Oon ollu kakkonen jo kohta vuoden, ja aina olin vannonu etten ikinä kajois toisen omaan. Mut menin rakastumaan työkaveriin jolla on tyttöystävä jonka kanssa ollu 6 vuotta. Ja ne pienet hetket ku ollaan yhessä oon niin onnellinen, seksi on aivan upeeta en ollu ikinä kokenu tällasta.. Mut samalla tää syö mua sisältä pikkuhiljaa.. Tiiän et se rakastaa mua, ja etten oo sille pelkkä pano. Mut se ei vaan uskalla jättää sitä. Ja must tuntuu et oon tulos hulluks, masentaa usein, tuntuu et itsetunto on ihan maassa ku oon aina kakkonen kaikessa. Ja tuntuu niin helvetin pahalta ajatella et tälläki hetkellä se on tyttöystävänsä kanssa. Tiiän et tää ei oo mulle hyväks, mut en vaan onnistu ikinä jättämään sitä, oon yrittäny usein mut aina palaan ku on niin helvetin ikävä. Ja tyydyn taas pariin varastettuun hetkeen ku se on vaan mun. Eikä sekään paljon auta et nään sitä joka päivä töissä. Mistä voin saada voimaa jättämään sen??
Täällä on muuten paljon kirjotuksia "kakkosista" ja siitä miten kauheita ja pahoja ja huoria me ollaan, eikä kukaan ajattele et ehkä meilläkään ei oo niin helppoa. Pitäis yrittää ajatella asioita toisen näkökulmasta ennen ku arvostelee.
Täällä on muuten paljon kirjotuksia "kakkosista" ja siitä miten kauheita ja pahoja ja huoria me ollaan, eikä kukaan ajattele et ehkä meilläkään ei oo niin helppoa. Pitäis yrittää ajatella asioita toisen näkökulmasta ennen ku arvostelee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sitä miestä. On aivan ilmeistä, että rakastat häntä kiihkeästi. Hän ei selvästikään rakasta sinua yhtä kiihkeästi, mutta tunteet hänelläkin varmaan mukana on. Nyt annat ajan kulua ja nautit siitä vähästä, mitä häneltä saat. Koska sinä et kestäisi eroakaan, silloinhan et enää koskaan saisi olla hänen kanssaan, ja sitähän sinä et halua. Tässä ovat vaihtoehdot ja tiedät sen hyvin itsekin.
Kirjeesi lopussa oli oikein hyvä ajatus: PITÄIS YRITTÄÄ AJATELLA ASIOITA TOISEN NÄKÖKULMASTA.
Tyttöystävä on se toinen näkökulma, ja hän on ykkönen.
Ikävä sanoa,mutta näin reilun 50v elämänkokemuksella sanon silti; olet vain huvitus.
Älä alennu siihen, löydät vapaan kyllä. Joku odottaa!
minustakin, haukut sain siitä tavasta jolla suhteen päätin, miehestä vain tuli kuin huume ja oli vaikeaa heti kun hän oli pois.
Kirjoitin Visvasyylä jutun 27.1 klo13 jos haluat lukea. 4 1/2v sitä kesti.
jylläessään kohdunkaulasyöpää
Olen tiennyt suhteestanne jo jonkin aikaa.
Mieheni on sinusta kertonut, mutta ei halua jättää perhettään. Olet hänelle vain sellainen
väliaikainen virike, näin olemme sopineet.
