Kyselisin kommentteja muilta...
eli: olemme avoliitossa oleva pari, nuorehkoja aikuisia, emme siis todellakaan enää mitään teinejä. Suhteemme on kestänyt puolitoista vuotta. Meillä menee hyvin, rakastamme toisiamme paljon, on ollut puhetta loppuelämän viettämisestä yhdessä jne. Noh, minulla oli synttärit, tasavuosia vieläpä, tässä hiljattain. Odotin tietenkin, että saisin jonkun kivan lahjan ja yllätyksen avomieheltäni. Aamulla, kun lähti töihin, niin toivotti tietenkin kauniisti rakkaalle hyvää syntymäpäivää..ajattelin, että illalla saan varmaan jonkun kivan lahjan/yllätyksen. No eipä tullut lahjaa eikä yllätystä, sukulaisilta ja kavereilta lahjoja kylläkin. Illalla mies vaan totesi, että hän ei ostanut mitään lahjaa, kun on niin todella huono niitä ostamaan (sen tiedän kyllä, ei kuulu hänen tapoihinsa)! Mutta sanoi kyllä, että tiedänhän kuinka paljon hän minua rakastaa.
Tiedän, että olen tavallaan tosi hölmö, kun tollasesta asiasta alan nipottamaan, mutta olisi joku pieni lahja silti ollut kiva. Ja kyllä joka mies nyt ainakin kukkapuskan osaisi ostaa!!!
Mielessäni olin ehkä jopa ajatellut kihlasormusta, kun sellaisesta on viime aikoina ollut puhe. Mutta ei. En ole nyt sanonut miehelle mitään, että mikä mieltä painaa, enkä tiedä pitäisikö sanoakaan.. Ja lopuksi vielä korostan, että rakkautta meidän molempien välillä todella on ja paljon, siitä ei ole kyse.
Asiallisia kommentteja odotellen..
eli: olemme avoliitossa oleva pari, nuorehkoja aikuisia, emme siis todellakaan enää mitään teinejä. Suhteemme on kestänyt puolitoista vuotta. Meillä menee hyvin, rakastamme toisiamme paljon, on ollut puhetta loppuelämän viettämisestä yhdessä jne. Noh, minulla oli synttärit, tasavuosia vieläpä, tässä hiljattain. Odotin tietenkin, että saisin jonkun kivan lahjan ja yllätyksen avomieheltäni. Aamulla, kun lähti töihin, niin toivotti tietenkin kauniisti rakkaalle hyvää syntymäpäivää..ajattelin, että illalla saan varmaan jonkun kivan lahjan/yllätyksen. No eipä tullut lahjaa eikä yllätystä, sukulaisilta ja kavereilta lahjoja kylläkin. Illalla mies vaan totesi, että hän ei ostanut mitään lahjaa, kun on niin todella huono niitä ostamaan (sen tiedän kyllä, ei kuulu hänen tapoihinsa)! Mutta sanoi kyllä, että tiedänhän kuinka paljon hän minua rakastaa.
Tiedän, että olen tavallaan tosi hölmö, kun tollasesta asiasta alan nipottamaan, mutta olisi joku pieni lahja silti ollut kiva. Ja kyllä joka mies nyt ainakin kukkapuskan osaisi ostaa!!!
Mielessäni olin ehkä jopa ajatellut kihlasormusta, kun sellaisesta on viime aikoina ollut puhe. Mutta ei. En ole nyt sanonut miehelle mitään, että mikä mieltä painaa, enkä tiedä pitäisikö sanoakaan.. Ja lopuksi vielä korostan, että rakkautta meidän molempien välillä todella on ja paljon, siitä ei ole kyse.
Asiallisia kommentteja odotellen..
Vastaukset 115
Vanhimmat
mulle on kans tosi tärkiää että oma poikaystävä muistaa jollakin tavalla merkkipäivänä...en tarvi mittää kalliita lahjoja tai hienouksia!pieni muistamisen ele vaikka kortilla jossa oma keksimä onnittelu viesti!että nipotetaan tääläkin:)
Todella hölmöä on tuollaisesta nipottaa.
Ihan aiheesta aloittajaa harmittaa. Mies saa käyttää sitä pientä rusinaa korvien välissä aina silloin tällöin. Edes yksi kukka tai kortti olisi ollut sekin jotain. En edes tunne ketään, joka ei muistaisi millään tavalla... satika sitten vielä oma puoliso... kauheaa!
Muistihan aloittajankin mies.
Ei siihen mitään kukkia, kortteja tai muita lahjuksia tarvita.
Nainenkin voisi käyttää aivojaan, mutta prinsessoille kelpaa vain...
Ei ole kiva antaa lahjaa josta saaja antaa negatiivistä arvostelua. Jos ei mikään kelpaa niin olkoon sitten...
Mene appesi tai miehesi veljen luo ja ehdota sukupuoliyhdyntää. Niin se katkeruus katoaa.
Osui ilmeisesti väärälle palstalle?
Tai ainakin väärään ketjuun...
Minulla oli tässä lähipäivinä syntymäpäivä, jolloin avomieheni (asutaan yhdessä) sanoi ohimennen "hyvää syntymäpäivää". Ei puhettakaan, että olisi edes keittänyt aamuteet tai halitellut ja pusutellut. Sitten, kun loukkaannun asiasta ja sanon hänelle niin hän suuttuu siitä ja alkaa mököttämään! Että tämmöistä meillä.
"En ole nyt sanonut miehelle mitään"
Just. Teillä on parisuhteessa selkeä kommunikaatio-ongelma. Sinun pitää sanoa miehellesi, että arvostat sitä, että saat merkkipäivänä lahjan. Ja hänen pitää ottaa se vakavasti. Hänellä on nyt noin vuosi aikaa saada selville, millaisia lahjoja odotat. Jos lahjojen ostaminen ei ole kuulunut hänen tapoihinsa mutta sinä tahdot että kuuluu, niin tilanne on aktiivisesti muutettava. Jos ei sovi, niin sitten joko valitset mieheksesi Prinssi Rohkean tai päätät ettei lahjoja tipu muulloinkaan eikä sinun toiveitasi tulla yleensäkään huomioimaan.
Sinun kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja alkaa sanomaan millaisen suhteen haluat. Jos miehesi ei ole selvänäkijä ja sinä et saa suutasi auki, niin voit tuolta eropalstalta lukea mitä tuleman pitää.
"Mielessäni olin ehkä jopa ajatellut kihlasormusta, kun sellaisesta on viime aikoina ollut puhe."
Kihlaus tarkoittaa, että olette sopineet menevänne naimisiin. Olisi varmaan hyvä, jos tämänkin asian keskustelisitte keskenänne aikuisten oikeasti etkä vaan hiljaa mielessäsi odottelisi.
Itsekin huomasin täsmäleen samat asiat aloittajan viestissä kuin sinä ja sanoit minusta erittäin hyvin asiat halki. Jää tosiaan hyvin vahvasti sellainen kuva aloittajan viestistä että hänellä on (joillekin naisille tyypillinen) "jos et tiedä mikä on vikana niin älä odota että minä sen sinulle kerron" asenne. Toki mies olisi voinut muistaa syntymäpäivää jotenkin, sen myönnän, mutta noin yleensä on aika turhaa odotella että mies eläisi "samalla tasolla" ihmissuhdeasioissa kuin keskiverto nainen. Toki miehiäkin parisuhdeasiat kiinnostaa, mutta eri tavoin ja eri "mittakaavassa". Joten monessa tilanteessa voisi niellä ylpeytensä jo lopettaa ihmeiden odottelun ja sanoa suoraan mitä suhteelta/joissain muussa asiassa tahtoo eikä vain olettaa aina jotain ja sitten pettyä.
Ja jos pettyy niin varmaan kannattaa joo kerätä vihaa sisälleen kun mies on sen kerta ansainnut kun ei ole lukenut sinun ajatuksiasi. Varmaan kehittää parisuhdetta parempaan suuntaan?
Just noin, aloittaja ei sano miehelleen mitään. Pitäisikö miehen olla ajatustenlukija? Ohoh.
Minä en ostanut aviomielelleni mitään syntymäpäivälahjaa, koska en keksinyt mitään edullista ja meillä on nyt uuden asunnon oston jälkeen rahasta tiukkaa. Hemmottelin kyllä miestäni kotona ja kävin ostamassa leivoksia, joista hän pitää. Hän sanoi, että teit viisaasti, kun et tuhlannut mihinkään turhiin lahjoihin ja sanoi, että meillä on tässä uudessa kodissa lahjaa pitkäksi aikaa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Minun synttärinä varmaan ostetaan sitten minun suosikkileivokset, mutta ei mitään erityisiä lahjoja. Meille sopii tämä kuvio näin. Lapsille tietty kuuluu synttärilahjat, mutta me ollaan jo aikuisia ja ajattelemme järjellä näitä asioita.
Sitten siitä rakkaudesta. Mennään vuosia taaksepäin. Mies halusi minut vaimokseni, koska rakastaa minua niin paljon. Minun ei tarvinnut anella kihlasormusta eikä odottaa avosuhteessa vuosikausia, sillä heti alusta asti me puhuimme asiat läpi ja mitä kumpikin toivoo ja haluaa elämältä. Puhuminen on suhteen avainsana. Ei pidä kuvitella, että puoliso on joku ajatustenlukija, kun ei ihminen ole sellainen, vaan puhumalla kaikki selviää. Sitä suosittelen aloittajallekin.
Niin.. Luultavasti olisi hyvä vähän vinkata ukolles että millaista lahjaa toivot.. kun taas kihlasormus, se on kylläkin kahden ihmisen sopimus yhteisen elämän jatkamisesta, itse en huolisi kihlasormusta lahjana vaikka olisi mitenkä imartelevaa... ensimmäinen poikaystäväni sellaisen osti mutta jostain syystä se ei tuntunutkaan aidolta kun ei oltu asiaa keskusteltu loppuun ja päätetty yhdessä.
