MOI!
Kuka kertoisi, miksi avioliitto ei tule muotiin siinä määrin, että sen oletettaisiin kestävän koko elämän. Erotaan aivan liian herkästi, eikä edes yritetä oikeasti ratkoa virheitä ja selvittää asioita.
On selvää että liitot joissa tapahtuu väkivaltaa eivät tule onnistumaan.
Tarkoitankin sillä lähinnä liittoa joka alkaa muuttua liian harmaaksi, silloin erkaannutaan toisistaan, jätetään kumppani huomiotta ja riidellään typeristä asioista. Petetään ja erotaan!
Monet perheet joissa ero on tapahtunut, lapset kärsivät. He ovat täysin syyttömiä osapuolia ja se on surullista.
Kuka kertoisi, miksi avioliitto ei tule muotiin siinä määrin, että sen oletettaisiin kestävän koko elämän. Erotaan aivan liian herkästi, eikä edes yritetä oikeasti ratkoa virheitä ja selvittää asioita.
On selvää että liitot joissa tapahtuu väkivaltaa eivät tule onnistumaan.
Tarkoitankin sillä lähinnä liittoa joka alkaa muuttua liian harmaaksi, silloin erkaannutaan toisistaan, jätetään kumppani huomiotta ja riidellään typeristä asioista. Petetään ja erotaan!
Monet perheet joissa ero on tapahtunut, lapset kärsivät. He ovat täysin syyttömiä osapuolia ja se on surullista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joka toinen avioliitto kariutuu. Sen takia ihmiset kaihtavat vihkiytymistä. Avioliitto on ainoa syy avioeroon.
Nuoret menee naimisiin, koska ovat rakastuneita rakastumisen tunteeseen.
Kun totuus paljastuu, erotaan.
Suku painostaa naimisiin ja ns yleinen kätäntö.
Ei ne avioliitot ennenkään yhtään onnellisempia olleet vaikka silloin ei erottukkaan niin usein. Kai se on kun nykyään on enemmän mahdollisuusksi kuin ennen molemmat on koulutettuja ja käyvät töissä, erään laista narsismi ,että ei haluta selvittää ongelmia eikä tehdä kompromisseja ei ajatella niiden lasten kannalta asiaa vaan oman itsensä. Joku asiantuntija oli syyttänyt lisääntyneistä lasten ja nuorten mielenterveys ongelmista rikkonaisia perhesuhteita, nykään voi perheessä olla neljäkkin lasta ja kaikki eri miesten kanssa. Tilastollisestihan yleensä nainen pistää avioeron vireille.
Enää ei tosiaankaan sitouduta tyylin "kunnes kuolema meidät erottaa". Tärkeintä on oma senhetkinen onnellisuus, ja ku ei ookaan enää nii kivaa, halutaan mennä hakemaan jotain parempaa. Tietty mäki hyväksyn ne avioerot, kun toisella/molemmilla on oikeesti todella paha olla. Mut ei lapset aina kärsi. Moni kaveri on sanonut, että oikeestaan oli aika hauskaa, ku oli kaks kotia tms.
Oon nyt lukenu jotai vanhoja suomalaisia romaaneja, ja se, että oikeesti ollaan yhdessä, rakastetaan ja välillä vihataanki toista, on saanu mun ihailun. Omat vanhemmatki on ite sanonu, ettei sovi toisilleen, mutta ovat kuitenki sitoutumiskykysiä ja pystyvät toimimaan keskenään ja kiintymään toisiinsa. Toivottavasti niillä on edessä onnellinen yhteinen vanhuus :) Otan siitä esimerkkiä, jos/kun ite joskus avioidun...
Avioero voi olla suunnaton helpotus niille lapsille, jotka ovat nähneet äitiä pahoinpideltävän. Eron jälkeen lasten ei tarvitse enää olla niin peloissaan kuin aiemmin äidin puolesta, vaan silloin heillä alkaa oikea lapsuus.
Avioliitostani kivuus oli kaukana jo vuosikymmenen, silti ajattelin, että yhdessä ollaan, kun niin on kerran luvattu.
Väkivallan raaistuminen pakotti lopulta ottamaan avioeron. Lisäksi miehellä toinen nainen, jota palvoo kuin sikaa säkissä vieläkin. Ilmeisesti ei ole vielä naisystävää hakannut.
Kirjoituksessa ja vastauksissa on molemmissa mieltä. On totta, että varmasti helpommin nykyään erotaan eikä haluta/viitsitä paneutua ongelmiin. Toisaalta kuitenkaan omasta mielestäni ei pidä myöskään jäädä roikkumaan huonoon liittoon vain siksi, että ikuinen elämä yhdessä olisi jotenkin ihanteellinen ajatus.
Omalla kohdalla olen liitossa sillä asenteella, että yhdessä ollaan loppuun asti, mutta eihän koskaan mistään voi olla satavarma. Kuitenkin miellän avioliiton sellaiseksi, ettei siinä välttämättä aina ole onnellisia aikoja, niitä alamäkiäkin löytyy ja ehkä jossain mielessä pitääkin. Sitä huonoakin pitää pystyä käymään läpi, sillä mikään suhde/liitto ei ole aina auvoista onnea. Pitää myöskin mennä myös itseensä, jos on tyytymätön..ei siitä onnellisuudesta voi kaikkea vastuuta kumppanille siirtää.
Käsitys, että jonain vuonna solmituista avioliitoista joka toinen päättyy eroon on puhdasta tietämättömyyttä. Avioeroja tapahtuu joka ikäluokassa, joten yhteensä joka viides avioliitto voi päättyä eroon.
Salatttujen yms aivopesuohjelmien ansiosta trendi varmaan jatkaa nousuaan. Kun ei ole kivaa ja hauskaa niin erotaan. (väkivalta ja uskottomuus on oikeita syitä) Nykyään seurustelut alkavat "et ooks mun kaa"-tyyliin ja kun me ollaan aikuisia tai melkein, niin miksi mitään jättää kenenkään kanssa kokematta..niinpä salattuja lainaten..jokainen on seurustellut, asunut janainut jokaisen kanssa. Ajatellaan omalla päällä ja muistellaan mitä on avioon mennessä luvattu...siis myötä ja vastoinkäymisissä...