miksi ei nykyajan urheilijan tarvitsee saada palkkaa siitä mitä ne tekevät ? entisajan urheilijat wiren mietaa jne teki sitä harrastus mielessä . ei silloin palkkaa siitä maksettu . ja nykyaikana urheilija tarvitsee doupata että se pärjää niin sehän on epäurheilijamaista käytöstä . urheilun pitää olla puhdasta ja harrastuspohjalta omaksi ilokseen puhtaana edustaa maataan .
EI SE NÄIN PITÄISI MENNÄ ...
PUHTAAN URHEILUN PUOLESTA HARRASTUKSENA !
T:ekomaster
EI SE NÄIN PITÄISI MENNÄ ...
PUHTAAN URHEILUN PUOLESTA HARRASTUKSENA !
T:ekomaster
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos yrität harrastajapohjalta päästä ammattilaisten joukkoon niin ei onnistu. Ja en nyt usko että Mietaa tai Viren mitään harrastelijoita olivat.
Douppaamisesta sen verran, että kaikki juoksussa tehdyt ennätykset 70- ja 80-luvuilla tulisi hylätä. Niin ME:t kuin SE:t. Kun vertaa niitä tuloksia nykypäivään niin tasoero ei ihan puhtain keinoin voi olla niin iso
Suomen yleisurheilijoista löytyy yhden käden sormilla laskettava määrä henkilöitä, jotka voivat urheilla päätoimisesti. Vertaapa määrää vaikkapa SM-liigan jääkiekkoilijoihin!
Kukaan ei arvostele sitä, että heillä on aikaa ja mahdollisuus panostaa lajiinsa täysillä, ja harjoitella useamman kerran päivässä.
Jos yleisurhelija yrittää tosissaan panostaa urheiluun ja elää vaikka pankkilainalla (kun muualtakaan ei juuri tässä lajissa tuloja tule) niin heti katsotaan kieroon, ja ihmetellään kun ei tehdä oikeaa työtä.
Suurin osa tekee normaalia työpäivää ja käyttää vähän vapaa-aikansa treenaamiseen. Treenit kerran päivässä eivät nykyään riitä, eikä työssä käyvä ehdi eikä jaksa millään enempää.
Arvokisoissa on erittäin vaikea menestyä, ja sitten tuleekin kansalta taas haukkuja.
Itselläni urheilu loppui suurelta osin tähän rahattomuuteen. Totesin, etten pysty riittävästi harjoittelemaan työn ohella ja päätin lopettaa pääni seinään hakkaamisen. Olympiafinaaliin asti pääsin työn ohellakin, mutta sitten tuli se stoppi ja ylirasitus.
Joskus mietityttää, miten hyvin sitä olisikaan voinut pärjätä, jos ei olisi jatkuvasti tarvinnut murehtia rahatilannetta ja tehdä pitkää työpäivää.
Siksi korvausta, koska se on heidän työtään! Et sinäkään tee työtäsi ilman palkkaa!
kysynkin sinulta että TUOTTAAKO urhrilu mitään jos sse on mielestäsi työtä ????
ja jos niin mitä se TUOTTAA ????
Tottakai urheilu tuottaa ja vieläpä lukemattomilla eri osa-alueilla!
Ensinnäkin se tuottaa viihdepalveluja siinä missä teatteri, elokuvat tai sirkus. Kukaan ei missään ole vaatimassa että huippunäyttelijän tulisi näytellä pelkästään harrastuksesta ja että harrastepohjalta tehtynä se olisi jotenkin arvokkaampaa. Sama pätee urheiluun sillä huipulle ei enää työssäkäynnin lomassa harjoittelevilla amatööreillä ole mitään asiaa. Voit tietysti antaa poikkeavan esimerkin asiasta, ts. esimerkin muka todellisesta amatööriurheilijasta. Lupaan lisäksi antaa viisikymmentä ammatikseen harjoittelevan urheilijan nimeä jokaista löytämääsi todellista amatööriä kohden...
Oleellisesti suurempana merkityksenä näen urheilun ja urheilutähtien merkityksen nuorisokasvatuksen osana. Tästä voisi kirjoittaa paljonkin mutta kansakuntien yhtenä kohtalonkysymyksenä ympäri maailmaa pidetään ylipainoistumista, liikuntatottumusten näivettymistä sekä toisaalta lasten ja nuorten ajautumista ei-toivottuihin harrastuksiin. Tähän on yhtenä vastalääkkeenä lasten saaminen mukaan mihin hyvänsä urheilutoimintaan joka parhaassa tapauksessa juurruttaa elinikäisen myönteisen asenteen liikkumiseen ja yleensäkin urheiluun. Tähän taas katalysaattoriksi tarvitaan niitä menestyneitä ja julkisuudessa paistattelevia tähtiä. Esimerkiksi käy vaikka Tommi Evilän MM-kisojen jälkeinen lapsien hetken kestänyt rynnistys yleisurheiluseurojen harjoituksiin ja tietysti pituushyppy mielessä.
http://www.hlu.fi/lasten_ja_nuorten_liikunta/loyda_liikunta/vauhditustilaisuus_27_8_2007/
Sanoisin että kysymys huippu-urheilun ja amatööriurheilun välillä on kuin vänkäisi kumpi oli ennen, muna vai kana... Huipuksi ei voi kehittyä kuin aloittamalla laajasti harrastepohjalta ja valtaosalle se jää jopa sisulisäsarjoihin. Vain harvat jatkavat edes M/N-sarjoihin saakka täys-aikuissarjoista puhumattakaan. Mutta ilman innostavia huippuja ja näkyvyyttä harrastepohja alkaa hiipua ja väitänkin että ahtaasti lajikohtaisesti ajatellen ilman huipputähtiä harastajamäärät vähenevät jolloin huippuja löytyy entistä harvemmin joka taas niukentaa harrastajamääriä... jne, syöksykierre on periaatteessa valmis.
Jatkuvuuden kannalta huiput ovat vältämättömiä ja huipputasolle ei nykyaikana käytännössä ole mahdollista päästä ilman ammattimaista ja kokonaisvaltaista panostusta harjoitteluun. Siispä maksakaamme niille harvoille huipuile jotta saamme suuremmat määrät kokeilemaan ja aloittamaan, mitä hyvänsä urheilua.