Ja mitä ylipäätään lahjoihin tulee, niin ole onnellinen ettet saanut lahjaa jollainen on tulevalla anopillasikin jo omistuksessaan. Itse sain aikanaan exältä korvikset, samanlaiset kuin hänen äidillään.. jostain syystä on jäänyt käyttämättä. :)
Mutta tosiaan kerro ukolles mitä haluat, ei kaikki miehet todellakaan osaa ostaa lahjoja pelkän oman mielikuvituksensa varassa, ja he sentään ovat fiksuja kun sen uskaltavat sanoa.. niin pitäisi naistenkin uskaltaa.
Ole onnellinen että hän ylipäätänsä muisti syntymäpäiväsi. Sekin kertoo jo paljon.
Teksti oli siis suunnattu niiskuiselleneirille. Sorppa. :)
"Minä en ostanut aviomielelleni mitään syntymäpäivälahjaa, koska en keksinyt mitään edullista ja meillä on nyt uuden asunnon oston jälkeen rahasta tiukkaa. Hemmottelin kyllä miestäni kotona ja kävin ostamassa leivoksia, joista hän pitää."
ELI OSTIT LEIVOKSET?! Ja aloittaja ei mielestäsi olsi saanut edes kukkapuskaa odottaa?!!!!!
KYLLÄ JOKA MIEHEN PITÄISI TAJUTA KUKKIA OSTAA!!!
VITTU MITÄ JUNTTEJA!!!!
Tästä mun mielestä juuri oli kyse alkuperäisen kirjoituksessa: mies ei
älyä huomioida rakastaan ILMAN sanomista. Se korpeaa jos toinen on niin kiinni omissa jutuissaan ettei muista oma-aloitteisesti edes toisen syntymäpäivää. Rakkaus koostuu pienenpienistä osasista, huomaavaisuus on yksi näistä. Ei minusta ainakaan ole mukavaa saada lahjaa vain siksi että olen komentanut miehen sellaista ostamaan! Oikea syy saisi mieluiten olla halu yllättää toinen mukavalla , pienelläkin eleellä, lahjalla. Itse "unohdin" tuoreen miesystäväni synttärin koskapa hänkään ei muistanut omaani :) Itsekeskeisyys voi olla myös (puhumattomuuden ohella ) syy eroon ?
Joo, koskahan parisuhteessa ei olisi hyvin "selkeää" kommunikaatio-ongelmaa?? Sitä kyllä tyrkytetään joka väliin.
Ja aikuiseksi kasvaminen ei liity mitenkään siihen että sanoa läjäyttää kaiken päin naamaa miten sattuu. Aikuiseksi kasvaminen on vastuun ottamista itsestään ja muista ihmisistä sekä asioista yms. Se ettei saa suutansa auki tai vaihtoehtoisesti halua mussuttaa joka asiasta on pelkkä luonteenpiirre tai valinta.
KUKKIA SAATANA 70 TONNIA HORSMIA JA VOIKUKKIA KELPAAKO? RAHTINA TULEE PERJANTAINA PIÄ HYVÄNÄS, SIINÄ ON KYMMENEKSI VUODEKSI ET SITTEN KINUA ENEMPÄÄ
Nykynuorilla on tietokoneet ja kännykät ja internetit mutta ei mitään käsitystä ELÄMÄSTÄ !!!
Sano sille tuhkamunanahjukselle että "Perkele, oli sitten minun 30v päivä ja ei edes KUKKIA tullut - nyt saat nukkua kuukauden äitis luona sinä senkin MOUKKA !!!"
Ja sitten heität sen pitkät kalsarit parvekkeelta perään ja huudat isoon ääneen "JA MITÄÄN KIHLOJA EI TULE IKINÄ"
K.E.S.K.U.S.T.E.L.K.A.A...... HERRAJUMALA teidän pentujen kanssa, ollaan diplomiekonomeita ja diplomiinsinöörejä mutta ihmisuhteissa ollaan...
APUKOULUTASOLLA !!!
Kukkien ostaminen on ihan turhaa rahan haaskausta. Varsinkin jos on tiukkaa rahasta, ei kannata laittaa vähiä rahojaan kukkiin jotka kuihtuvat pian kuitenkin.
Mikä siinä mahtaa olla niin vaikeaa? Luulis et haluais muistaa ja antaa hyvän mielen omalle kullalle merkkipäivänä...Itsekkin olen myös ostanut lahjoja muutenkin kuin pelkästään syntymäpäivinä ja en ole koskaan saanut mitään. Yhden ruusun ainoastaan alkuaikoina. En edes tienaa mitään mahtituloja töistä mut silti on kiva muistaa omaa kultaa...ja tietenkin olis sit vielä kivempaa jos tällainen ajattelutapa olis molemminpuolista...
Viime syntymäpäiväni oli aikas bueno. Mieheni on muusikko ja hänellä ja hänen kaverillaan oli keikka juuri minun syntymäpäivänäni jota olin katsomassa. Molemmat soittavat kitaraa ja mieheni laulaa vielä. Noh, ilta sujui ihan kivasti ja join vain muutaman oluen. Sitten joku baarin asiakkaista pyytää toiveen että mieheni esittäisi yhden Bon Jovin hellän rakkauslaulun tyttöystävälleen, koska hänellä(kin) on syntymäpäivä. He alkavat soittaa ja mieheni hakee naisen ja vie kädestä kiinni pitäen lavalle vierelleen ja laulaa NIIN ihanasti suoraan silmiin katsoen. Se tuntui tosi pahalta ja itkua pidätellen yritin pitää itseäani kasassa. Yritin vielä lohduttautua siinä tilanteessa että kai se vielä minuakin vielä jotenkin muistaisi illalla kotona hyvittääkseen ton tempauksen, mutta ei mitään. Koko päivänä ei mitään...Ajattelin että olenko tosiaan noin itsestäänselvyys ja yhdentekevä. Ajattelin silloin täsmälleen samoin kuin sinä nyt. Nykyään olen joten kuten päässyt asian yli ja vitsillä välillä kuittailen hänelle tapauksesta.
Jep, pahalta tuntuu mutta ehkä jotkut miehet eivät sitten vaa osaa ajatella tätä lahja asiaa kuin me naiset ja pitää niitä yhdentekevinä juttuina. Niin kuin mieheskin oli tokassut"Kai sä nyt tiedät kuinka paljon mä sua rakastan". Sekin hyvittää kyllä paljon jos arkisinkin halitaan, pusutellaan, kehutaan jne. että ei tunne olevansa ihan yhdentekevä. Mut on ne miehet välillä kyllä ihan taunoja...niin kuin me naisetkin =)
aiemmissa oli hyvää juttua tosta kommunikaatiosta! Samaa mieltä, pitää aina puhua jos joku kaivertaa mieltä. Kukaan ei ole ajatusten lukija tai katso asioita kristallipallosta. Toi aikasempi vietini oli kans hieman katkeran makuinen, mut se taas johtuu siitä ku olen tosi mustasukkainen ja omaan huonon itsetunnon(josta olemme puhuneet)
"Mikä siinä mahtaa olla niin vaikeaa?"
Jos jokin on vaikeaa, se on.
Tuntuu pahalta, etteivät kaikki ajattele juuri samoin kuin sinä?
Tänään sain kuulla olevani vaimo, jota rakastaa, vaikka aamulla sanoi haluavansa avioeron!! En jaksa enää...
Sun kommentissas on kyllä itua myönnän sen. Mut sit ku omistaa näin huonon itsetunnon ku mul niin välillä ajattelee kaikkee pöllöö =) Kommunikaatio on hyvä juttu. Ei se rakkaus ny tietenkään mistään lahjoista oikeesti kiinni oo. Tarkoitin vain että kukaan/kumpikaan ei koskaan saa olla mikään itsestäänselvyys ja parisuhdetta kuuluu "hoitaa" läpi elämän. Ei se suhde ja rakkaus vaan itsestäänselvyytenä siinä pysy. Itse ainakin haaveilen että mieheni vielä vanhoina päivinämme nipistäisi minua persauksista sillon tällön ;)
huono itsetunto saa ihmisen (varsinkin miehen)välttelemään viimeiseen asti asioita joita ei osaa, joista on saanut vain huonoa palautetta.
Siksi olen luopunut ostamasta lahjoja kenellekään.
En vain osaa...
aikas hyvä pointti. Ei tullut tollasta mieleen laisinkaan. Mieheni on niin vahva persoona ja hyvä kaikessa ettei tullut ajatelleeksi että tilanne voisi olla noinkin. Ainakin hän on väittänyt että hänellä on hyvä itsetunto mut tiiä sitten onko vaa ollut puhetta...Täytyypäs kysästä millassia akkoja hänellä oikeen on ollut sitten ennen. Jos onkin saanut huonoa palautetta lahjoja ostettuaan...Mutta semmosilla naisilla ei olekkaan sitten mitään virkaa. Ei se lahjan laatu ole tärkein vaan muistaminen jollakin tavalla. Ikävää et sua on naiset kohdellu noin töykeesti =(
Minä olen myös nuorehko jo monta vuotta parisuhteessa ollut nainen.
Mies ei ole kertaakaan antanut minulle syntymäpäivä- tai joululahjaa. Hän ei viimeksi edes muistanut, että minulla on syntymäpäivä. Muisti sen vasta kun sain kaveriltani synttäripuhelun, jossa ystäväni laulaa kailotti onnittelulaulun. Sen jälkeen mieheni hymyillen totesi, että "ai niin, hyvää syntymäpäivää minultakin." Vuosipäiväämmekään mieheni ei muista.
Mutta en sen puolin minäkään. Aina se unohtuu ja päätämme, että muistetaan sitten ensi vuonna.
Minä olen pari kertaa lahjonut miestäni syntymäpäivänsä johdosta. Leiponut jotakin herkkua tai piirtänyt kortin. Joululahjoja minäkään en anna. No jouluhan nyt ei olekaan mikään merkkipäivä.
