Mikä on elämäsi huonoin valinta?
Itselläni varmaan lukion keskeyttäminen. Sen jälkeen tuli opiskeltua (yhtäjaksoisesti tosin) vuosia turhaa paskaa, jälkiviisaana olisin varmaan lukenut kokonaan toista alaakin, ettei tarvisi lahjattomana räpeltää keskinkertaisella palkalla tylsissä hommissa.
Itselläni varmaan lukion keskeyttäminen. Sen jälkeen tuli opiskeltua (yhtäjaksoisesti tosin) vuosia turhaa paskaa, jälkiviisaana olisin varmaan lukenut kokonaan toista alaakin, ettei tarvisi lahjattomana räpeltää keskinkertaisella palkalla tylsissä hommissa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
ala ammattina. Teininä kun vaan on nii perkeleen tyhmä.
Tällä hetkellä vituttaa kuitenkin eniten tyhmät puheet viikonloppuna. Enkä edes tiiä miten ne pystys paikkaamaan.
mikä ottaa päähän, kun piti lukion jälkeen lähteä jenkkeihin duuniin vuodeksi. niin se jäi yhden naisen takia kokematta...saatana mitä heikkoutta.
Sussakin on näköjään hellempi puoli. Mutta joo.. eipä kannattaisi toisten takia luopua "elämänsä tilaisuuksista". Ne tuppaa aina harmittaan jälki käteen.
mies vikisee ku pieni porsas :D
tämä oli silloin kun nuori ja viaton...nyt olen enään viaton =)
how sick is that?
Mä epäilen, että se on se nuoruus mikä on vielä jäljellä ;)
...munat surkastunut, tätä mä vähän pelkäsinkin :(
tais vili tirauttaa pari kyyneltä eilisiltana
Hassuja. Nyt vili vasta naisten unelmamieheksi muuttuikin. Kova, mutta kuitenkin sisällä asuu pieni söpö pehmo :)
kuuntelevansa Celine Dionia.
...kun hyvä mies muuttuu unelmamieheksi. Menee hyvä mies ihan pilalle.
Ihme sakkia :D
vähän vastaan:
sanotaan näin
Kirjoittanut: vili 4.2.2008 klo 09.04
tavallisemman näköiset mimmit on aika hakoja sängyssä. aina tulee muita ajateltua kuin sitä, jonka kanssa on hommissa.
vili oli viimonen mohikaani.. nyt se on samanlainen lammas ku muutkin..
nyt vielä nuolko toistenne mulkkuja...teen comebackin heti, kun viina alkaa maistuu.
Oot kyl heikko tapaus.
sä suuttunut? ei jumalauta, pidin sua jonkin sortin äijänä
En suuttunut... Tuhlausta tuommonen.
noo.. löytyy sentään selkärankaa pidättäytyä.
Sait kyl nyt vaan tehtyä ison tahran sun kohtuu äijään imagoon.
tämä pakko olla provo...eli lainaus on pulp fictionista missä harvey keitel heittää vastaan vastaavan läpän travoltalle ja samuel l. jacksonille...tsekkaa se niin hiffaat, ei henkilökohtaista vaan vertaus
Aika pitkään kesti :)
Oli avioliitto tai oikeastaan sen jatkaminen lasten jälkeen. Jos nyt pääsisin palaan ajassa taaksepäin, niin ottaisin eron väittömästi viimeisen muksun synnyttyä. Olisin nyt pikkuisen eri asemassa ja monta miljoonaa kaltoinkohtelua vähemmän kokeneena. Kaikki ihan turhan takia.. voi vittu, se ottaa päähän ja lujaa. Täytyy mennä meditoimaan vähäksi aikaa, että katkerat ja pahat ajatukset häipyy taas pois päästä :D
Jos siis jossittelemaan alkaa. Yläasteen jälkeen ois pitäny mennä lukioon, armeijaan olis pitänyt jäädä töihin, ja avioerokin.
