Missä luuraavat kaikki ne noin 3 kymppiset naiset jotka eivät vietä aikaansa ravintoloissa,enkä tarkoita että ravitolassa juomassa vaan esim. seuraa etsimässä.
Minua ei innosta ravitolat yhtään(en ole kuitenkaan absolutisti)Jostain syystä ei jaksa niissä vaan viihtyä,ei edes silläkään uhalla että siellä jonkun tapaisi.On tullut huomattua että aika vaikeelta tuntuu törmätä siihen "oikeaan" noin muuten.Varmaan on naisiakin ketkä ajattelee samoin,kun vaan joskus semmoseen sais törmätä..
Minua ei innosta ravitolat yhtään(en ole kuitenkaan absolutisti)Jostain syystä ei jaksa niissä vaan viihtyä,ei edes silläkään uhalla että siellä jonkun tapaisi.On tullut huomattua että aika vaikeelta tuntuu törmätä siihen "oikeaan" noin muuten.Varmaan on naisiakin ketkä ajattelee samoin,kun vaan joskus semmoseen sais törmätä..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Enpä kerro, koska ollaan samoilla apajilla ;)
Sama homma. Silti käyn. Mulla vaan kusee siinä että en osaa oikein iskeä naista. Jollei nainen tule mulle jutteleen, en mäkään mee sille.
Pitäisi muuttaa ulkomaille mutta siihenkään ei ole varaa.
..samaa asiaa mietiskeleviä naisia; missä ne samankaltaiset miehet. Itse olen pyrkinyt aloittamaan uusia harrastuksia, joissa saattaisi ehkä joskus tavata saman mielisiä miehiä. Kaiken lisäksi nämä harrastukset ovat kivoja ihan itsessään, vaikka ei niiden kautta koskaan miehen suhteen tuuri kävisikään.
Olen lopettanut sellaiset "yksinäiset yksilöharrastukset" kokonaan, rullaluistelua lukuunottamatta, koska haluan hakeutua ihmisten seuraan. Baareissa en minäkään jaksa enää "luurata", kuin joskus harvoin ystävien kanssa. Enkä oikein usko sieltä koskaan ketään löytäväni.
Näin kesäisin pyrin olemaan mahdollisimman paljon ulkona. Läheisessä puistossa lukemassa, rullaluistelemassa vakiolenkkiä ja pyöräilemässä pyöräteillä. Kerran kesässä yritän suorittaa jonkun uuden kurssin yhtä harrastustani koskien. Syksyllä aion mennä työväenopistoon vaikka kielikurssille tai ehkäpä jollekin merenkulkuun liittyvälle kurssille.
Tällaisissa ympyröissä liikkuu aika paljon vapaita naisia. Itse tosiaan toivoisin törmääväni siihen oikeaan näissä ympyröissä, koska silloin meillä ainakin olisi joitakin samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja siitä olisi helppo jatkaa. Joskus olen vastaillut myös pariin sinkut.netin ilmoitukseen. Nettituttavuus -kokemusten jälkeen on kyllä mennyt usko niiden sunteiden toimivuuteen. Jotenkin vain tuntuisi luontevammalta tavata miehiä harrastusten parissa hitaammin ja rauhallisemmin tutustuen, kuin yrittää tutustua sähköpostitse kirjoittamalla "tositarkoituksella", jolloin monella on odotukset todella korkealla eikä tutustuminen suju normaaliin tahtiin.
Neuvoni on - olkaa miehet aktiivisia ja hankkikaa erilaisia harrastuksia, joissa tapaa ihmisiä. Kun tapaatte naisia, menkää rohkeasti juttelemaan. Vaikka mies ei olisi komea, eikä rikas :) niin kannattaa luottaa itseensä ja olla rohkea. Hyvä itsetunto tekee aina vaikutuksen naisiin ja antaa tasapainoisen kuvan miehestä naiselle.
Itse myös pyrin harrastelemaan kaikenlaista ja vaihtelevastikin, en nyt oikeestaan naisten takia, vaan ihan itseni takia, vaikka kyllähän ajatuksena aina vähäsen on, että kivan harrastuksen kautta voi löytää myös kivan ja samanoloisen naisen.
Itsekin tykkään vetää rullaluistelulenkkejä ja olisikin kiva, jos sen tiimoilta tapaisi vaikka naisen, koska silloin juuri olisi heti jokin sama mielenkiinnonkohde ja tietää, että ehkä sitten joskus voisi luistella myös yhdessä... :). En vaan keksi mitään, miten luistellessa voi ruveta tehdä tuttavuutta jonkun kanssa, jos vaikka jokin nainen luistelee vastaan. Ellei sitten oikeasti törmätä toisiimmen siitä varmaan vähintään jonkinlaista keskustelua syntyisi, toivottavasti ei tietenkään satu pahasti =).