Minua ei kuitenkaan haittaa. Mieheni rakastaa minua hirmuisesti ja on huomaavainen päivittäin. Samaan pyrin itsekin. Mihin tässä mitään lahjoja tarvitaan? Etenkin kun kyseessä on syntymäpäivä, jolloin sitä melkein odottaakin jotain lahjontaa. Silloinhan ei pääse edes yllättymään iloisesti.
En suoraan sanottuna ymmärrä miksi syntymäpäivät ovat useille naisille niin hengentärkeä asia. Jos ei keksi mitään kivaa lahjaa niin pitääkö sitä väkisin tuoda jotakin muodonvuoksi-ruusukimppua? Mielestäni riittävää on juuri kaunis onnittelu ja vaikka hellä, rakastava suukko siihen lisäksi. Onko syytä vaatia enempää?
Rakkaat kanssasisaret, ei olla materialisteja. Mitä sillä roinalla tekee ja kukatkin kuihtuvat maljakossa (vai kuihtuvatko edes? Nykyään niitä niin myrkytetään..). Lämpöisessä halauksessa on hyvä hengittää ja kesällä voi mennä käsikädessä ulos ihailemaan eläviä, kasvavia kukkasia ;) Lahjominen puolin ja toisin toimii silloin kun kekstään osuvia ideoita (ja se ei riipu mitenkään merkkipäivistä). Väkisin vääntämällä asiat menevät vaikeiksi.
Minusta tämä on tosi kummallista. Jos minä en saisi mieheltä lahjaa, olisi vaikea uskoa että hän rakastaa minua. Ei lahjan tarvi olla kallista.. mutta vaikka synttärikakku, siivous tai jokin huomaavaisuutta osoittava yllätys. Tai vaikka jokin "vietetään tänään yhdessä spesiaalisti yhteistä aikaa"-lahja. Kyllä pitää synttärit ja vuosipäivät muistaa. Elämässä pitää olla juhlahetkiäkin.
Nimittäin tämä toteamuksesi:
"Jos minä en saisi mieheltä lahjaa, olisi vaikea uskoa että hän rakastaa minua"
Miten ihmeessä rakkauden uskottavuus voi riippua lahjoista? Tarkoitatko, että esimerkiksi mainitsemani onnittelu ja hellä rutistus eivät riitä vaan täytyy olla jotakin vielä konkreettisempaa? Kyllä minulla putoaisi leuka lattiaan jos rakastamani mies ilmoittaisi, että "et rakasta minua kun et hankkinut minulle syntymäpäivälahjaa". Kuulostaa hieman... hmm.. no pikkumaiselta.
Mutta olet oikeassa siinä, että elämässä pitää olla juhlahetkiä. Niiden ei vain minun mielestäni tarvitse olla syntymäpäivinä. Niitä syntyy silloin tällöin sekä spontaanisti, että suunnitellusti :)
ovatko sunnitellut hetket jotenkin vähempiarvoisia? kai se on sitten tätä meidän suomalaista kulttuuria, että ollaan mahdollisimman vähäeleisiä kaikessa, ja jos loukkaantuu siitä ettei saa edes pientä lahjaa puolisolta syntymäpäivänä tai muistamista niin haukutaan materialistiksi ja sanotaan, että "kukat kuitenkin kuihtuu mitä hyötyä niistä sitten on jnejne" en ymmärrä.
Enhän minä missään kohtaa väittänyt, että suunnitellut hetket ovat vähempiarvoisia. Päinvastoin asetin ne samalle viivalle spontaaneiden hetkien kanssa!
Ei vähäeleisyydellä ole mitään tekemistä lahjomisen kanssa. Toista voi hemmotella, rakastaa, helliä ja huomioida sydämen pohjasta ja juuri nin "suurieleisesti" kuin haluaa, mutta onko siihen ihan pakko yhdistää materiaalisia lahjoja? Onko kaunista, että odotetaan saavansa lahja jonakin tiettynä päivänä? Tai, että täytyy antaa lahja jonakin tiettynä päivänä? Ja jos epäonnistuu niin hermostutaan.
Kukkien tuominen on minustakin ihan kaunis ele, mutta mahdollinen väkinäisyys voi pilata sen (---> en keksinyt mitään lahjaa, tuonpa kukkakimpun. Toivottavasti riittää..). Henkilökohtaisesti mieluummin lähtisin rakkaani kanssa käsikädessä katselemaan eläviä kukkasia kuin ottaisin pari väkisin tuotua kasvihuoneruusua maljakkoon viikoksi.
Äläpä nyt vedä hernettä nenään. Minun mielestäni olet hieman pikkumainen jos loukkaannut siitä, ettet saakaan lahjaa sinä päivänä kun luulet saavasi. Ehkä näistä asioista tosiaan pitäisi sopia etukäteen? Sinä kerrot rakkaallesi selvin sanoin, että haluat lahjan ja rajaat vielä ehkä pois muutamat ei-toivotut vaihtoehdot. Muistutat häntä vielä, että jos ei lahjaa tule, loukkaannut?
Mieheni muistutteli minua hyvissä ajoin, hääpäivästämme, joten olimme molemmat tietoisia merkkipäivästä,(muutoin en taatusti olisi noteerannut sitä)
Olemme jo vanhoja, yli nelikymppisiä, mutta meillä on puolivuotias vauva.
Mieheni kutsui ravintolaan syömään, otin vauvan mukaan, ja ilta oli ihana.
Illalla antoi lahjakortin kauneushoitolaan, --> ja minä hänelle kortin jossa sanottiin näin:
Kuinka naisen sydän valloitetaan? -Arvosta häntä. -Kuuntele häntä. -Suutele häntä. -Pidä lähellä. -Kannusta ja tue häntä. -Osta jotain ihanaa. -Suojele häntä. -Rakasta häntä. -Mene vaikka maailman ääriin hänen vuokseen.
Miten miehen sydän valloitetaan? -Tule ilman vaatteita. -Tuo ruokaa mukanasi.
(ja sen tein, kotiin palattuamme, tarjoilin jälkiruuan...) Miehen ilme oli näkemisen arvoinen. Onneksi suhtautui siihen niin että oli mukana... olis ollut kelju, jos olis sanonut ettei huvita.)
Ole onnellinen, että onnitteli ja muisti merkkipäiväsi...olipa sitten kyseessä joulu,syntymäpäivä, vuosipäivä, ihan mikä tahansa, omalta mieheltäni ei heru edes onnitteluja. Lahjasta puhumattakaan :( Luulisi että edes onnitella voisi, eihän se ole kovin vaivalloista tai edes kallistakaan!!!!
että kannattaa aikanaan sanoa, mitä haluaa ettei tarvitse porata sitten myöhemmin.
Joo mulle kävi aivan sama juttu tuossa.. Ukolla oli muutama kuukaus aikasemmin synttärit ja minähän ostin lahjan ja yritin keksiä vaikka mitä.. sitten oli omien synttäreiden vuoro ja mies ei edes muistanut niitä ennen kun päivällä ja vielä edellisenä iltana kyllä oli puhetta asiasta ja vielä muutamia päiviä aikasemmin oli lahjasta puhunut. No ei tullut lahjaa, Ei ukko edes tahtonut mitään erikoista tehdä. Töksäytti vain kalseasti et "onnea". Pakko sanoa että pahalta tuntui todellakin.. Sitten sanoin asiasta ja se yritti tarjota mulle sen omaa töistä jouluna saamaa lahjakorttia! Ei auttanut yhtään asiaa..
Että merkkipäivä on se päivä, kun on merkkipäivä. Sitä ei voi jälkikäteen hyvittää.
Olen oppinut, että nimenomaan naisille merkitsee nämä tietyt päivät vielä enemmän kuin miehelle, vaikka ne miehillekin jotain merkitsevät.
Olen palautetta saanut joskus siitä, kun en ole aamulla ensimmäisenä ollut jo onnittelemassa. Varsinkin, kun emme kunnolla tunteneet toisia.'
Olen oppinut, että ostan jotain tai muistan jotenkin merkkipäivän. Rahallinen arvo ei tarvitse olla perin suuri, kunhan se on jotain Hänelle tarkoitettúa ja varta vasten hänelle ajateltua.
Siis toimimalla noin, minulla on merkkipäivien aikaan ja siitä vähän eteenkin päin hyväntuulinen vaimo.
Sitten asia konkretisoituu parempaan: sitä oppii haluamaan antaa toiselle jotain.
Kukkia en ole osannut ostaa, kun joskus vein kukat, olivat ne kuulemma markettikukkia. Olen ajatellut, että olen nyt kerännyt tarpeeksi voimia, että yritän uudelleen, jos se vaatimustaso olisi normaali, että tyytyisi siihen, jota toinen sydämellä ajattelee. Mielestäni lahjan vastaanottajan reaktiolla on suuri merkitys lahjan antajalle. Tämä joko kannustaa yrittämään tai tekee tuomion, että (varsinkin mies) ei helpolla saman tyylin tuotetta osta, eli ei halua kuulla epäonnistuneen lahjan suuria kommentteja.
Eli toivon, että lahjan saaja haluaa olla kiitollinen siitä, mitä saa, vaikkei lahja aina täysin onnistukaan. Eli ennakko-oletukset mahdollisimman vähäisiksi. Ajan saatossa mieskin oppii. Vinkkiähän voi yrittää antaa, on siinä lahjanhankinnassa miehillä omat hankaluutensa aina.
Olet tyyppiesimerkki itsekkäästä naisesta, joka mittaa suhdettaan rahalla ja tavaroilla.Sitten muutamien vuosien jälkeen itketään, kun ero tuli.Paras synttärilahja on sinun oma miehesi ja henkiset arvot.
ja useimmille on, edes pieni lahja, miksi sitten ei sitä soisi? Sitä iloa? Eikö synttäreillä ole tapana tuottaa toiselle iloa ja sitä mitä toinen haluaa? Eikä päin vastoin pahaa mieltä?
