Sinkkuilun jatkuttua pidempään, olen huomannut myös kriteerien tiukkenevan. Jostain syystä sopivaa, tasapainoista vapaata naista ei tunnu löytyvän mistään ... vai onko sellaista olemassakaan ?
[email protected]
[email protected]
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Uskon ,että vapaita juuri sinullekkin sopivia naisia löytyy. Mutta liian vaativa ei kannata olla.. Muuten voi tosiaan jäädä ilman.
Tsemppiä sinulle etsintään!! :)
Vaikka ... vaikeaa tuo tuntuukin olevan ...
yksin kuin ottaa vain "jonkun" ympärille pyörimään.
Hmmmm... jollei näitä kriteerejä olisi, niin varattu olisin jo, enkä varmaankaan onnellinen. Eli vaaransa on että yksin jää, mutta kait se riski on otettava, jos aikoo "elää" ...
Niin mitä kritteereitä sulla on? Ja missä asut? Ikäsi? Voi ola, että et enää minusta kuule. Mutta yritä =)
Maililla saa tarkempia tietoja, kriteereitä: rehellinen, tasapainoinen, omasta mielestään ok, jos eronnut osaa etsiä myös syitä eroon itsestään ja yrittää korjata niitä ... mutta 35, pääkaupunkiseutu ... katsotaan kuulenko :-)
Seuraavaksi voisinkin sitten laittaa keskusteluun aloituksen; "Onko 15 vuoden ikäero paha", tai "Kestääkö suhde 160km etäisyyttä".
Ei löytynyt onni minusta, Kyllä joku vielä tulee pitämään sinusta!
=)
Huhuja olen kuullut että kaukosuhde voi hyvinkin toimia, ja tuollainen ikäero taas on mielestäni samantekevä, mikäli henkilökemiat sopivat yhteen, ja yhteinen sävel löytyy keskusteluihin :)
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
itselläni ja mimmikaverillani on ikäeroa vajaat 15v. on olu 2,5v yhdessä. Henkilökemiat toimii niin et hauskaa on ja molemmat rakastaa aiva sairaasti toisia => Mustasukkaisuutta hiukan mutta se kuuluu asiaan.
Sexi on aivan tajuttoman ihanaa kun molemmat ajattelee toista tarpeeksi paljon.
paineet suhteelle tuleekin sit ulkoa päin ja lähinnä mimmikaverin kavereitten puolelta joka eivät minua tunne. Jos käyn baareissa ja juttelen jonkun mimmin kanssa joku emännän kaveri sit pistää faxii sille et siel se nyt pettää sinuu .... voi vit.....u .
Suhteen alku puolella molemmille tuli kummallisia häirikkö soittoja keskellä yötä. tälläset sit rupee aiheuttaa erinäisiä ongelmia suhteeseen. Minulle henk.koht. aivan sama mitä muut ajattelee meidän suhteesta mut mimmikaveri ottaa asian vielä toisin onhan se selvää jos sen kavereitten kemuihin ei koskaan kysytä mukaan... tällä hetkellä sit mietitään jatkoo onx järkee jatkaa tuleeks ulkopoliset paineet liian koviksi kestää... se minkä tiedän kokemukseta on jo et seuraavissa suhteissa voi sexi ja sen syvyys vitutaa kun jää varmasti puuttuu niin paljon.
MIELIPITEITÄ...... UNOHTAKAA ASIATTOMUUDEt !!!!
minun ikä 36v ja emäntä 22v.
minun ikä 36v ja muijja 22v
Nyt vähän hymyilyttää. Eilen juuri tuolla tampereen yössä törmäsin serkkuuni. Hän on 19- vuotias nainen ja elämä on vasta alkutaipaleellaan. Noh hän seurustelee 28- vuotiaan miehen kanssa. Kuulin siitä jo aikaisemmin, ja ihmettelin suuresti asiaa. Olin sitte jutulla miehenkin kanssa, ja oli TOSI nuorekas ja rento tyyppi. Mutta kuitenkin miettii, että haluaako noin paljon ikäeroa omaavat pariskunnat todellakin samoja asioita elämältään? Toinen haluaa mennä, toinen tulla.
Nämä on kyllä vaikeita asioita. Mutta jos hyvän ihmisen on löytänyt rinnalleen, niin miksi muut eivät voi sitä ymmärtää? Kaksi ihmistähän siinä on suhteessa. Ei koko kaveripiiri, perhe, kylä, kaupunki jne...
Itselläni on myös tiukat kriteerit miehen suhteen ja ehkä siksi olen myös yksin.
Tosin en jaksa kuppiloissa ravata.
Omaelämäni on siinä vaiheessa, että lapset ovat jo isoja, avioliitto takana sekä pidempi suhde.
Seesteistä aikaa ollut jo pidempään..
Toisinaan ja varsinkin kesällä on ikävä toista ihmistä. Niin miksipä ei, olenhan kuitenkin vasta 39v.lapsenmielinen nainen:)
Pitkä suhde takana myös, ja lapsetkin alkavat jo suhteellisen isoja olla ...
Tosin monasti on sanottu, että mene juttelemaan, kyllä tolla ulkonäöllä pärjää, mutta loppuikähän siinä menisi jos livestä sitä oikeaa alkaisi etsiä ;-)
Ei auta kuin miettiä ... ja tsemppiä :-)
Tiedän, on vaikea löytää sitä oikeaa kun ensin pitäisi tuntea toinen, että voisi edetä pitemmälle, mutta uskon myös ensisilmäyksellä rakkauteen – kunhan sen oikean tapaa, tuntuu vain että ei tällä moraalilla. Nim. muksut ja tukka takana ja toinen elämä edessä.Kunhan vielä löytäisi sen oikean?
Kirjoittipa joku aivan kuin minunkin elämästäni... kiva! :)
elä uskossa, niin ei kohtaa hirttoköysi.