Veljeni DOMINOIVA asenne minuun ärsyttää!
Jouduin yhdessä vaiheessa olosuhteisen pakosta asumaan "samoissa nurkissa" kuin hän ja siellä tämä "show" todella pyörähti käyntiin!
Hän pitkäaikaisena poikamiehenä ja ehkä vannoutuneena(?) sellaisena jotenkin rupesi kuvittelemaan, että minustahan voisi vaikka "leipoa vaimon korvikkeen"...yhtäkkiä minä huomaan keittäväni hänelle kahvia "käskystä", hoitavani hänen toimistoasioitaan "käskystä", hoitavani hänen postiasioitaan "käskystä"...!
Hän puuttui siihen, miltä näytän/en näytä: "Vaihda nyt jo tuo t-paita - sehän on aivan karmean värinen...!"
Tuollaisia ihmeellisiä kommentteja, mitä yleensä toisiinsa väsyneet avioparit toisilleen läiskivät! (paitsi että tässä tapauksessa HÄN oli aina se kritikoiva osapuoli - jos minä "kehtasin avata suutani", vastaus oli, että "mitä ihmettä SINÄ siinä nariset??")
Aivan kuin vain hänellä olisi ollut oikeus soittaa suutaan ja purkaa minuun viikon varrella kasautuneita agressioita/stressiä!!
Jostain syystä vain HÄNEN työnsä olivat tärkeitä. Minun "näpertelyni" oli aina toissijaista ja "kykeni hyvin odottamaan", jos hänellä oli KIIRE - eli vaikka minulla oli työ-dead line, niin piti hoitaa HÄNELLE toimistoasioita jne...!!
Siis TODELLAKIN sain hänestä tarpeekseni ja ikävä sanoa - rupesin vihaamaan verisukulaistani tuossa yhdessä vaiheessa.
Nyt LUOJAN KIITOS asun muualla eri paikkakunnalla omassa huushollissa, mutta psyyke käsittelee vieläkin tätä veljen puolelta ilmennyttä dominointia/kukkoilua!
Nyt tuntuu siltä, että ei viitsi puhua paljon mistään hänen kanssaan, ettei taas synny vääränlaista "suhdetta" meidän kesken! (ettei se perkeleen pomotus ja asioihin sekaantuminen TAAS ala!!!)
Itse asiassa nyt tarvitsisin kenties hieman hänen apuaan yhdessä asiassa, mutta sisu ei anna periksi ottaa yhteyttä häneen!
(edellämainituista syistä)
Olen myöskin kyllästynyt "keräämään kiitollisuudenvelkaa" hänen suuntaansa, josta hän voi sitten aina heikkoina hetkinään sopivasti "muistuttaa"...!!!
Neuvoja tilanteeseen...?
Annanko "paskan olla vaan"...??
Jouduin yhdessä vaiheessa olosuhteisen pakosta asumaan "samoissa nurkissa" kuin hän ja siellä tämä "show" todella pyörähti käyntiin!
Hän pitkäaikaisena poikamiehenä ja ehkä vannoutuneena(?) sellaisena jotenkin rupesi kuvittelemaan, että minustahan voisi vaikka "leipoa vaimon korvikkeen"...yhtäkkiä minä huomaan keittäväni hänelle kahvia "käskystä", hoitavani hänen toimistoasioitaan "käskystä", hoitavani hänen postiasioitaan "käskystä"...!
Hän puuttui siihen, miltä näytän/en näytä: "Vaihda nyt jo tuo t-paita - sehän on aivan karmean värinen...!"
Tuollaisia ihmeellisiä kommentteja, mitä yleensä toisiinsa väsyneet avioparit toisilleen läiskivät! (paitsi että tässä tapauksessa HÄN oli aina se kritikoiva osapuoli - jos minä "kehtasin avata suutani", vastaus oli, että "mitä ihmettä SINÄ siinä nariset??")
Aivan kuin vain hänellä olisi ollut oikeus soittaa suutaan ja purkaa minuun viikon varrella kasautuneita agressioita/stressiä!!
Jostain syystä vain HÄNEN työnsä olivat tärkeitä. Minun "näpertelyni" oli aina toissijaista ja "kykeni hyvin odottamaan", jos hänellä oli KIIRE - eli vaikka minulla oli työ-dead line, niin piti hoitaa HÄNELLE toimistoasioita jne...!!
Siis TODELLAKIN sain hänestä tarpeekseni ja ikävä sanoa - rupesin vihaamaan verisukulaistani tuossa yhdessä vaiheessa.
Nyt LUOJAN KIITOS asun muualla eri paikkakunnalla omassa huushollissa, mutta psyyke käsittelee vieläkin tätä veljen puolelta ilmennyttä dominointia/kukkoilua!
Nyt tuntuu siltä, että ei viitsi puhua paljon mistään hänen kanssaan, ettei taas synny vääränlaista "suhdetta" meidän kesken! (ettei se perkeleen pomotus ja asioihin sekaantuminen TAAS ala!!!)
Itse asiassa nyt tarvitsisin kenties hieman hänen apuaan yhdessä asiassa, mutta sisu ei anna periksi ottaa yhteyttä häneen!
(edellämainituista syistä)
Olen myöskin kyllästynyt "keräämään kiitollisuudenvelkaa" hänen suuntaansa, josta hän voi sitten aina heikkoina hetkinään sopivasti "muistuttaa"...!!!
Neuvoja tilanteeseen...?
Annanko "paskan olla vaan"...??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo,
yritä tosiaan pärjätä ilman mokoman kukkoilijan "apuja". Käyttäydy ainakin niin, ettet voisi vähempää hänestä välittää, etkä ole hänen käytettävissään -johan tulee hätä käteen. ja
tartu HETI uuteen alistusyritykseen sanomalla vaikka että "Saatanan pervo, älä nyt siskoas vaimoksi luule!"
Joo, kiitos sympatiasta. Minusta tuntuu, että "hiljainen hyökkäys" toimii paremmin...siis tuo, että "ei ole käytettävissä" ja that´s it. (Onneksi välimatka aikalailla mahdollistaa sen.)
En oikein viitsisi alentua nimittelmään veljeäni puhelimessa...se vain kuitenkin luo lisää "pahaa verta"...
En haluaisi siis välejä poikki veljeen, mutta SE hänen pitää käsittää, että sisko on sisko ja vaimo on vaimo.
pitäisi käsittää että KETÄÄN ei kohdella tuolla lailla, oli kyseessä sitten sisko, vaimo tai kummin kaiman serkku.