Varmaan kannattaa selvästi osoittaa paha mielensä, oppiipahan. Joko sitte jättää siitä syystä tai sitten ei toiste ota moista pahanmielen reaktiota ja sovitteluketjua vastaan, vaan mieluummin antaa sen lahjan :)))
Piristytkö menkkojesi aikana vasta sitten, kun miehesi on ostanut sulle omakotitalon?
Oletko iloinen vasta sitten, kun sinulle isketään paketti käteen?
En ihmettele että jäit ilman!
Naiset eivät halua kalliita lahjoja tai tavaraa VAAN että mies näkee VAIVAA.
Tavarat ja raha eivät merkitse, vaan se onko mies nähnyt vaivaa ja ajatellut naisen tunteita.
Kysymys on siis huomioimisesta, ei rahasta tai tavarasta. Kedolta (tai naapurin kukkapenkistä) poimittu kukkanen ei maksa mitään, mutta tekee naisen onnelliseksi. Kuka mies ei haluaisi tehdä rakastamaansa naista onnelliseksi?
,,paska jätkä!!! Anna samalla mitalla takaisin sen seuraavilla synttäreillä,,älä edes onnittele tuollaista itsekeskeistä idioottia,,on varmaan joko ainut kersa tai nuorin kakara omassa perheessään!
alan ymmärtämään miehiä: naisia ei voi ymmärtää!
Aikuinen nainen, joka kostaa, puuttuu häneltä jotakin: järkevä ajattelu tapa, mikä EI KOHDISTUISI vain omaan napaan!
Vihje: kasvakaa aikuisiksi.
sehän on jokaisen oma vika, jos on ainoa tai nuorin lapsi. Liittyy todella paljon aiheeseen tuo kommenttisi.
ostanut avovaimolle synttärilahjaa enkä tule koskaan ostamaankaan , aikuiselle ihmiselle ........ ,
joka ei ole sukuakaan .
naista. Piste.
älä odota...
et pety!
varmasti sinäkin olet jättänyt tekemättä jotakin sellaista, mitä miehesi on halunnut sinun tekevän?!
eikö onnittelu riitä?
en koskaan pidä itsestään selvänä sitä,että joku (jotkut) ostaa lahjan/lahjoja.
"Mielessäni olin ehkä jopa ajatellut kihlasormusta"
jos et ole teini, sanohan minulle, ettetkö ole ymmärtänyt, ettei kaikkea sitä aina saa mitä haluaa?
Avomiehen pitää ostaa rakkautesi ?
Tälläisillä naisilla on yleensä tietty nimike, ei tarvinne kertoa.
Aitoon rakkauteen ei lahjoja tarvita !!
"Asiallisia kommentteja odotellen.. " Mahtaako asiallinen kommentti olla se, mikä sisältää kaikken eniten sääliä ja myötätuntoa?
Harmi vaan, multa sitä ei heru. Oletko miettinyt... Entä,jos oletkin ollut sellainen ihminen, jonka mies ei näe syytä ostaa sulle tänä vuonna syntymäpäivä lahjaa?
Tai sitten, hän järjestää sinulle viikonloppuna juhlat missä on suklaakakku nallen kuviolla, limpparia ja vappupäähineitä, ilmapalloja, ruokalappuja, kaverisi ja paljon, paljon värikkäitä, isoja lahjapaketteja?
Sillon, kun mä odotin lahjoja, etin vaatekaapista, mene toki tonkimaan jo.
Tyttö 17 ;)
Kuules 17-vuotias tyttö. Älä sinä esitä tyhmiä femisnistikommenttejasi asiaan josta et tiedä vielä vuosiin mitään!
Jos kunnon kohteliaat hyvin kasvatetut miehet ovat vuosisatoja palvoneet rakastamaansa naista lahjoja jaellen, ei se tähän saa loppua! Kukkakauppiaat menisivät konkurssiin!
Naisen muistaminen kukilla merkkipäivänä EI ole liikaa odotettu! Myös naistenpäivänä (8.3) ne paremmat miehet vievät naiselleen kukkia. Sääli, että jotkut pitävät naista niin vähäpätöisenä olentona, että pitää jopa todeta "en ole kukkia ostanut. Enkä osta" Ehkäpä joku toinen niitä sitten naisellesi ostaa...mieti sitä yksinäisinä eläkepäivinäsi.
Vai vielä palvontaa, voi hyvää päivää !!!
Paljollasko se sun rakkautes myynnissä taas olikaan ?
"Oletko miettinyt... Entä,jos oletkin ollut sellainen ihminen, jonka mies ei näe syytä ostaa sulle tänä vuonna syntymäpäivä lahjaa?"
Äidinkieli hukassa?
Kun tuosta vähän kasvat ja tapaat "sen oikean", ymmärrät lahjojen merkityksen. Lahjan ei tarvitse olla luettelemaasi materiaa, vaan se voi olla esimerkiksi jokin runo tai kynttiläillallinen. Kuuluu sitä paitsi hyviin käytöstapoihin muistaa päivänsankaria aina edes kortilla, jos ei muulla.
naiset!
Äidinkieli hukassa? - saattaa olla, muttei järki!
"Kun tuosta vähän kasvat ja tapaat "sen oikean", ymmärrät lahjojen merkityksen." -ai vasta sitten ymmärrän? jos itse en ole tähän päivään mennessä vaatinut keneltäkään mitään, miksi tulevaisuudessa?
Vaadi sinä mitä vaadit,
minä en!
Ikää ei tarvita siihen, että ymmärtää asioita - minua vanhempana varmasti sen ymmärrät? itse et ole vielä tainnut tajuta, ettei lahjoilla ole merkitystä? tai no... varmaan VAIN sillon, jos ei muuten tunne oloaan tärkeäksi?
No mielipiteensä kullakin, mutta itse ainakin ilahdun jos minua muistetaan merkkipäivänäni edes jollakin tapaa. Onhan toki olemassa ihmisiä jotka eivät halua heidän syntymäpäiviään huomioitavan millään lailla. Mutta jos toisen mieltä lämmittää saada vaikkapa kimppu kukkia syntymäpäivänsä kunniaksi, niin miksei puoliso silloin haluaisi ilahduttaa rakastaan ja osoittaa välittävänsä tästä?
Ja kyllähän niitä asioita ymmärtääkin, oli sitten minkä ikäinen tahansa. Näkökulma vaan voi olla erilainen.
"itse et ole vielä tainnut tajuta, ettei lahjoilla ole merkitystä?"
Ei sillä itse lahjalla. Ajatushan se on tärkein! Sitähän tuossa edellisessä kirjoituksessa vähän hainkin. *winkwink*
"...niin miksei puoliso silloin haluaisi ilahduttaa rakastaan ja osoittaa välittävänsä tästä?"
mietin tässä vain sitä, että osoitetaanko välittäminen ostamalla jotakin? itselläni on niin, ettei materiaali merkitse mitään, se ei todista mitään, vaan se, mitä ihminen tekee teoillaan (en tarkoita nyt lahjan ostoa).
Tarvitaanko lahojoja, jos iso lahja seisoo jo edessäsi valmiina tekemään mitä vain, jotta pitäisi juuri sinut rinnallasi, vaikka olisi muitakin "tarjoolla"? Onhan se varmasti pieni plussa ja ilon siemen saada lahja, mutta mksi suuttua/loukkaantua, jos ei sellaista tule?
"Ja kyllähän niitä asioita ymmärtääkin, oli sitten minkä ikäinen tahansa. Näkökulma vaan voi olla erilainen."
Ikä ei ole koskaan ratkassut ajatusmaailmaa. Ikä kertoo vain sen, kauanko tässä pallolla on pyörinyt, ei muuta. Kokeneena tietysti näkee asiat eri tavalla, mutta kyllähän 17vuotias voi olla kokenut, vai?
Tähän on pakko vastata: minulle on tasan yksi mies ostanut kukkia -ja lähettänyt ne sen aikaiseen opiskeluajan osoitteeseeni. Mies ei ollut mikään kaikkien unelmien prinssi, mutta lopputulos oli se, että ajoin koulupäivän jälkeen uudelleen 300 km, että hain kukat oveltani...Ja vieläkin mies pyörii pässäni. Kukaan ei ole tehnyt samanlaista vaikutusta, vaikka meistä ei koskaan tullutkaan mitään.
et taida ottaa mieheesi kovin tosissasi, jos kihlasormuksen haluat syntymäpäivä...lahjaksi?
mies on järkevä ajattelija eikä turhan haihailija
ja se että kertoo sinulle mitä tuntee on jo paras lahja mitä voit toivoa.
Kuinka pikkumaista on pahoittaa mielensä jostain
sellaisesta kuin materiallinen lahja.
Ei kiitos se on minusta varsin tennäistä,
että pakko ostaa koska on se ja se päivä.
Millä naiset saisi unohtamaan pikkumaiset
synttäri ynnä muut päivät.
Voittaako muka lahjat sen mitä sinulla jo on
tai saako se muka sen jotenki paremmaksi vain kun siihen lisätään materiaa.
Dont worry Vaikka mies ei ostaisi lahjan lahjaa.
Mielestäni kaikkein kamalinta on se, että
toisen kuin olisi pakko hakea jos jonkinlainen kukkapuska tai muuta. Minusta on hienoa ettei miehesi ostele sinulle liikaa lahjoja vaan
arvostaa sinua jo siinäkin, että uskoo ettet pahoita mieltäsi moisen asian vuoksi
terveisin Mies joka riittää ilman lahjoituksia
Ei rakkaus ole tietenkään lahjasta kiinni, mutta miksi mies ei voisi ilahduttaa rakastaan? Miksi on pakko ottaa sellainen asenne: "vaimoni tietää etten minä ostele mitään lahjoja"??!