En nyt sitten tiedä, että oliko paskoja valintoja, mut noissa kohdissa oli mahdollista valita myös toisin, mut jos oisin toisin jossain kohtaa valinnut, niin sitten olis tod. näk. jäänyt myös monta erinäistä juttua kokematta, joita sitten mahdollisesti nyt tässä jossittelisin. Eli, toisinpäin käännettynä: yläasteen jälkeen olis pitäny mennä amikseen, armeijaan ei ois pitänyt jäädä töihin ja se eroki olis pitänyt ottaa.
Kuinka päin vaan.
simputtajasta tulikin simpauttaja.
Ehkä tuossa osa totuutta on. :)
ensimmäinen avioiliittoni. Toisaalta ilman sitä minulla ei olisi maailman ihaninta esikoislasta. Nyt siis olen naimisissa hyvän miehen kanssa ja meillä on vielä yksi yhteinen lapsi. Olen nyt hyvin tyytyväinen elämääni, mutta elämäni oli ekassa avioliitossa sietämätöntä. Mutta nuorena tekee vääriä valintoja ja niistä kärsii. Mutta niistä myös oppii ja nyt arvostan hyvää miestäni.
Opiskelut osasin valita oikein ja sain työn mitä haluan.
En oo vielä kertaakaan onnistunut mitään kovin hyvää valintaa tekemäänkään. Kaikki on alkanut jossain vaiheessa kaihertaa. Ehkä mä joskus onnistun valitsemaan oikeinkin, mutta toistaiseksi on aina ollut paska tuuri.
Me ollaan aikas lailla samanlaisia onnen hylkäämiä :)
Mulla on ihan sama juttu. Aivan sama mitä mä päätän, se on se väärä joka tapauksessa. Nykyään mulla on jo sellainen tyylikin, että yritän huijata Rouva Fortunaa (huonolla menestyksellä tosin). Eli jos on kaksi asiaa ja ekaksi päätän toisin, niin valitsenkin sen toisen. Joka toinen kerta taas sillein kun heti päätän. Oli tyyli mikä hyvänsä niin käteen menee enemmin tai myöhemmin.
Ei siinä muu vituta mutta lakkaa yrittämisenhalu kun tietää jo etukäteen että vituiks menee kuitenkin. Jos ei itse onnistu kämmään asioita, niin sitten tulee joku toinen ja kämmää.
Noh, mitäs näistä. Paistaa se päivä risukasaankin :)
on kun meikäläisen suusta :) Olen sentään onnistunut välttämään avioitumisen nuorella iällä, mutta tiedä häntä, onko tuo tuleva yksinäinen vanhuuskaan kovin hääviä.
Opiskeluvalinnat vituttaa eniten, kaks tutkintoa ja vittu päivääkään en ole kummankaan alan töitä tehnyt. Siinä on saatana kulutettu persettä turhaan koulunpenkillä. Nyt olen ajatellut, että jos opiskelis oppisopimuksella kampaajaks. Ei sekään mitään unelmahommaa ole, mutta jostain syystä kampaajille tuntus riittävän hommia jokaisella käpykylälläkin.
joskus samaa, mut tuntuu et joka kulman takana on parturi-kampaamo, et aloin ihmettelemään et riittääkö kaikille muka asiakkaita ja päädyin siihen, ettei riitä. Sit olis eria asia jos olis joku asuinalue, jossa ei ole ollenkaan sellasta, mutta tuskin sellasta vaan on.
ne tohon koulunkäyntiin liity mullakin. Eka oli varmaankin se että en menny sit lukioon ollenkaan kun en päässy sinne mihin kaikki kaverit meni, meidän kylässä oli kokonaiset 2 lukiota ja toiseen vaadittiin yli 8 lukuaineiden keskiarvoksi ja mulla oli yks vitun valinnaisen saksan vitonen toikkarissa kun meni vähän opettajan kanssa sukset ristiin, siihen hyyty meikäläisen akateeminen ura jo heti 16v. Ja oikeastaan se että heitin amkissa sit pyyhkeen kehään ekan vuoden aikana muutamaa vuotta myöhemmin oli seurannaisvaikutus tästä edellämainitusta, teknisen puolen ekan vuoden matikat ja fysiikat on liikaa jos on käyny pelkän 3 vuoden paska-datanomin tutkinnon jossa ei oo juuri muuta kuin ammatti-aineita. Varsinkin kun on edelleen sen verran teini ettei vielälään tajua että opiskeluun pitää satsata. Jotkut meistä ei oo kypsiä vasta kuin 30v, nyt mä oisin valmis uuteen rumbaan mut eipä siihen taida olla enää taloudellisia resursseja, kun on kerran tottunut palkkatyön elintasoon niin ei oo paluuta opiskelijaksi.
