehdä toisin - kukaan kun koskaan ei saa riitaa aikaiseksi yksinään. Tällainen mielipide täällä.

Siis jos tollasesta laskusta ei voida asiallisesti keskustella niin mitä siinä suhteessa enää tekee. Kysyt toiselta asiallisesti ja toinen leikkii mykkäkoulua. Sitten vielä haukkuu, että vituttaa tollanen tyhmyys. Ai että kun sieppaa miten mies sua kohtelee. Ei tuo ole mitään tervettä parisuhdetta. Mies käyttää valtaa ettei tarvitse maksaa laskua vaan että sinä maksaisit sen itse.

Ensi kerralla kysy ja jätä lasku sitten vaikka olohuoneen pöydälle tai sinne missä mies näkee sen varmasti. Jos ei palaa asiaan viikkoon, niin kysy uudestaan. Sittenpähän näet onko kyse ollut vain siitä ettei mies juuri sinä päivänä jaksanut keskustella aiheesta vai onko kyse vallankäytöstä mykkäkoulun ja muun turvin.

jäi kertomatta,mihinkä tarpeeseen,tuotteeseen las
ku kohdistui."miten muuten maksetaan toi lasku"
rahallapa tietenkin.?ne eurot ne eurot sekoitti
vat monen naisen pään.v 2000 pusero maksoi 70mk
no se maksaa tänäänkin sen 70 mutta euroa,niin kerro se kuudella=420mk.

Yksinkertaisimmillaan voisi olla että miehesi ajattelee seuraavasti: "jos minä makselen näitä laskuja tässä kyselemättä, täänkin ison XXX laskun tästä niin eiköhän se emäntäkin hoitele sitten samanlailla, jos joskus tulee isompaa laskua". Sitten seuraavana sinä tulet kysymään siltä että "kukas hoitaa tään laskun" ikäänkuin yrittäisit luistaa omien rahojesi käytöstä.

Tai sitten ongelma on ihan jossain muualla ja sinun pitäisi ottaa kissa pöydälle kysyen mistä kenkä puristaa.

moi!

sillä vaivaa mielessä jokin asia. niinkuin tuo eka viestin laittaja vastasi että kyseessä voi olla pettäminen. Miehesi etsii sinusta syyllistä, vaikka syyllinen on hän itse. sillä on pahaolo. hän syyllistää asioista sua koska haluaa pahan olonsa pois, sitä sanotaan peilaamiseksi. peilaamisella tarkoitetaan myös muutakin käyttäytymisessä.

Minä en tommosta käytöstä katselisi/kuuntelisi. Asiat voi esittää monella eri tavalla, mutta jos mun kysymykseen ei vastata, niin en jaksaisi alkaa "nalkuttaa", koska sitä inhoan erittäin paljon, enkä koe olevani nalkuttava "akka". Eikä mielestäni kahden järjellisen ihmisen keskusteleminen johda semmoseen. Vaan just tommoset miehet/naiset siihen johtaa. Siis tarkoitan, että jos ei voi vastata heti kerralla.. vaan pitää leikkiä jotain helvetin mykkäkoulua. Lapsellista.

Jos mies ei voi vastata esim. että "nyt en jaksa ajatella asiaa, oon väsynyt ja vittuuntunut", tai oikeastaan ihan mitä vaan, niin sillä on kyllä jotain isompia ongelmia. Ei voi olla niin vaikeaa avata suutansa ja sanoa jotain. Jotain muuta kuin tollasta ja monen kysymisen jälkeen.

Herätkää ihmiset! Tollanen käytöshän on ihan sairasta. Ei voi väsymyksen piikkiin laittaa jos kerran aina sama juttu. Itse seurustelin 4 vuotta narsistin kanssa ja tuo kuullostaa täysin samalta. Kaikki vika aina minussa, haukkumista, alistamista, vähättelyä. Hänessä ei ollut koskaan mitään vikaa. Suosittelen lähtemään lätkimään, niin kauan kun sulla vielä itsetunto koossa. Itse meinasin tulla hulluksi.