Moni nainen näkee vaivaa keksiäkseen miehelleen hauskan ja osuvan lahjan tarkoituksenaan ilahduttaa miestä. Siinä ei ole kyse rahasta, eikä lahjan laadulla ole juurikaan merkitystä vaan kyse on hyvän mielen tuottamisesta. Merkkipäivät ovat ikään kuin muistutuksia siitä, että voisi olla taas aika kertoa toiselle, että hän on aivan erityisen tärkeä ihminen. Useimmat naiset ilahtuisivat kovasti markettikukkapuskasta, miehen valitsemista leivoksista, "onnea kulti, rakastan sinua" kortista tms. lahjasta. Jonkun mielestä sellainen on prostituutiota, mutta minusta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Lahja on symbolinen ele. Nainen rakastaa joka tapauksessa, mutta lahjan ostaminen voi pelastaa juuri sen kyseisen päivän. Se on myös sellainen kulttuurinen juttu, että kun useimmat suomalaislapset saavat lahjan/lahjoja syntymäpäivänään, vähän vanhempana läheiset muistavat kortein, työkaverit saattavat ostaa leivoksen tai ruusun, mutta kun se kaikista tärkein ihminen ei muista mitenkään, niin kyllä siinä voi tuntua vähän tyhjältä:(
Minä haluan ilahduttaa miestäni laittamalla hyvää ruokaa, kuuntelemalla hänen huoliaan, antamalla hänen olla rauhassa silloin kun hän väsynyt, keksimällä välillä jotain yhteisiä virikkeitä meille, ostamalle hänelle jotain pientä joskus jne. Minusta olisi tosi mukavaa, jos hän haluaisi ilahduttaa minua lahjalla, kortilla tai kukilla syntymäpäivänäni tai jouluna tai ihan muuten vaan, mutta "hän ei ole niitä miehiä". Kestän sen kyllä, mutta välillä vähän surettaa, että hän ei halua tehdä sitä...
Ite ostin jtn pientä ja sain kuulla et oli huono lahja. En osta enää koskaan lahjaa akal ku mikään ei kelpaa.
Hei.Jotkut miehet(naisetkin) ovat vain tässä lahja/muistamis-asiassa jotenkin yksinkertaisia,vaikka muuten ihan fiksuja miehiä/naisia.Minulla myös tälläinen mies.Ei ole kysymys ajatustenluvusta,säästämisestä,rakkauden ostamisesta,naisen itsekkyydestä,huomion kipeydestä eikä mistään sellaisesta.....vaan ihan normaalista toisen huomioimisesta,jotkut vaan ei kertakaikkiaan älyä sitä juttua...näin sanoisin....joku sanoi tuolla,että en ostanut lahjaa,ostin vaan leivokset...noh,sehän on jo lahja ja kiva muistaminen...paljon enemmän,kuin ....no ,onneks olkoon.Mulle tulee itselle tosi hyvä mieli,kun muistan miestäni pikku-lahjalla tai muuten....ollaan oltu yli 30v.naimisissa,eikä oo kommunikointi auttanut,että se siitä.Jotkut vaan on niin simppeleitä tässä asiassa.
Olen suomalainen, mutta asunut ulkomailla jne. ja mielestäni monet suomalaiset eivät OSAA ANTAA tai myöskään VASTAANOTTAA lahjoja. Sekä mihet että naiset!
....sinun pitäisi tosiaan kasvaa aikuiseksi -lapset saavat lahjoja, aikuiselle naiselle pitäisi riittää tosiaankin rakkaus (jos kerran mol.puolista) jonka kumppani myös sanallisesti näytöin osoittaa ilman materiaalia.
....mutta voi loukata.Selviät siitä kyllä jos et ole syntyisin ALAJÄRVELTÄ ? Pienet pikkuaivot jo kallonmalli sen kertoo.Jos kotoisin muualta selviät kyllä.
No ei tollasesta pitäisi "ottaa nokkiinsa"
Vertaappa siihen kun mun ex (entinen aviomies) osti kerran mulle joululahjaksi vaa´an! Arvaa loukkaannuinko siitä ja syytäkin mielestäni oli.Mielummin siinä tapauksessa olisin jäänyt ilman lahjaa :(
Nollasta sataan alle sekunnin...
Pitäisi riittää...
että mikä hemmetin tyhjäpää siellä ruikuttaa saamattomista lahjoistaan.mutta tarkemmin ajtelleena muisti kuinka mua on joka kerta suorastaan v...nut kun en ole saanut en hää.synttäri kun joululahjaakaan, juuri ikinä mieheltäni. 10v takana. ite järjestän aina jonkun upean lahjan miehelleni pienimmässäkin tilaisuudessa. mutta toisaalta kun me ollaan niin erillaisia persoonia ja tiedän mieheni rakastavan minua suunnatoomasti ilman lahjojakin..uhkailu,lahjonta,kiristys kehiin,nehän ne pätee lastenkasvatukseenki ;)
emmä tiedä onko toi pahempi ku meillä missä anoppini ostaa mulle ja lapsillemme kaikki lahjat avopuolisoni puolesta... ei mies edes mieti mitä vois olla. sit on kyl hengessä mukana ku lahjaa annetaa... ottaa siis kunnin itelleen eikä välttämättä ole edes nähnyt mitä on antamassa...... =/
..kokemuksestani. Näin jälkeenpäin jo naurattaa:
Ekana jouluna en saanut mieheltäni yhtään joululahjaa. Olin tosi pettynyt, kun olin hänelle tietenkin ostanut lahjan. Kumpikaan meistä ei ollut huomannut keskustella asiasta! Mieheni vanhemmat eivät olleet koskaan ostaneet toisilleen joululahjoja!
Seuraavana jouluna ja aina sen jälkeen olen saanut lahjan. Miehet ovat kehityskelpoisia, mutta heille pitää kertoa joka asiassa mitä haluaa ja ajattelee, eivät he osaa kristallipalloja lukea. Usein teen hänelle toivomuslistan, josta miehen on helppo valita mitä haluaa ostaa ja näin ei tule pettymyksiä ja molemmat ovat tyytyväisiä.
Joo'o, on monenlaisia kommentteja tullut. Ymmärrän niiskuttelijan ajatuksia hyvin. Olen ollut joskus muinoin avoliitossa 6 vuotta jossa puoliso muisti aamulla suukon kera onnitella muttei sen kooommin muuta tullut. En edes odottanutkaa tällästä siltä. Mutta nyt ollut kolmisen vuotta uus mies kuvioissa ja seurustelemme tiivisti, emme vielä asu yhdes mutta tänä vuonna sellaisen pitäs tapahtuu. Ja ensimmäisenä vuonna hän muisti synttäreitäni ja nimpparit ja näi, mut jostain syystä en sit saanu viimevuoden puolel synttäri onnitteluu vaan ihanan rakastelun hänen ideoimana... :) Mutta nimipäivänä sain het aamulla aikaisin onnitelut kukka kuvan kera sitten taas tänä vuonna... "Mieheni" on kans sitä sorttia ettei osaa lahjoi ostel. Enkä toisaalta häneltä sellaista ees pyytele, itsekkään en hänelle ostele lahjoi vaan olen tehnyt sitten itse täytekaakut tai muut pöperöt merkkipäivää muistaen. Itsekkin kyllä odotin synttäri aamuna onnittelua jossain muodossa, mutta sitten illalla kun sain rakkaani vierelleni ja rentoiduimme iltaan niin se tunne jo kaikki mitä se ilta toi sitten tullessaan jo riitti minulle synttäri lahjaksi. PIENESTÄ ON ILO AMMENNETTAVA...
Kyllä sosiaalisesti viisas mies haluaa ja muistaa ostaa kumppanilleen lahjoja.. ainakin synttäreinä, mutta myös jouluna ja mielellään yllättävinäkin hetkinä. Se palkitaan kyllä paremmalla seksillä, kuten muillakin suhteen osa-alueilla. Joskus ruusu oikealla hetkellä, kun sitä vähiten ansaitsisi voi ratkaista isoltakin tuntuneen riidan.. Mutta entäs miehet, minkälaisista lahjoista te ilahdutte?
En ilahdu minkäänlaisista lahjoista.
En osaa kuvitellakaan että toinen ihminen osaisi arvata, mitä oikeasti haluaisin...
Tavaroita ostetaan vain tarpeeseen, ei siksi, että pitäisi jotain keksiä...
Vaikea kuvitella tuo ruusun vaikutus riidan sovittamisessa. Ei ne asiat lahjuksilla ratkea, erimielisyydet pitää selvittää ja ongelmat ratkaista. Ei mikään hyvittely riitä.
Myönnän etten ole sosiaalisesti viisas.
Naiset ovat monopolisoineet kaiken sosiaalisuuden, miehen on turha yrittää mitään...
olen kylläkin nainen:) ja ilahdun pienistä "lahjoista" kuten valmiista ruuasta illalla, voileivästä aamulla, kukista ja kortista syntymäpäivänä:) Suhteen alkuaikojen lahjat eivät olleet ehkä juuri kovin onnistuneita, mutta kiitin kauniisti ja käytin lahjoja(en tunkenut piiloon varastoon). Nyt joskus myöhemmin olen jopa leikkimielisesti "luetellut" miehelleni lahjavaihtoehtoja, että hänen olisi helpompi valita lahja useista vaihtoehdoista, jotka eivät todellakan ole olleet kalliita!. Enkä tosiaankaan ole vaatimalla vaatinut mitään, varsinkaan kun olemme molemmat opiskelijoita ja rahaa on vähän. Itse rakastan lahjojen keksimistä, paketoimista ja antamista, laitan usein korvantaakse ideoita, jos hän puhuu jostain, mitä hän (tai joku muu läheiseni) haluaisi, että voin yllättää hänet ja tehdä onnelliseksi muistamalla ja huomioimalla:)
Olen lukenut melkein jokaista viestiä tässä keskustelussa. Ihmettelen suuresti miten voi aihe olla niin vaikea.
Meidän perheessä jokaista merkkipäivää muistetaan ja juhlitaan jotekin. Olkoon kysymyksessä vaimoni, minun tai poikiemme merkkipäivä. Nimipäivät hieman maltillisemmin perheen kesken. Synttärit vauhdikkaammin ystävien, sukulaisten kanssa.