Tietty vois kai sitä just joidenkin liikennevalojen kohdalla kaunis kesäilta jotain kysyä toiselta luistimilla kulkijalta...miten sä haluisit että sua lähestyttäisiin? Kai vaikeinta just se juttelemaan alkaminen ventovieraalle julkisella paikalla, vaikka todellisuudessa sitä ei kovin moni pidä ees pahana, jos siis käyttäytyy asiallisesti, kohteliaasti ja selvinpäin.
Olet oikeassa, vaikeatahan se rullaluistelulenkillä on alkaa tuttavuutta tekemään. Siinä voi vauhti kuitenkin olla aika kova :) Ja itselläni on melkein aina korvalaput myös korvilla. Mutta voihan sitä vilkutella :) ja vaikka niissä liikennevaloissa ottaa kontaktia :o)
Keinot on monet, miksihän niin harvat miehet vaivautuvat niitä käyttämään..
Sehän tässä vielä mättää kun työ,harrastukset ja kaveri/ystäväpiirikin on sellaisia missä on häviävän pieni mahdollisuus tavata naisia...ja jos tapaa niin sit mennään jo tzekkiläiseen kuulantyöntäjä osastoon : )(Anteeksi vain)
Esim.harrastuksista pidän niin paljon ettei viitsisi niistä luopua ja uusille ei hirveästi ole aikaa.Tuntuu kohtuuttomalta että pitäisi luopua työpaikasta harrastuksista ja kavereista että voisi jonkun tavata.
En tiedä miksi mutta viimeaikoina on asia alkanut vaivata todella paljon,sitä vaan miettiin että on se nyt kumma kun ei kelpaa kenellekkään,milloin ei ole hyvä kun ei jaksa baareissa notkua ja kaikista paras juttu olin kun eräs naisihminen totesi että "sä olet niin hyvä,asiallinen,mukava ja komeakin tyyppi vielä että tää ei voi olla mahdollista,sulla on pakko olla joku luuranko kaapissa"Että hän ei uskalla ottaa riskiä!!?? siis ei voi olla totta mitä juttuja sitä voi kuullakkaan.
Mitä vikaa yksinhuoltajissa??
Tuskin äitiä tai isää lapsille haetaan, tosin omat rasitteensa tulee, jos uusi suhde toimii ja esim.yhteen muutetaan ym..
Mutta jos löytää ihmisen rinnalleen ja kemiat toimii, niin kaikki muu on järjestettävissä.
Itselläni on jo isot lapset, mutta minulla oli myös suhde, jolloin lapseni olivat pieniä.
Miesystävälläni ei ollut lapsia ja meillä toimi suhde hyvin siihen asti, kunnes hän löysi uuden.
Ainoa syy miksi hän jätti meidät, oli, hän perustaa perheen. Se oli kova isku minulle ja lapsilleni.
Tuli väkisin täysin tunteettomaksi miehia kohtaan.
Aikaa on kulunut, enkä ole vielä uutta kohdannut.
Kuppiloissa ei hirveästi kiinnosta käydä, eikä miehetkään kyllä oveen tule koputtamaan. Joten....
Täytyy alkaa lenkillä enemmän tiirailemaan näitä miespuolisia ;)
lasten kanssa, tai sitten jossain missä voi olla lasten kanssa, rantsulla, puistoissa ym. tosin eihän ne kaikki ole yksin huoltajia, mutta aika suuri osa.
Yksinhuoltaja ei kyllä ole ensimmäisenä toivelistalla,mutta kuten mainittua useammat sitä jo on 3 kymppisenä.Mistä syystä niin se on jo ihan eri juttu..."kyllä mun mies lopettaa sen joka iltasen tissuttelun kun tehdään lapsi"juttuja olen kuullut ihan kaveripiiristäkin.Eikä olis tarvinnut kun multa kysyä että lopettaako... : )
Pakkohan se on kelpuuttaa yh:kin muuten tässä saa olla sinkku lopunelämää,nyt jo tuntuu siltä että on hukannut parhaan aikansa elämästä. : /
"nyt jo tuntuu siltä että on hukannut parhaan aikansa elämästä. : / "
Siis miten niin hukannut. Ei se suhteessa oleminen/olemattomuus tohon paljoo vaikuta. Elämä ja onnellisuus pitää osata löytää muistakin asioista, jotka ovat pysyvempiä ja varmempia, kuten oma itse, kaverit, harrastukset, koulutus.
Ennemminkin olisit voinut hukata parhaan aikasi elämästä siihen jos olisit riutunut huonossa parisuhteessa ja se paras aikasi olisi jäänyt elämättä.
masennu. Meitä 3-kymppisiä kivoja ja rakastettavia sinkkunaisia on paljon vapaalla jalalla.
Yksinhuoltajissa ei ole mitään vikaa - saattavatpa olla jopa kypsempiä ja fiksumpia kuin me lapsettomat sinkkunaiset. Toki paketissa saa sitten aina enemmän kuin yhden ja vastuu on suurempi, mutta miksi pelätä sitä kun voi löytää mahtavan ihmissuhteen. Loppuupahan yksinäisyys kertaheitolla. :)
Oikeesti - älä masennu ja menetä toivoasi. Olen myös sitä mieltä, että yksinkin voi elää täyttä elämää. Ei elämä koskaan "hukkaan" mene. Mieti miten paljon huonommin asiat sulla voisi olla. Ja se rakkauskin odottaa sua vielä, silloin kun vähiten itse sitä odotat.
