oli, ku naisel oli 2 kk:n ikäinen vauva ensitreffeillä mukana.
0Äänestä
Marie-Cecile
tuli 15 min myöhässä ja pummasi vielä rahaa. (Ei mikään kauhean hyvä aloitus ja olisi pitänyt ottaa tosissaan merkki, että tämän tyypin kanssa ei kannata enempää treffailla.)
0Äänestä
se oli
se, kun sain upean illallisen jälkeen hirveen "kurataudin", maha mörisi ja sain juosta vessassa. Ihan hirvee, ruoka ei sopinut ja sai aikaiseksi sellaisen pyörremyrskyn mahassani. Se oli painajaista alkumetreistä lähtien, onneksi mies oli todella ymmärtäväinen ja soittelee edelleen.. ;D
0Äänestä
Marie-Cecile
se oli kirjoitti:
se, kun sain upean illallisen jälkeen hirveen "kurataudin", maha mörisi ja sain juosta vessassa. Ihan hirvee, ruoka ei sopinut ja sai aikaiseksi sellaisen pyörremyrskyn mahassani. Se oli painajaista alkumetreistä lähtien, onneksi mies oli todella ymmärtäväinen ja soittelee edelleen.. ;D
Jos tuo olisi hyvä esimerkki siitä, että katastrofi voi ollakin jonkin todella hyvän alku.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
Sitä ei toivottavasti tulekaan. En oo koskaan ollut treffeillä edelleenkään, mut jos joskus aion mennä niin kyseessä on joku tuttu, huumorintajuinen mies jonka kanssa jutut käy yksiin ja jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Ei kai silloin mitään niin pahaa vois tapahtua etteikö sille voitais yhdessä nauraa...?:)
0Äänestä
toinen vaikka
tukehtuisi pullaan, olisi aika vaikea nauraa sille yhdessä. Toinen joutuisi hekottelemaan yksin.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
toinen vaikka kirjoitti:
tukehtuisi pullaan, olisi aika vaikea nauraa sille yhdessä. Toinen joutuisi hekottelemaan yksin.
uskon et meille tulis pullattomat treffit - ihan varmuuden varalta;-D
0Äänestä
meillä
vänkyrä-nainen kirjoitti:
uskon et meille tulis pullattomat treffit - ihan varmuuden varalta;-D
treffit tulossa? ;)
0Äänestä
vänkyrä-nainen
meillä kirjoitti:
treffit tulossa? ;)
tulossa:) Mut edetään varovasti. Mä voin leipoo sen pullapitkon sit toisille treffeille, niin sit saa jo rauhassa tukehtua kun ei oo ekat treffit kyseessä:D
0Äänestä
meillä on
vänkyrä-nainen kirjoitti:
tulossa:) Mut edetään varovasti. Mä voin leipoo sen pullapitkon sit toisille treffeille, niin sit saa jo rauhassa tukehtua kun ei oo ekat treffit kyseessä:D
siis toisetkin treffit? Jihuu.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
meillä on kirjoitti:
siis toisetkin treffit? Jihuu.
kai tiedät kolmansien treffien säännön?;)
0Äänestä
jos kolmansiin
vänkyrä-nainen kirjoitti:
kai tiedät kolmansien treffien säännön?;)
treffeihin mennessä ei ole tukehduttu pullaan, harvemmin tukehdutaan jatkossakaan.
0Äänestä
vänkyrä-nainen
jos kolmansiin kirjoitti:
treffeihin mennessä ei ole tukehduttu pullaan, harvemmin tukehdutaan jatkossakaan.
Nimenomaan :D
0Äänestä
Aurinko79-
Mun treffit on valtaosin sujunut tosi kivasti, mitään suurempia kömmähdyksiä tai mokia ei ole sattunut jollei sellaista yleistä jännityksestä johtuvaa sähläystä oteta lukuun. Niitä en kuitenkaan lue pahoiksi kokemuksiksi, koska eihän niissä mitään pahaa tapahdu ja niihin voi suhtautua huumorilla.