Hääpäivää pyrimme viettämän vaimoni kanssa kahdestaan ja tehdään silloin yhdessä jotain romattista. Juhlimme toki myös kihlajaispäivää.
Lajhoista sen verran. Kuuntelemalla oppii paljon. Tiedän jo tässä ja nyt miten esim äitienpäivää juhlitaan ja mitä lahjoja vaimo toivoo vaikka hän ei ole mitää listaa laatinut. Normaali keskusteluissa asiat ilmenee.
Haluan vielä sanoa että muistamme myös toisiamme normi.päivänä kukat, lasillinen viiniä. Ennen kaikkea normaaliin päivään kuuluu hellät sanat, suudelmat, halaukset yms hellyden osoitukset.
Ja mitä mies haluaa... Nooh, kuten edellä. Kyllä vaimoni tietää - hänkin osaa kuunnella minua.
Näin meillä. Ehkä olen sosiaalisesti viisas mies, vaimoni on sosiaalisesti viisas nainen ja poikamme sosiaalisesti viisaat lapset. Mene ja tiedä?
Kyllä miehen tulee osata sanomattakin ostaa tai antaa puolisolleen muukin lahja kuin kaunis lause: "onneks olkoon". Tyhmää on vielä erikseen mainita, "et mulla ei oo sit mitään lahjaa sulle". Itse ainakin odotan tätä mieheltäni, mutta ikäväkseni voin todeta, että kyllä tässäkin suhteessa olen joutunut miestä kouluttamaan ja muistuttamaan aika ajoin..Itselleni on tärkeää, että puoliso muistaa kukilla ja lahjoilla myös muuloin kuin synttärinä/jouluna!! Eri asia on, jos itse sanon, että lahjaa en nyt HALUA jos vaikka edessä on matka tai muu mihin pitää säästää rahaa. Toki silloinkin toivon(!), että edes leivos tai jokin pieni juttu tulisi, ainakin jos on kyse synttäreistä.
Oman ja muutaman muunkin miehen kohdalla olen todennut, että naisten hemmottelukin on paljon tai jonkin verran kiinni siitä, mitä on kotoa oppinut. Eli esim. miten oma isä on kohdellut äitiä!! Minun isäni on aina muistanut äitiäni kukilla sekä pienillä ja vähän isommillakin lahjoilla..samoin kuin minua tytärtään ja muita sisaruksiani:) Ehkä myös siksi itse odotan (vaadin), että minullakin olisi sellainen ihana, huomioonottava mies. Valitettavasti oman miehen kotona ei näin ole koskaan ollut,kun olemme asiasta keskusteleet. Appini on siis todellinen juntti tässä suhteessa. Kukkia eikä liiemmin lahjojakaan heru häneltä omalle vaimolleen. Toisaalta anoppini on sellainen (liian kiltti) joka ei osaa mitään vaatiakaan vaan tyytyy kohtaloonsa, so sad!! Mieheni on onneksi sivistyneempi tapaus, mutta niinkuin mainitsin koulutusta on tarvittu, koska kotioloilla on ollut vaikutusta..:/
Vaikka kaipaan lahjoja, kukkia ja hemmottelua ei se kuintenkaan tarkoita sitä, että tämä kaikki pitäisi tehdä ns. isolla rahalla ja jatkuvaan syöttöön. Ajatus on tärkeintä!! Ja liika on liikaa.. Ja loppuun vielä huomautus, että hemmottelen myös itse miestäni ja läheisiäni lahjoilla ja kukilla...en vain odota sen itseeni kohdistuvan!! Kaikki on kiinni siis toisen arvostamisesta!
Ihmettelen todella suuresti etteikö 'huono lahjanostaja' edes ymmärrä ostaa kukkia. Se on helppo tapa ilahduttaa naista. Myyjä mielellään neuvoo kun sanoo mihin tarkoitukseen kukat ostaa. Voisiko ajatella, että mies on tosiaan niin yksinkertainen ajatustavaltaan ettei ymmärrä merkkipäivän muistamisen ilahduttavan naista. Toisen huomioiminen pienilläkin asioilla tuo iloa arkeen.
Rohkaise mielesi ja kerro ajatuksesi miehelle. Älä jää yksin miettimään asiaa. Se vain pidemmän päälle katkeroittaa mielesi vaikuttaen myös parisuhteeseen. Toimi nopeasti sillä kenties asia korjaantuu ystävänpäivänä. Ilahduta silloin miestäsi ja katso tajuaako hän tehdä samoin sinulle!
Aika bullshittiä.
Niin kuin tuossa joku mies jo puhuikin jotain sinnepäin niin yksi vaihtoehto on että häntä jotenkin nolottaa tai ujostuttaa antaa lahjoja.
Mulla on vähän sitä ongelmaa, tykkäisin kyllä antaa lahjoja jos tiedän saajan siitä varmasti pitävän mutta muuten jotenkin inhoan niitä hetkiä kun lahjoja avataan. En tiedä mistä se johtuu..
En oikein pidä lahjojen saamisestakaan, yllätyslahjojen, en yhtään haluaisi/osaa esittää jos tulee jotain mistä en tykkää, vaikka yleensä kyllä aina tykkäänkin. Se mahdollisuus kuitenkin aina ahdistaa että kohta loukkaan lahjan antajaa jos hän huomaa etten tykkääkään lahjasta. Vaikka ihan normaalit joulu- ja synttärilahjat meillä on lapsuudessa jaettu.
En myöskään osaisi järkätä mitään hierontasessioita tai ravintolailtaa. Jotenkin nolottaa mitä hienompi yllätyksen pitää olla tai lähinnä mitä odotetumpi se on; toisen nimen nimpparilahja on paljon helpompi ostaa kuin 30-vuotislahja :)
Jopas alan kuulostaa ongelmaiselta tapaukselta :) Parempi lopettaa tätä itsetutkiskelu, muuten ei uni tule...
Kyllä minä kuitenkin avomiehelleni 30-vuotislahjan ostin. Mutta tiesin hänen odottavan jotain, ehkä sinun miehesi ei tiennyt. Että jos tosiaan haluat lahjoja merkkipäivinä niin älä anna hänen olla siinä uskossa että sinulle se on merkityksetöntä!
minunkaan miesystäväni,kun täytin viime vuonna 40-vuotta! Itse kävin vähän aiemmin ulkomailla ja tietysti toin tuliaisia...se oikeasti tuntui pahalta,kun ystävät ja sukulaiset muistivat,muttei mies joka muka rakasti.Kyse ei ole siitä mitä ostaa vaan HUOMIOI toista!!
Siis naisella on rakastava mies, joka muistaa onnitella tätä ja vielä kertoo, kuinka paljon hän tätä rakastaa, mutta nainen kehtaa valittaa kun ei ukko ostanut mitään tavaraa! Jos mies tunnustaa, ettei oikein osaa ostaa lahjoja, niin miksi sen sitten pitäisi väenväkisin sellainen etsiä, kun ei ole aavistustakaan siitä, mitä se toinen saattaisi haluta? Ja sitten ostaisi jonkin epämieluisan lahjan? Mä ymmärtäisin tuon nipottamisen, jos mies ei koskaan muistaisi millään tapaa, mutta oli kuitenkin muistanut onnitella. En mä vaan kehtaisi valittaa tuossa tilanteessa. Joskus lapsena olisin saattanu harmitellakin, jos ois jääny joku synttärilahja saamatta, mutta en kyllä tämän ikäsenä kehtaisi..
Ja oletat miehesi olevan ajatustenlukija? Nettipalstalla kyllä voi valittaa, muttei puhua miehelle suoraan? Onhan lahjat joskus ihan kivoja, mutta ei luulis niillä olevan noin suurta merkitystä. Itseäni ei haittaisi pätkän vertaa, vaikken olisi koskaan saanut poikaystävältäni yhtään ainuttakaan lahjaa, koska mulle monet muut asiat ovat tärkeämpiä kuin materia. :)
Viime syksynä täytin 26v. En saanut poikaystävältäni mitään lahjaksi. Aluksi olin vähän ymmällään, mutta eipä se niin suuresti haitannut. Hänkin kuuluu niihin miehiin, joilla on vaikeuksia ostaa lahjoja toisille. No, onhan sitä romua ja tavaraa kertynyt ja kukista en hirmu paljon välitä vaikka ne ihania onkin :) On hän muutamaan otteeseen yllättänyt minut hienolla korulla vaikkei merkkipäivä olekkaan, ihania ylläreitä välillä, vaikken korujen himokäyttäjä olekkaan :) Mulle on pääasia että on rakastava ja muuten niin ihana mies vierellä.
Ostin mut siitä huolimatta tuli huudot.
Mulla oli just synttärit ja meillä ei niitä pahemmin
juhlita. Onnelliseksi tekee tekstiviesti aamulla. "Onnea omalle kullalle, omalta kullaltasi".
hei!ole onnellinen,että miehesi edes muistaa syntymäpäiväsi ja onnittelee!olen ollut (myös onnellinen ja hyvä suhde.)naimisissa kohta kahdeksan vuotta ja mieheni ei ole kertaakaan muistanut mitään juhlapäiviä(ei minun s.päivää,ei hääpäiväämme,ei siis mitään yhteisiä päiviämme...)anoppi huomauttaa niistä hänelle ja sitten hän NOLONA onnittelee,JOS MUISTAA...!älä hätäile,miehet vaan on miehiä!!!!!
....aika paha...vaikka olen mies niin se nyt on vaan niin et jokainen pysyköön roolissaan eli kun on synttärit niin kuuluu muistaa naistaan!Ja nyt ole viisaampi ja nosta kissa pöydälle ja puhu suu puhtaaksi niin ei tarvii sitä sit miettiä ja alkaa puimaan myöhemmin.... ;) näin siis....
Vakiintuneena olet varma tapaus.
kasvu aikuisuuteen vaatii kipuja,,pettymyksiä jotta yhteiselämä kukoistaa.työ on parasta heikolle itsetunnolle joka vaatii hyväksyntää lahjojen muodossa!ei`ku katse tulevaisuuteen,Tsemppiä...
