Riitelettekö te suhteessa miten usein ja mistä aiheista? Minä olen seurustellut nyt 7 kuukautta ja yhtäkään riitaa ei ole ollut. Pientä mököttämistä pari kertaa, mutta nekin on selvinnyt nopeasti juttelemalla.
Henkilökohtaisesti en edes kykene riitelemään, koska alan aina itkeä ennen kuin pystyn mitään sanomaan. Exäni suuttui aina kun aloin itkeä ja silloin kyllä riideltiin. Yleensä siitä, että hän teki päätöksiä ottamatta minua huomioon.
Nykyinen ei ole minua millään lailla satuttanut tai loukannut. Enkä minä häntä.
Henkilökohtaisesti en edes kykene riitelemään, koska alan aina itkeä ennen kuin pystyn mitään sanomaan. Exäni suuttui aina kun aloin itkeä ja silloin kyllä riideltiin. Yleensä siitä, että hän teki päätöksiä ottamatta minua huomioon.
Nykyinen ei ole minua millään lailla satuttanut tai loukannut. Enkä minä häntä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tyttökaverin mielestä keskustelu oli mun mielestä riitelyä. Ei ihme että ajauduttiin erilleen. Se ehkä oli sit rikkana rokassa.
Me taidettiin riidelllä miltei kaikesta mistä vaan oltiin erimieltä.
sillä en osaa riidellä. Ne, jotka väittävät riitelyn puhdistavan ilmaa (jne.) ovat niitä, jotka osaavat riitelyn "jalon" taidon. Edellinen suhteeni kaatui ennen kaikkea naisystäväni suoranaiseen riidanhakuisuuteen.
riitely EI kuulu parisuhteeseen! (Vaikka jotkut niin väittääkin)
Se onkin sitten eri asia että miten päästään sopimukseen. Kaksi ihmistä läheisessä kanssakäymisessä ei voi välttyä riidoilta. Kukaan ei voi olla kaikesta samaa mieltä toisen kanssa ja jos jompikumpi ei alistu niin riitahan siitä tulee.
On hyvä välillä purkaa paineita jos niitä on. Mä ihmettelisin suhdetta jossa ei riidellä... itse oon äärimmäisen ei-riitelevä mutta kyllä mullakin voi mitta tulla täyteen.
Toisaalta sitten sellainen päivittäinen riiteleminen on kyllä äärimmäisen paska juttu. Yks syistä miksi edellinen suhteeni kaatui niinkin nopeasti vaikka senkin asian tiimoilta ihan parisuhdeterapiassakin rampattiin.
Musta tuntuu että se on joillekin ihmisille yksinkertaisesti tapa elää ja "hoitaa" asiat. Ainakin exä oli oppinut tapansa hyvin selvästi omalta äidiltään.
Riiteleminen ilman tarkoitusta tai kun olisi tarjolla muitakin asioita on ihan pyllystä ja väärin ja vahingollista suhteelle. Sensijaan riitely asiasta jota muuten ei noteerata on ihan asillista ja tarpeellista. Puolensa kummassakin siis. En mä halua suhdetta joka koostuu kahdesta anteeksipyytelijästä.
Minä epäilen, että jos suhteessa ei koskaan riidellä, siinä vallitsee epätasa-arvo. Toinen alistuu aina suosiolla, joten riitoja ei synny. Eihän riitely mukavaa ole, mutta kyllähän se joskus ilmaa puhdistaa. Sitä paitsi minusta olisi omituista, jos ei uskaltaisi vihan ja suuttumuksen tunteita edes puolisolleen näyttää.
Ensimmäinen vuosi meni lähes riitelemättä. Sitten kokeiltiin kaapinpaikkaa ja riitoja oli pienemmistäkin asioista. Sitten molemmat löysivät omat paikkansa, eikä riitoja ole kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Eivätkä nekään pahoja ole eivätkä kestä pitkään.
Parempi se on kerran karjaista perkele kuin mököttää viikko ja ihmetellä, kun kumppani ei ymmärrä parantaa tapojaan sanomatta. Olen onnellinen, ettei vaimoni ole itkupillityyppiä. Sekin kun on yhdenlaista vallankäyttöä, vaikka olisikin tahatonta.
Me kyl mennäänkin mun pillin mukaan. Kyllä mä aluksi kyselin, että mitä mieltä on mistäkin. Mutta kun vastukses tuli aina, että ihan sama ja päätä sä..
Naiset riitelee sen takia että pääsee lyttäämään miehen maan rakoon. Jos mies sanoo että maa kiertää aurinkoa niin nainen kiukuttelee, jankkaa, haukkuu, potkii lyö repii ja vittuilee niin kauan että miehen on lopulta sanottava että oli väärässä.
En suoranaisesti voi sanoa, että riitelisimme paljon. Mutta se johtuu siitä, että mielestäni riita on tunnepohjainen aggressiotila. Mutta olen puolisoni kanssa paljonkin eri mieltä asioista. Ja ristiriidat tulee yleensä sovittua sitten tiukoilla keskusteluilla ja jos jommalla kummalla on menossa tai menee enemmän sinne tunnepuolella, niin pidämme jäähytauon, jotta pystyy sen ristiriidan keskustelemaan auki ilman, että on hirmuisissa tunnehöyryissä, joissa tulee sanottua jotain mitä ei tarkoita. Ja "riitelemme" yleensä aika tavallisista asioista.
Tuo itkeminen, se liittyy siihen, että koet olosi turvattomaksi/neuvottomaksi/avuttomaksi... Sen saa paremmin hallintaan, kun uskallat avoimemmin tuoda ne omat tunteesi esille ääneen.
Riidat koskevat aika pitkälti jotain muuta kuin itse sitä suhdettamme. Mua kuitenkin korpee moni asia tässä ajassa ja yhteiskunnassa, ja sitten kun sanon vaikka töykeälle palveluammatin harjoittajalle mielipiteeni palvelun laadusta, saan kuulla suorasanaisuudesta pian hallitukselta. Pitäisi olla aina kohtelias, tai ei ainakaan välittää.
Kyllä riitoja pitää olla. Jollei koskaan ota yhteen edes tärkeissä asioissa, voi jostain pikkujutusta kehkeytyä ylipääsemätön ongelma ainakin toisen mieleen.
Itku on paha ase.
Kyllä erimielisyydet pitää osata selvittää asiallsesti puhumalla...
räiskyy, mutta aiheet on niin naurettavia, että jompi kumpi huomaa olleensa naurettava ja pyytää anteeksi, jolloin toinenkin pyytää aina omaa tyhmyyttään anteeksi ja sitten päälle halit.
Pisimmillään molemminpuoliset mykkäkoulut ovat kestäneet yön yli, mutta viimeistään sen jälkeen on aina sovittu.
Itku riisuu mut välittömästi aseista ja jos niin käy, että C alkaa itkeä, tulee mulle välittömästi itselle niin huono fiilis, että välittömästi pyydän anteeksi typeryyttäni.
Kaiken kaikkiaan riitelemme erittäin harvoin.