Ajauduin itsekkin kakkoseksi pari vuotta sitten. En sillä hetkellä tiennyt, että hän on varattu, kun hän pyysi numeroni, otti ensimmäisen kerran yhteyttä. Minä en rakastunut häneen heti ja lujaa, kun hän taas minuun. Sain selville, että hänellä on avovaimo, kuten hieman olin epäillyt. Ajattelin, että no, onpahan kesäksi seuraa, ja katsellaan sitä sitten uudestaan. Aina toitotetaan, että kun kakkoset ei halua miestä itselleen. Toisin kävi. Elin niille hetkille, kun hän tuli luokseni, niinkuin sinäkin. Hänellä ei ollut rohkeutta irrottautua entisestä suhteesta, ja kokeilla uutta..Voimaa on vaikea löytää, usko pois. Minäkin yritin. Onneksi en tarpeeksi, koska vihdoin hän uskalsi ottaa askeleen, ja erota. Nyt olemme onnellisesti yhdessä. Voimia sinulle. Tiedän, miltä tuntuu olla kakkonen. Jos sinusta tuntuu, että hän on kiinnipitämisen arvoinen, tee se. Usko teihin. Teille "ykköset" ja muut arvostelevat: ei se aina ole niin helppoa, ja joskus ei se kakkonen kuitenkaan ole se hetken helpotus ja pelkkä pano, vaan myös keino repäistä itsensä irti vahasta parisuhteesta, kun vihdoin löytyy se, jota on elämänsä ehtinyt. Kaikilla on oikeus onneen.
Kiitos paljon lohduttavista sanoistasi.
Se mua tässä niin paljon harmittaakin et mäkään en ollu se joka ensiksi tulisesti rakastu, vaan hän. Ja mä annoin alusta asti ymmärtää et ei meistä koskaan tulis muuta ku ystäviä. Ja puoltoista vuotta se oli siinä ilman seksiä ilman mitään. Se oli tosi rakastunu muhun ja sano et se hyväksyy sen, et haluu olla mun lähellä vaik ees pelkkänä ystävänä. Pikku hiljaa, huomaamattani menin sit rakastumaan siihen.. Ja nyt en pääse siitä irti
:( Ehkä joku päivä se uskaltaa tehdä päätöksen ja ollaan onnellisia yhessä.
Ajattele myös asioita toisen näkökulmasta. Tekstisi oli niin naivi. Se ei ole rakkautta jos ei kykene jättämään vuoksesi. Luultavasti vain oireilee suhteensa ongelmia hakemalla lohtua muualta. Samoin tekisi myös vaikka olisit ykkönen sillä opittu pahe. Uskon että rakastaa enemmän tyttöystäväänsä sillä ei ole tämän kanssa selvästikään vain seksin takia. Ja mikäli hän jättää ongelmallisen suhteensa niin se ei todista rakkautta sinuun vain vaan sitä että rakkaus tyttökaveriin loppunut. Lohduksi päädyt korkeintaan tai sitten ottaa kolmannen. Uskon ettei sulla ole koskaan helppoa noin yksipuolisessa rakkaudessa. Kunhan saat itsetuntosi kuntoon ystävillä ja harrastuksilla niin pääset paremmin yli ja löydät arvoisesi miehen. Työpaikan vaihdos olisi myös kypsää käytöstä.
Välillä ei asiat oo noin mustavalkosia. Tiedän etten oo sille pelkkä pano ja ettei se oo mun kanssa vaan seksin takia. Oltiin ensimmäisen kerran sängyssä vasta kuukausi sitten ja mikään pelkkä pano ei oo melkeen kahden vuoden odotuksen arvonen. Sitä ennen tapahtu paljon muuta, paljon riitoja ja paljon hyviä hetkiä.. Seksin lisäks ollaan parhaita kavereita, ja jaetaan ilot ja surut.
Ja en kuitenkaan haluis vaihtaa elämäni työstä, johonki muuhun joka ei täytä.
yks konsti ois tietty jos uskallat kertoa jotenki tytölle vaik nimettömänä?? ne sais selvitettyy asiat ja sä saisit omaatuntoos puhtaammaks jos sulla sitä on ees? vai pelkäätkö et se ootki sä joka jätetään ja oisko sillä välii kun kyseletkin voimaa jättämiseen? muuten saatat joutuu haaskaan viel vuosii sun tilanteeseen. oisko toi moraalisesti yhtään vääremmin kuin teidä salailut?