Yksi paha kokemus oli joskus 17-vuotiaana kun menin treffeille pojan kanssa, johon olin todella ihastunut ja tapasimme kadulla jatkaaksemme matkaa kahville mutta poika sanoikin että parempi ettei aloitetakaan mitään ja lähti fillaroimaan heti takaisin kotiinsa. Mitään sen kummempaa selitystä en saanut, mutta oletin tietty että minussa oli niin paljon vikaa, olin sittenkin liian ruma ettei tyyppiä kiinnostanutkaan tms. Tuli aika iso itku kun pääsin kotiin poljettuani 5 kilsaa mennen tullen fillarilla 25 asteen pakkasessa... Tuon jälkeen samainen tyyppi tosin vokotteli mua useampaan kertaan, joten kyllä kai mä sitten kelvannut olisin mutta en sitten tiedä miksen ensimmäisellä kerralla kelvannut. No, aivan sama.
kalliosta jonkun kerrostalon rappukäytävästä tennispallon kokoinen kuhmu päässä. Vielä tänäpäivänäkään tarina ei kerro onko mua kumautettu vai oonko ite vetäny kuoleman lipat, jonkun sortin muistikuvaa kaatumisesta kyl tuli parin päivän päästä tapahtuneesta mut sekin saatto olla vaan alitajunnan kehittämä 'hyväksyttävä' versio tapahtuneesta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla ei ole yhtään huonoa kokemusta. En kylläkään ole ikinä ollut treffeillä joten sillä olen säästynyt kauhukokemuksilta :)
oli, ku naisel oli 2 kk:n ikäinen vauva ensitreffeillä mukana.
tuli 15 min myöhässä ja pummasi vielä rahaa. (Ei mikään kauhean hyvä aloitus ja olisi pitänyt ottaa tosissaan merkki, että tämän tyypin kanssa ei kannata enempää treffailla.)
se, kun sain upean illallisen jälkeen hirveen "kurataudin", maha mörisi ja sain juosta vessassa. Ihan hirvee, ruoka ei sopinut ja sai aikaiseksi sellaisen pyörremyrskyn mahassani. Se oli painajaista alkumetreistä lähtien, onneksi mies oli todella ymmärtäväinen ja soittelee edelleen.. ;D
Jos tuo olisi hyvä esimerkki siitä, että katastrofi voi ollakin jonkin todella hyvän alku.
Sitä ei toivottavasti tulekaan. En oo koskaan ollut treffeillä edelleenkään, mut jos joskus aion mennä niin kyseessä on joku tuttu, huumorintajuinen mies jonka kanssa jutut käy yksiin ja jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Ei kai silloin mitään niin pahaa vois tapahtua etteikö sille voitais yhdessä nauraa...?:)
tukehtuisi pullaan, olisi aika vaikea nauraa sille yhdessä. Toinen joutuisi hekottelemaan yksin.
uskon et meille tulis pullattomat treffit - ihan varmuuden varalta;-D
treffit tulossa? ;)
tulossa:) Mut edetään varovasti. Mä voin leipoo sen pullapitkon sit toisille treffeille, niin sit saa jo rauhassa tukehtua kun ei oo ekat treffit kyseessä:D
siis toisetkin treffit? Jihuu.
kai tiedät kolmansien treffien säännön?;)
treffeihin mennessä ei ole tukehduttu pullaan, harvemmin tukehdutaan jatkossakaan.
Nimenomaan :D
Mun treffit on valtaosin sujunut tosi kivasti, mitään suurempia kömmähdyksiä tai mokia ei ole sattunut jollei sellaista yleistä jännityksestä johtuvaa sähläystä oteta lukuun. Niitä en kuitenkaan lue pahoiksi kokemuksiksi, koska eihän niissä mitään pahaa tapahdu ja niihin voi suhtautua huumorilla.
Yksi paha kokemus oli joskus 17-vuotiaana kun menin treffeille pojan kanssa, johon olin todella ihastunut ja tapasimme kadulla jatkaaksemme matkaa kahville mutta poika sanoikin että parempi ettei aloitetakaan mitään ja lähti fillaroimaan heti takaisin kotiinsa. Mitään sen kummempaa selitystä en saanut, mutta oletin tietty että minussa oli niin paljon vikaa, olin sittenkin liian ruma ettei tyyppiä kiinnostanutkaan tms. Tuli aika iso itku kun pääsin kotiin poljettuani 5 kilsaa mennen tullen fillarilla 25 asteen pakkasessa... Tuon jälkeen samainen tyyppi tosin vokotteli mua useampaan kertaan, joten kyllä kai mä sitten kelvannut olisin mutta en sitten tiedä miksen ensimmäisellä kerralla kelvannut. No, aivan sama.
kalliosta jonkun kerrostalon rappukäytävästä tennispallon kokoinen kuhmu päässä. Vielä tänäpäivänäkään tarina ei kerro onko mua kumautettu vai oonko ite vetäny kuoleman lipat, jonkun sortin muistikuvaa kaatumisesta kyl tuli parin päivän päästä tapahtuneesta mut sekin saatto olla vaan alitajunnan kehittämä 'hyväksyttävä' versio tapahtuneesta.