Hänhän sanoi RAKASTAVANSA sinua!!! SE on jo ihan hyvä lahja mielestäni!! Älä nipota turhista, kun maailmassa on paljon käyhiä jotka ei saa edes ruokaa!
Heippa! Ollaan surusteltu nyt 4,5 vuotta ja olen seurustelun aikana kokenut usean joulun/syntymäpäivän lahjatta :D Ei se elämä ole siihen kaatunut vaikka ymmärrän harmituksesi. Itse pidän lahjojen ostelusta toisille ja kovin se harmittaa jos ei edes pientä muistamista tule. Lupaan sinulle että muutaman vuoden sisällä tulet saamaan lahjan jos toisenkin ;) Toiset miehet vain ovat oikeasti huonoja ostamaan lahjoja !! Ei vanha koira opi uusia temppuja jne.
Ensi vuotta odotellessa :D
11 vuotta naimisissa, enkä ole kertaakaan ostanu vaimolle lahjaa, enkä osta.
oikiaa puhetta
'Tosi miehen' puhetta - oikein 'äijä meininkiä'...just joo...ei tarvitse ihmetellä jos puoliso lähtee huomaavaisemman ja rakastavamman miehen mukaan!
MITÄ SITTEN....... Miehet nyt ei vaan muistele niinkuin naiset.... EI miehet oo naisia
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset haluavat hirveästi huomiota jopa syntymäpäivistään, toiset eivät. Toiset haluavat muistaa tavaralla, toiset jollain muulla. Toiset eivät osaa kommunikoida, toiset osaavat. Toiset kirjoittavat näin tyhmiä aiheita tänne, toiset selvittävät tunteensa ihan asiaankuuluvan/vien kanssa.
Sille, että et tavaraa saanut lahjaksi voi olla miljoona syytä. Jos teillä kaikki niin hyvin kun annat ymmärtää niin miksi vingut noin pienestä asiasta tänne? Ymmärrän kyllä, että lahjominen voi olla tärkeää itsellesi. Ehkä miehesi ei osaa arvostaa lahjomista, eikä sitä itsellekään odota? Ehkä hän ei tiennyt, että lahjominen on niin tärkeätä sinulle kuin se nyt tuntuisi olevan? Ehkä hän ei todella osannut katsoa lahjaa ja kukat ei vaan mieleen tullut?? En tiedä, mutta tällainen asia on varmasti hyvä keskustella kumppanin kanssa, eikä tänne siitä tulla vinkumaan.
Minä muistan merkkipäivinä omaani lahjoin ja muutenkin, mutta en odota itselleni kuin lahjatonta muistamista(kauniita sanoja, hyvänä pitoa jne...) ;). Ihmiset ovat erilaisia.
Äläkä vaan kihloihin mene, ennenkuin osaat tällaiset asiat setviä ihan siellä oman kodin sisällä. Asiasta kuin asiasta pitää pystyä keskustelemaan sen oman kumppanin kanssa. Vai pitääkö toisen vain yrittää selvittää mitä haluat ja milloin haluat? Vattu miten typerää käytöstä! Ja anteeksi kuin yleistän, mutta olen lukenut, että tuollainen käytös on juuri enemmän naisten tapaista(Minä olen vaan hiljaa ja sinun pitää tietää mistä pidän ja mitä haluan, mutta muille voin valittaa ja kertoa asiastani). Kovin järkevää? EI!!!
anteeksi vain oma nipotukseni. Tuntuu vaan, että ihmiset ovat niin helvetin tyhmiä! Tsemppiä jatkoon.
Kyllä on oikea juntti mieheksi,jos ei edes ruusua voi naiselle syntymäpäivänä antaa!
Mies ei ehkä pidä tavaraa rakkauden kanssa saman arvoisena kuten naiset useinkin. Jos rakkaus on molemminpuolista ei aikuisten tarvitse toisilleen lahjoja ostella sitä todistellakseen. Kaupankäyntiä sellainen ihmissuhde on missä hyväksyntä ja rakkaus ostetaan tavaralla. Miehesi ei siis pidä sinua maksullisena naisena, ole siitä tyytyväinen.
Älähän välitä!Me yhdessä jo kolmekymmentä vuotta ja yhtään kukkapuskaa en ole saanut,puhumattakaan muusta muistamisesta.Meilläkin kaikki "priimasti"kunnossa mutta kukkaset olen itse aina ostanut itselleni.Toiset miehet vaan ovat tuollaisia.Kyllä minäkin nuorempana harmistuin kun mitään ylläreitä ei näkynyt,mutta siihen tottuu..Hänelle kyllä ostan synttärilahjat ja muut,mutta "lahjattomuus"hänen puoleltaan senkun jatkuu.
Olen kehittänyt ratkaisun merkkipäivien muistamisongelmaan. Syntymäpäivä tai hääpäivä puhutaan matkapuhelimen soittoääneksi, ja tämä soittoääni kytketään puolison puhelinnumeroon.
Aina kun puoliso soittaa, niin puhelin sanoo ääneen hänen syntymäpäivänsä päiväyksen.
Puoliso itse ei tiedä tästä muistikeinosta, koska eiän kukaan soita puhelimeen, jos itse seisoo niin lähellä puhelinta, että kuuluu sen soivan.
vain nainen on noin turhamainen.
Meillä on aivan samanlaista, jouluisinkin joudun itse aina sanomaan mitä haluisin lahjaks, kun mies ei osaa ostaa mitään, mukamas. Jos toista yhtään tuntee niin mielestäni kyllä lahjaa ei ole vaikea ostaa.
Meilläkin menee hyvin, olemme reilu 2-kymmpisiä nuoria aikuisia, ja olemme seurustelleet reilu 4 vuotta. Kihloihin menimme syksyllä. Vuosipäivinäkään en ole mitään lahjaa saanut, saati synttäreillä. Ellen itse ole tyyliin ostanut. Ei lahjassa ole mitään ideaa jos tietää etukäteen mitä saa. omasta mielestäni.
olen ystävieni kanssa jutellu asiasta, ja heillä on samanlaisia kokemuksia. Miehet ei ehkä osaa vaan aatella asiaa naisen kannalta. ollaan tästä asiasta "väännetty" melkein koko seurustelumme ajan, ja tuntuu ettei mies mitenkään muutu.
Kyllä mielestäni oikein on, että merkkipäivinä, jouluna ja tuollaisina muistetaan sitä omaa rakasta, EDES silloin jos ei muulloin.
Muuten riittää että on läsnä arjesa ym.
Olen miehelleni sanonut, että muistamisen ei tarvitse tod. olla kallis!! vaan ajatus on tärkein, sekä se, että edes jotenkin muistaa, muutenki ku vaan onnittelemalla.. esim vaikka yksi ruusu, ei paljon maksa, eikä vaadi paljon että kotimatkalla sellaisen kävisi ostamassa ja kotona saisi hymyilevän avokin vastaan jne.
Tuntui että tuo olisi ollut omaa tekstiäni, ja luulen et tää on aika hiton yleistä.. :( valitettavasti. Mikä miehiä oikein vaivaa???!!!
Ja sinulle samat sanat...
Nykynuorilla on tietokoneet ja kännykät ja internetit mutta ei mitään käsitystä ELÄMÄSTÄ !!!
Sano sille tuhkamunanahjukselle että "Perkele, oli sitten minun 30v päivä ja ei edes KUKKIA tullut - nyt saat nukkua kuukauden äitis luona sinä senkin MOUKKA !!!"
Ja sitten heität sen pitkät kalsarit parvekkeelta perään ja huudat isoon ääneen "JA MITÄÄN KIHLOJA EI TULE IKINÄ"
K.E.S.K.U.S.T.E.L.K.A.A...... HERRAJUMALA teidän pentujen kanssa, ollaan diplomiekonomeita ja diplomiinsinöörejä mutta ihmisuhteissa ollaan...
APUKOULUTASOLLA !!!
Ja sitten ihan ensiksi printtaat tämän viestin sille tuhkamunalle ja sano että lue toi ja jos et ota opikses tai tänne taloon muuttaakin OIKEA HERRASMIES :-)))
Tuota samaa käytöstä olen minäkin kokenut elämäni aikana.Ja on se ollut aina suhteelle huonoksi. Ei syntymäpäivänä, ei lasten synnyttyä, eikä muutenkaan ole muistanut. Mutta olen ajatellut vian olevan jotenkin korvien välissä tässä meidän tapauksessa. Naiselle riittää tosi vähäkin huomioiminen yleensä. Mutta kun ei mitään. Olen ollut tosi surullinen tämän, näin pienen asian vuoksi.Kyllä sitten haudalle varmaan kukat tuo,uskoisin, en ole varma.
Nykynuorilla on tietokoneet ja kännykät ja internetit mutta ei mitään käsitystä ELÄMÄSTÄ !!!
Sano sille tuhkamunanahjukselle että "Perkele, oli sitten minun 30v päivä ja ei edes KUKKIA tullut - nyt saat nukkua kuukauden äitis luona sinä senkin MOUKKA !!!"
Ja sitten heität sen pitkät kalsarit parvekkeelta perään ja huudat isoon ääneen "JA MITÄÄN KIHLOJA EI TULE IKINÄ"
K.E.S.K.U.S.T.E.L.K.A.A...... HERRAJUMALA teidän pentujen kanssa, ollaan diplomiekonomeita ja diplomiinsinöörejä mutta ihmisuhteissa ollaan...
APUKOULUTASOLLA !!!
Ja sitten ihan ensiksi printtaat tämän viestin sille tuhkamunalle ja sano että lue toi ja jos et ota opikses tai tänne taloon muuttaakin OIKEA HERRASMIES :-)))
1½ vuotta avoparina ja nyt jo pitää valittaa? Teidän liittonne ei tule ikinä onnistumaan.
En usko, että löydät ketään niin blingbling-miestä joka sinulle jaksaisi lahjoja kantaa. Tuntuvat olevan sinulle turhan tärkeitä.