Minä päätin jo keväällä unohtaa koko "sinkkuahdistukseni" koska asia ei masennuksesta parane, päinvastoin. Jos jaksaa etsiä niitä pieniä ilonaiheita omasta arjesta, silloin jaksaa paremmin ja olo on onnellisempi. Teen niitä asioita arjessa, mitkä minusta hyviltä tuntuu. Harrastan ja käyn töissä ja toivo elää vielä rinnassa - kyllä minutkin joku vielä huomaa ja ottaa omakseen :) Uskon näin.
Niin ja ajattele miltä asioilta mahdollisesti vältyt sinkkuna: uskottomuudelta, toisen naamatauluun kyllästymiseltä, turhilta riidoilta jne.. Ei tarvii narista kumppaninsa vioista ja käydä parisuhdeneuvonnoissa, päinvaston! Kaikki on sulle vielä mahdollista -> voit löytää unelmiesi naisen. Pitkään odotettuaan sitä osaa arvostaakin eri tavalla.
Lämmintä kesää sulle, nyt häntä pystyyn ja hymy kasvoille, neiti Oikea saattaa ilmaantua jo tänään!
Eihän se elämä varmaan kokonaan hukkaan ole mennyt.Se on varmaan totta että yksinhuoltajat on kypsempiä ihmisiä juuri siitä syystä että niillä on vastuu lapsesta/lapsista,mutta tuntuu vaan siltä kun menee ikäänkuin valmiiseen pöytään niin siinä jää joku vaihe pois siitä suhteesta...eli ei voi olla ja mennä miten lystää esim. näin kesällä hypätä autoon ja lähteä menemään ilman sen kummempaa päämäärää ja olla vaikka viikon reissussa jos siltä tuntuu.Voi olla että kuvittelen mutta epäilen sen "alkuhuuman" kärsivän
"hitto kun olis kiva istua täällä rannalla koko yö mutta kun pitää mennä hakemaan lapsi hoidosta"
ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Nää on nää kesät aina vähän semmosia että pistää masentamaan.Olen niin monta vuotta ollut kavereiden kanssa mökeillä ja jne.ja aina niinsanotusti kolmantena pyöränä.Se on oikeesti aika vidumaista kun istuskellaan jossain grillaamassa tai missä tahansa niin aina ne parit alkaa siinä "kiähnäämään ja nuoleskelemaan"toisiaan jossain vaiheessa,siinähän sitä on sitten tosi kiva katella ja pähkäillä...se on alkanut sattumaan niin paljon että enpä ole enään viittinyt moisille reissuille lähteä ollenkaan.
En tosiaan tiedä mikä mättää,on suhkoht hyvä duuni tulen hyvin toimeen,ei ole velkaa, ulkonäössäkään ei nyt pitäis olla mitään pahempaa vikaa,enkä ole mikään "nyhverö"ellei sitä katsota nyhveröksi kun en viihdy baareissa.Tuntuu hassulta kun olis niinku muuten kaikki ok.
Kesälomakin olis lusittu tämän viikon jälkeen ja on tullu oltua rannoilla ja kaupungissa enemmän kuin koskaan mutta laihoin tuloksi.
Sekin on totta että voisi olla huonommin asiat,kyllä minäkin unohdin hetkeksi omat murheeni keväällä kun yksi kaveri jäi moottoripyörällä auton yliajamaksi ja siirtyi autuaimmille ajoradoille..
Lämmintä kesää sinullekkin : )
Ei se minusta ole parasta aikaa jos jossain vanhainkodissa jonkun tapaa,tätä menoa kun aika rientää niin käy vielä sillain..(ihan vähän liioteltuna)
elämää.. Elämä ei oikesti mene hukkaan kuin siinä, että tulee valiteltua joka asiasta.
Sanotaan että ikä tuo vastuuta, ei voi mennä ja tulla miten lystää. Kyllä asioita täytyy suunnitella ja pohtia vähän laajemmin.
Totta, lapsia täytyy ajatella ja mennä vähän niiden ehdoilla.
Ei kyllä hirviän paljon ole 30vuotiaita lapsettomina ja sinkkuina nykypäivänä.
Minulle ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen, jos tapaan jonkun ihanan kakslahkeisein, onko hänellä lapsia vai ei.. kyllä se itse mies on tärkein.
Lapsia en aio enään hommata ja jos löydän sen oman aarteeni, toivon myös hänen kunnioittavan päätöstäni.
No, olenhan jo lapsien hankkimiseen aivan liian vanha.
Elämä ei aina ole helppoa, eikä selkeätä.
Kyllä se sinun onnesi vielä eteesi tulee:)
... kotonahan me...
Niin surullista kun se onkin,sen takia en sinunlaisiin tahdo törmätä en sitten millään..
Tulisit ulos vaan niin voisin ehkä sinuunkin törmätä. :)