Eipä tuu mitään järisyttävää mieleen..
En kadu oikein mitään. Ainakin tähän mennessä tehdyt virheet olen pystynyt korjaamaan / oikaisemaan.
Enemmän ehkä harmittaa jotkut "pienet" asiat mitkä on jättänyt tekemättä.
Se on oikeastaan ainoa asia, mikä todella kaduttaa. Semminkään kun ei ole selkärankaa lopettaakaan.
Kun oliskin ollu aina niin viisas kun nyt. Ja kun ei olis tulevaisuudessa näin tyhmä kun sitä on nyt.
Pahin moka on varmaan ollut uskoa todeksi muiden käsitykset minusta. Akateemisen kolulutuksen olis voinu hankkia vasta kypsemmässä iässä niin ei olis tullu junnattua paikallaan. Akateemisessa maailmassa oli tyhmintä uskoa itsellä olevan samansuuntaisia kiinnostuksia ja tavoitteita kuin kavereilla.
Talous sikseen, mutta onnellisinta on ollut tehdä jotain konkreettista duunarina. Yksi huono valinta on voinut olla etten lähtenyt nuorempana sotilasuralle. Tulee välillä mietittyä...
Turha tässä on silti katsella taaksepäin, sehän vasta hyödytöntä onkin. Tulee nykyäänkin tehtyä huonoja valintoja ja yksi raskaimmista on lukita ajatuksensa tietylle radalle ja kuvitella että tehty mikä tehty. Että muutosta ei voisi muka olla. Kyse on usein rohkeudesta ja mielikuvituksesta.
kauheen dramaatista. Ei ole mitään suurta paskaa valintaa, mutta kylläkin monta pienempää huonoa valintaa.
-Lähteä yksin pimeimpään kaamosaikaan hiihtovaeltamaan lappiin ja sairastua kairassa flunssaan
-opetella koulussa kolmannen asteen yhtälönratkaisua, sitä kun ei ole ikinä tarvinnut koulun jälkeen
-käyttää kannellista 200l vesitynnyriä työtasona
-käyttää teräsvahvistamattomia työjalkineita ja löytää purujen seasta lauta jossa törrötti 4" naula
-omistaa huono pokka ja tirskahdella nauramaan väärissä paikoissa
-syödä majoneesilla maustettua salaattia ulkomailla
-pelata jääkiekkoa ilman kasvosuojusta
-jne........lista jatkuu edelleen
Joskus aikoinaan tuli sekaannuttua väärään mieheen. Se olis saanut jäädä tekemättä, lävähti sen verran pahasti koko homma päin naamaa.
Turha tietty jälkikäteen purnata, itsepä päätin lähteä juttuun mukaan vaikka hälytyskellojen olis pitänyt soida viimeistään siinä vaiheessa kun selvisi, että mies oli ollut mukana aseellisessa ryöstössä mutta minä kun naiivisti ajattelin että se on muuttununut. Paskat oli.
oikeasti miettimään.
Siihen tulokseen tulin, että elämäni huonoin valinta on valintojen vähäisyys. Liian varovainen ja harkitseva asenne. Jonkun verran kokemuksia on varmaan jäänyt kokematta just tuon takia.
Toisaalta tuntuu että hyvä suojelusenkeli on matkassa ollut. Nuorempana on menty hullun riskillä ja henkikin olis voinu ainakin pari kertaa lähteä. Silti olen tähän astiseen tulokseen suhteellisen tyytyväinen.