Anoppini on vähän päälle neljänkymmenen ja hänellä on nuori teinityttö ja tyttö on ylipainoinen ja anoppini kuuluttaakin pitkin kylää sukulaisille,tutuille ja puolitutuille että heillä on sama vaatekoko. Jos minulla olisi ylipainoinen lapsi ja tiedänkin monia joilla on ylipainoinen lapsi ja itse on normaalipainoinen niin en minä eikä kaikki tosiaankaan kuuluta sitä pitkin kylää. Kyllähän ne mutenkin huomaavat sen. Pitääkö sitä tahallaan pahoittaa toisen mieltä? Anoppini ei varmastikkaan tajua juttujensa seurauksia eikä tyttö uskalla sanoa mitään mutta näen monesti kun anoppi mainitsee siitä niin tyttöä nolottaa ja hävettää oma painonsa. Yrittääkö anoppi hienovaraisesti vihjailla tytölle painosta ja saada häntä tajuamaan se vai pönkittääkö hän omaa egoaan? Pitäisikö minun puuttua ja sanoa anopille asiasta vai antaa asian olla? Esim ei tytöllä roiku rinnat ja takamus niin paljon kuin anopilla eikä varmaan edes ole vielä niin isot. Ja onhan anopilla ryppyjäkin enemmän. Jos alkaisin aina sanomaan nämä seikat anopille niin ehkä hän tajuaisi oman typeryytensä ja tietäisi miltä tyttärestänsä tuntuu.
Pitäisikö puuttua?
eleonoora
71786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaverini äiti oli juuri samnalainen ja minua rupesi ärsyttämään se jatkuva mollaaminen ja vertailu joten pyysin hyvin pienikokoista serkkuani heille mukaan ja kun hän otti ulkovaatteet pois ja käveli heidän keittiöön kaverini äitin nähtäväksi niin kaverini äiti selvästi ahdistui ja harmistui kun näki ettei hän ole kaikkien teinityttöjen koossa. Kaverini äiti sanoikin häntä heti kauhean kapeaksi. Tämän jälkeen kaverini äiti on pitänyt suunsa kiinni tytönsä painosta. Minusta on säälittävää,sairasta,tuomittavaa ja epätoivoista että oma äiti yrittää päteä lapsensa avulla. Ei oma lapsi ole mikään kilpailija, oma vanheneminen pitää hyväksyä ja miksi aikuisen itsevarman naisen pitäisi korostaa omaa painoaan suhteessa johonkin. Minäkin tiedän monia hoikkia äitejä verrattuna tyttäreensä mutta ei ne sitä yleisesti mainosta. Eikä ne todellakaan käy näiden vaatekaapeilla. Minusta 40 kymppisille naisille on nykyään suunnattu nuorekkaita ja trendikkäitä vaatteita näyttämättä teiniltä. Miksi omaa ikäänsä pitäisi hävetä tai peittää? Ikääntyminenhän on luonnollinen ja arvokas asia. Eikä niitä lisä vuosia voi ostaa vartalolla, hoikkuudella tai vaatteilla vaan sen näkee kasvoista, jos nukkuu hyvin, muistaa pestä meikit, juo vettä paljon, ei ota liikaa aurinkoa, hoitaa ihoaan voiteilla ja vitamiineilla ja syö terveellisesti niin kasvot pysyy raikkaina,kirkkaina ja kimmoisina. Ja kaverini äiti menee kyllä 40 kymppisestä ellei vanhemastakin kasvojensa perusteella
Ihan tyypillistä käytöstä (anopillasi) hieman keskenkasvuiseksi jääneeltä "aikuiselta". Olisihan tuohon hyvä puuttua, olivat anopin perimmäiset motiivit mitkä tahansa. Lapsi kärsii, ja sen vuoksi hänelle pitää yrittää tarjota apua.
Älä ala kostaa anopille. Viesti ei mene perille. Paras olisi, jos pystyisit sanomaan hänelle suoraan (ystävälliseen sävyyn), että tytär kärsii, kun hänen pulleudestaan tuolla tavalla (ja kaiken kukkuraksi äidin suusta) pitkin kyliä. Ja tämä pitää sanoa tietysti silloin, kun tytär ei ole kuulemassa. Katsot sitten miten keskustelu etenee. Itse pitäisin koko ajan tärkeimpänä tavoitteena mielessäni sen, että lapsen ei tarvitsisi enää kärsiä.
Siis jos tyttö on ylipainoinen ja anopilla on sama vaatekoko niin kai silloin anoppikin on ylipainoinen? Mikäli tyttö on tosiaan teini eikä paritoistias.
Tyttäreni ja minä lainailimme toisiltamme vaatteita, emmekä nähneet asiassa mitään omituista. Tai mollaavaa.
En oikeastikkaan tajua miten keskiikäiset naiset jaksaa pukeutua kuin teinit. Itse olen vasta 22 ja pukeudun aikuisemmin kuin monet nelikymppiset. Eihän ne teinivaatteet ole edes tyylikkäitä. Nelikymppinen nainen menettää arvokkuuteensa helposti pukeutumalla väärin. On se minusta vähän omituista että ihannoidaan teiniikää jas halutaan näyttää oma tytöltään.
Olet oikeassa ja olen samaa mieltä, siksi pitää vähän selittää; koska minulla ei ollut (eikä ole juuri vieläkään, yhdet farkut olen hankkinut) nk. casual-vaatteita liikunnallisista vaatteista puhumattakaan vaatekaapissani, lainasin niitä silloin harvoin tarvitessani tyttäreltäni. Vastaavasti hän virallisempiin tilaisuuksiin tai muodollisiin juhliin osallistuessaan kävi minun kaapillani. Järkevää ja taloudellista.
Nyt kun tytär on maailmalla, meni sormi suuhun, kun taloyhtiön taloisiin osallistuessani huomasin, ettei minulla ole lainkaan korottomia ulkokenkiä :DDD Pitää nyt hankkia jotkut halvat kumitossut.
Hyvä että sinä olet järkevempi kun anoppisi,mielestäni voisit kohteliiaasti mainita anopillesi et, etkö huomaa miten tyttösi kärsii kun puhut hänen painostaa.Tuollaiset puheet vaikuttaa työn itsetuntoon joka varmaan jo muutenki on huono.On myös vaara et tyttö sairastuu pulimiaan yms jos asiasta puhutaan tuollaiseen sävyyn.Yritä sinä kannustaa ja kehua tytön hyviä puolia.tyttäreni oli hyvin ylipainoinen lapsena sekä nuorena,koskaan ei tullut mieleeni puhua asiasta tuollaiseen sävyyn.Tällä hetkellä tyttäreni on normaali painoinen terve kaunis 30 vuotias nainen,ja minä hyvin onnellinen äiti.Kiitos että sinä ymmärrät teinitytön ongelman,mielestäni voit kohteliiaasti sivistää myös anoppiasi.
Sitäkö se onkin. Nyt vasta hokasin. Olen 24 vuotias nainen. Painoindeksi on aina ollut 19 paikkeilla. Kuitenkin siten, että on tissejä (c-kuppi) ja lantiotakin. Ilmeisesti vyötäröni on kapea.
Kuitenkin kaikki yli 40 vuotiaat naiset järjestään työkavereista ex-anoppeihin sanoo että kun oon niin laiha ja niin hoikka ja pitäs syödä että saa vähän lihaa ja anorektikko ja etkö syö ikinä ja koita ny syödä.
Kateutta kateutta...