Tuota tuota, täällä on ollu monii hyvii ajatuksii tähän liittyen mutta: Monet sanoo et tollanen johtuu luonteesta. "Se vaan on sellanen"

Mut onks se luonne vaan jotain mikä vaan on, vai jotain mitä voi ja minkä kuuluu kehittyy? Miehellä voi olla sisimmässään jotain todellisii haavoja menneisyydestä ja sellaset asiat vaikuttaa tosi paljon käytökseen. Itsekkin tollaseen outoon äksyilyyn sortuneena voin sanoo että on hyvinkin mahdollista että mies ite syyttää itteään käytöksestään mut on kykenemätön muuttaa itteensä jostain syystä. Enkä nyt puhu mistään lapsuuden traumaattisista kokemuksista välttämättä vaan rakkauden puute nuorena tai lapsena tai mikä tahansa voi aiheuttaa sitä et ihminen ei kykene toimimaan eheesti kaikissa tilanteissa. Jos on esim epävarmuutta päätöksenteossa tai mitä tahansa, niin jo valmiiks väsyneessä tilassa voi ruveta ärsyttämään kun joutuu kohtaamaan epävarmuuden jota vihaa itsessään.

Okei, en haluu et tää menee liian oudon kuuloseks, koska nää asiat loppupeleis on niin yksinkertasii ja normaaleita. Ois tietenki parempi jos ihmiset rupeis seurustelee vasta kun oma sisin ja elämä on kunnossa ja hyvällä pohjalla, mutta nyt kun ollaan jo yhdessä niin pitää tehdä päätös:

Haluunko nähdä vaivaa oikeesti tän ihmisen eteen, rakastanko oikeesti? Se on ennenkaikkeee päätös se rakastaminen ja rakkaus ja armo muuttaa ihmisii todella. Itse uskon avioliittoon ja haluun taistella viimeseen asti että se kestäis vaikka tarkottais uhrauksii. Voi ajatella et menettää jotain kivaa jos jää tavallaan ongelmaiseen avioliittoon, mutta eikö se oo jotain paljon suurempaa kun taistelee ja oikeesti saavuttaa jotain. Sellasta mikä on liian harvinaista nykyään, suhteen joka oikeesti kestää alamäissäkin. Vahvistuneen ja syventyneen rakkauden joka just niissä erämaissa jalostu. Se on jotain mikä oikeesti antaa jotain, ei hyvät fiilikset ja hauskanpito pelkästään.

Sit viel sellanen ajatus että te ootte samalla puolella. Anna anteeks sille se että se on käyttäytyny tuolleen ja vaikka sano se sille. Sanat on tosi merkityksellisiä. Ei oo tärkeintä että kumpi on oikeessa ja kumpi ei vaan että te ootte yhessä ja ihminen hioo ihmistä.
Jutelkaa ja koita ymmärtää häntä, ja kestä se jos hän reagoi aluks huonosti. Oo kärsivällinen. Ei tarvii psykiatriks ruveta mutta viisaus on sallittuu ihmissuhteissa. Vastaantulemiset välttämättömiä. Pienet asiat voi saada paljon aikaan, pysyviäkin muutoksia parempaan. (tiiän et joskus on vaikeeta saada sitä keskusteluu aikaan meiän miesten kanssa mut kyllä se mahdollista on, joku jo kirjoittikin täällä jotain aiheesta, valitse huolellisesti sanat joilla aloitat jne ja rukoile kärsivällisyyttä)

Mut niin, jos tätä lukee joku jolla on lähipiiris joku todellinen ongelmanuori tai vanhempikin: uskon oikeesti et jokainen voi muuttuu, et kaikilla on toivoo. Vaikka miten toivottomalta ja vihamieliseltä joku tyyppi vaikuttais, monesti sisimmän pahaa oloo vaan pakenevat. Ne tarvii rakkautta ja siihen tarvitaan ihminen joka itse on saanut rakkautta. Hyvä esimerkki kirja Juokse poika juokse (tositarina) missä nyc:n pahamaineisimman jengin johtaja muuttuu täysin tultuaan uskoon ja parantuu siitä kaikesta mikä sisimmässä oli saanu aikaan sen vihan ja halun tappaa ja tuhota. Mut miten paljon on viel ihmisii jotka välittää? Jotka on valmiita luopumaan jostain omasta ja näkemään vaivaa toisten ihmisten eteen? Nykyään meil on kaikkee. Mut ollaanko me kadotettu jotain hyvinki olennaista? Mikä oikeesti tekikään meistä onnellisii?