Ettei vain rakkauskin olisi sinulle sama kuin seksi?
Toivottavasti olen väärässä.
Voi elämän kevät..
Luepas nämä kohdat mitkä SINÄ olet itse kirjoittanut:
"Aamulla, kun lähti töihin, niin toivotti tietenkin kauniisti rakkaalle hyvää syntymäpäivää"
"että hän ei ostanut mitään lahjaa, kun on niin todella huono niitä ostamaan"
"Mutta sanoi kyllä, että tiedänhän kuinka paljon hän minua rakastaa"
"Mielessäni olin ehkä jopa ajatellut kihlasormusta"
SINUN odotukset olivat jotain muuta ja ne eivät toteutuneet, mutta se ei ole sinun miehesi vika. Lahjan jättämättä ostaminen ja SANOMINEN, että tiedäthän kuinka paljon sinua rakastan on minusta isompi asia kuin joku lahja. Sinun mielestäsi olisi ollut pakko ostaa lahja, vaikka se olisi miehen puheiden mukaan ollut huonokin. Kaverini 4-vuotias lapsi kysyi tullessani hänen syntymäpäiville heti sisälle päästyäni: toiksä jonkun lahjan?
Mietipä, että olisit saanut kukkapuskan ja kaulakorun, mutta et tuota lausetta, olisiko SE ollut parempi?
Mulla oli synttärit tässä taannoin ja mies ei niitä muistanut. Oikeesti tuntui aika pahalta, kun lähin ihminen ei muista syntymäpäivääsi...No onneksi pettymystä lievensi hieman jo se, että olin viikkotolkulla valmistautunut tähän. Siinä tuntee itsensä jotenkin huonoksi, "enkö minä merkitse sinulle mitään, kun et edes syntymäpäivääni voi muistaa."
Omat kokemukseni aiheesta...
Minä tykkään miellyttää kumppani ja suurin ongelma onkin, että häntä on vaikea miellyttää.
Aloitetaan lahjoista. Niitä on oltava. Jos ei lahjoja osta tasaisesti niin silloin toinen on itsestäänselvyys. No lahjojen hankkiminen ei sinällään ole ongelma. Ongelmalliseksi lahja-asian tekee se, että lahja voi loukata monella tavalla kuten olen saanut huomata. Ongelmia ovat olleet
- En arvosta toista koska paketti on ruma tai siitä puuttuu nauhat yms
- En arvosta toista koska annan kaupan paketoida lahjan ja siitä puuttuu persoonallisuus
- En arvosta toista koska mukana ei ole korttia
Lopputulos: En oikeasti enään halua ostaa yhtään lahjaa.
Muu huomaavaisuus lahjojen korvikkeena. Tällaiset vaihtoehdot ovat keskustelussa tulleet täälläkin esiin. Meillä tämä ei ole vaihtoehto. Helliminen kokkaamalla hyvää ruokaa, lahjat, kukat, matkustaminen, kotityöt. Kaikki pitää käsitellä omina kategorioinaan. Ja jokaisessa on oltava hyvä! Jos valmistan ruokaa, teen kotityöt jne ollakseni huomaavainen ja jotta kumppanilla olisi hyvä olla niin se ei meidän suhteessa kompensoi mitään muuta. Minulle ei ole ongelma tehdä asioita ja koittaa saada kumppani tuntemaan olonsa mukavaksi mutta haluaisin, että sitten joissain asioissa olisi joustoa myös toiseen suuntaan.
Jos esimerkiksi teen kaikkea edellämainittua mutta jos vaikkapa väsyn johonkin osa-alueeseen niin perustelu miksi minä en saa väsyä "mua pelottaa kun sä väsyt noin. Kyllä mäkin oon väsynyt mutta en mä lopeta koskaan tekemästä zzzzzzzzz". Selvennetään nyt vielä kaikille ennenkuin saan haukut itsekkyydestä, että kuluneen alkuvuoden aikana minä olen tehnyt ruokaa joka kerta. Kumppanini on ollut kauhan varressa kolmasti. Siivoukset olen hoitanut minä, kumppanini on imuroinut kaksi kertaa. Eli meillä tilanne ei todellakaan ole niin, että olisin itsekäs ja valittaisin tasa-arvoisesta tilanteesta.
Lahjojen ja muun huomaavaisuuden kanssa on ikäänkuin tilanne, että minun pitää koko ajan todistaa rakastavani. Jos sanon, että olen väsynyt tähän tai haluan tilanteeseen muutosta niin tilanne kääntyy aina siihen, että minä pidän asioita itsestään selvänä ja tilanne on oikeasti minun vikani.
Järjellä ajatellen tiedän tilanteen olevan erittäin nyrjähtänyt. Mutta tunteet ovat outo asia.
Tämä pitkä avautuminen vain esimerkiksi, että ihmiset ajattelevat hyvin erilailla asioista. Joillekkin se lahjan saamattomuus on elämää suurempi asia ja verinen loukkaus. Jotkut ottavat sen kevyemmin.
Ei muistaminen ole yhtä kuin lahja. Muistamista on se, että osoittaa jollakin tavalla muistavansa kumppaninsa merkkipäivät. Halaus, onnittelu, suukko, mitä vain, mutta ennen kuin kaikki vieraammat ehtivät soitella ja tekstailla ja sitten kultasi herää, että "Ai niin, onnea multakin. Mä kun en yyyhtään muistanut sun nimpparia / synttäriä"
Niin, tämä tuntuu niin vähäpätöiseltä asialta, mutta itseasiassa EI ole mielestäni ole sitä.. Itselläni on ollut kaksi miestä, jotka eivät ostaneet edes joululahjaa. Menin silloin kyllä ihan sanattomaksi! Olisin ollut iloinen vaikka EURON MAKSANEESTA LAHJASTA -rahasta ei ollut kysymys. (Kummankin kanssa erottiin myöhemmin -ja nykyisin luokittelen heidät "ääliö" -kategoriaan. Hyvä, että pääsin eroon.)
Ajattele mikä helpotus. Nyt sinäkin voit keskittyä hiljaisesti sovittuna hänen syntymäpäivänään vain itseeesi ja arkeen enempiä hösäämättä.
Meillä järjestely toimii hyvin. Olin unohtaa omat synttärini, mies onnitteli, kaverit jakoi lahjoja. Olin unohtaa miehen synttärit, onnittelin illalla, kaverit ja äiti toi lahjoja.
Toisaalta, en tiedä ketään muuta kaltaistani naispuolista ihmistä ja joskus olen miettinyt onko kromosomi-kerrostumani aivan väärä. Suurin osa kaverista kun saa itku-raivo -kohtauksen jos miehensä ei osta riittävän hienoa lahjaa tai muista lukea runoja tai jotain muuta prinssitarujen vastaista. Todellakin tuntuu että anti-romantiikon elämä on hiukan helpompaa, tai ainakin tunnekriiseistä vapaampaa.
Jutelkaa asiasta avoimesti ja kerro miltä sinusta tuntuu, vaikka sitä ihmetteletkin. No ehkä olette kuitenkin jo tämän tehneet..
Tässähän on nyt vähän kyse siitä että haluat miehesi muistavan merkkipäivinä sinua juuri siten kuin sinä haluat, luot ehkä liikaa odotuksia itsellesi. Joillekin ihmisille päivämäärät on tärkeimpiä kuin toisille. Jotkut osaavat ostaa lahjoja paremmin kuin toiset. Älä tuota asiasta liian isoja paineita miehellesi, ehkä hän sitten joskus osaakin yllättää. Ennemmin rakkautta vuoden jokaisena päivänä kuin muistaminen merkkipäivänä :)
On joskus todella vaikea muistaa merkkipäiviä, jos ei muista edes omia synttäreitään. Lahjojen antaminenkin on vaikeaa, jos ei ole 28v suhteen jälkeenkään oppinut ostamaan lahjoja, jotka kelpaisivat. Jossakin vaiheessa Siperia opettaa, että on parempi olla edes yrittämättä. Eräille vaan ei riitä se, että yrittää 24/7 olla parasta, mihin pystyy.
Minun mieheni muisti syntymäpäiväni edellisenä päivänä, mutten muista hänen onnitelleen minua kyseisenä päivänä. En saanut lahjaa. Sain pikaisen hieronnan, ja hän lupasi vielä hieroa ja hemmotella minua kyseisen synttäriviikon. Loppuviikko päättyi riitaan koska hänen mielestään olin käyttäytynyt kyseisen viikon kuin kuningatar (?) se toinen ja ainoa hierontasessio kyseisellä viikolla päättyi mökötykseen, koska en ollut huomioinut miestäni kuulemma tarpeeksi (ottanut suihin).
Kuningatarkäytöstäkö? Ei mene läpi. Meillä naisilla taitaa vain olla parempi muisti ;) ja miehet kai kokevat olevansa huonommassa asemassa koska naisilla on seksikortti jolla kiristää. Siksi ei lahjoja tipu kun muna on masentunut.
Olin vinkannut että hän olisi voinut jonkun lahjan ostaa minulle, ei mitään kallista. Jotain semmoista mitä voisi kantaa vaikka mukanaan ja se pieni esine muistuttaisi minua hänestä.
Ihan typerää olla loukkaantunut lahjattomuuden takia, tiedän, mutta toivoisin että saisin edes joskus jotain pientä, koska itsekin hänelle saatan kauluspaitoja ja boksereita ostella. Hän ei vaan välitä niistä, hän välittää vain seksistä, kaikki muu on hänelle yhdentekevää. Pitäisi aina muistaa tämä eikä tehdä hänen eteensä asioita, mutta...me naiset ollaan vaan niin pöljiä.
En noteeraa omia enkä muiden syntymäpäiviä mitenkään.
Itse en ole saanut mieheltäni koskaan syntymäpäivälahjaa saati joululahjaa. Itse olen hänelle kuitenkin joka vuosi ostanut. Olemme seurustelleet yli 4 vuotta. Mies sanoo syyksi sen ettei ole rahaa, mutta se ei ole mikään puolustus.