Tänään tein miehelleni selväksi että se on ohi!
Huh.
Olen nuori nainen jolla on 4kk vanha pikkuinen lapsi.
Meidän suhdetta on varjostanut kokoajan minun pelkoni miestä kohtaan, hän on käynyt muhun käsiksi kännissä ja muutenkin hyvin agressiivinen välillä. Lasta en voi/uskalla hänen kanssaan enää jättää koska viimeksi jouduin tulemaan kesken illanvieton takaisin kotiin kun mies raivosi kotona kunnei saanut vauvaa nukkumaan/hiljaa.
Hän on entinen narkomaani, ollut kuivilla kohta 4 vuotta, mutta uhkailee nyt palaavansa vanhaan elämän tyyliinsä jos lähdemme.
Olen jo niin kauan halunnut lähteä tästä suhteesta, koska olen huomannut että meillä ei ole mitään yhteistä ja aivan erilaiset toiveet tulevaisuudelta. Nykyään vain tiuskimme ja tappelemme kokoajan!
Mutta mua pelottaa :( Jään yksin lapsen kanssa, millä rahalla pärjään?
Aion onneksi muuttaa samaan kaupunkiin äitini kanssa niin on edes apua lähellä.
Täällä mulla ei ole oikeastaan mitään, mutta silti pelottaa lähteä :/
Huh.
Olen nuori nainen jolla on 4kk vanha pikkuinen lapsi.
Meidän suhdetta on varjostanut kokoajan minun pelkoni miestä kohtaan, hän on käynyt muhun käsiksi kännissä ja muutenkin hyvin agressiivinen välillä. Lasta en voi/uskalla hänen kanssaan enää jättää koska viimeksi jouduin tulemaan kesken illanvieton takaisin kotiin kun mies raivosi kotona kunnei saanut vauvaa nukkumaan/hiljaa.
Hän on entinen narkomaani, ollut kuivilla kohta 4 vuotta, mutta uhkailee nyt palaavansa vanhaan elämän tyyliinsä jos lähdemme.
Olen jo niin kauan halunnut lähteä tästä suhteesta, koska olen huomannut että meillä ei ole mitään yhteistä ja aivan erilaiset toiveet tulevaisuudelta. Nykyään vain tiuskimme ja tappelemme kokoajan!
Mutta mua pelottaa :( Jään yksin lapsen kanssa, millä rahalla pärjään?
Aion onneksi muuttaa samaan kaupunkiin äitini kanssa niin on edes apua lähellä.
Täällä mulla ei ole oikeastaan mitään, mutta silti pelottaa lähteä :/
Vastaukset 15
Vanhimmat
lähde ihmeessä jos asiat ovat tuolla mallilla...toimeen tulet varmasti jos osaa pihisti elää!niin minäkin olen tehnyt!voimia!
Kuulostaa tosiaankin siltä, että parempi lähteä kuin jäädä. Jos mies uhkaileekin palaavansa entiseen elämäntyyliinsä, niin se ei ole sinun vastuullasi, hän on kuitenkin aikuinen ihminen ja tekee omat päätöksensä.Helppoahan se on toista pelotella ja uhkailla, että jos et tee niinkuin minä sanon, niin tapahtuu kauheita. Vanha kiristyskeino.
Olen sitä paitsi sitä mieltä, että kerran narkkari on aina narkkari, ja periaatteessa sellaisen kanssa joutuu aina elämään varpaillaan, ettei vain tulisi jotain niin kovaa takaiskua, että tämä repsahtaa taas. Vielä jos mies on agressiivinen ja jopa selvinkin päin, niin ei kannata jäädä odottamaan, milloin mieheltä palaa pinna lopullisesti, ja olet lapsesi kanssa mahdollisia nyrkkeilysäkkejä miehesi edessä.
Olet miettinyt asiaa siis kauan, joten nyt on tosiaankin aika tehdä päätöksiä. Sinulle taitaa olla ihan paras juttu tuo toiselle paikkakunnalle muuttaminen ja varsinkin jos siellä on sinulle jonkinlaista tukiverkkoa olemassa, kuten äitisi on.
Rahallisen pärjäämisen vuoksi sinun ei kannata miettiä eikä pelätä, voin sanoa ihan kokemuksesta, että yksinhuoltajana pärjää ihan hyvin, onhan ruokapöydästä yksi suuri suukin poissa.
Uskallat vain hakea apua, niin sitä kyllä saat.
En halua maalata piruja seinälle, mutta eikö sinua pelota miten mies tulee käyttäytymään kun eroatte?
Siis erota kannattaa ja heti lapsenkin takia, mutta neuvon tekemään sen joko A: hyvissä väleissä (ei ehkä mahdollista) tai B: yritä kääntää asia niin kuin mies jättäisi sinut...
Itse aikanaan lähdin lopulta lähestymiskiellon turvin. Pelkäsin silti ja muutin lapsineni hetkeksi vanhemmilleni takaisin...
itse olen kokenut aivan saman, lähdin kun vaavi 8kk, alussa on rankaa ja masentaa koko homma todellakin. mutta nyt jälkeenpäin oon miettinyt että oisi pitänyt lähteä aikaisemmin,
tuut varmasti olemaan paljon onnellisempi!!
siihen menee tovi toipuessa mutta on tod, sen arvoista! pinnistelet vain eteenpäin, päivä kerrallaan. kyllä sitä pärjää ja tuut huomaamaan että elämässä on paljon muutakin kuin epäonnistunut, kamala parisuhde=)
tuollainen koetus opettaa paljon ja loppupeleissä sulla on paljon parempi itsetunto!
tsemppiä ja voimia=).
niiin ja vielä muista että sä ET ole vastuussa sun poikaystävän tekemisistä jos se todellakin on niin tyhmä että uhkaa palata ed, eläämänsä niin anna mennä jos sitä haluu.
se ei oo sen arvosta sun jäädä, se on aikuinen ihminen ja vastuussa omista teoista, tollanen kiristys on älytöntä. ei oo sit omat elämänarvot tosiaan kohalla et ees vitsillä heittää.
se on virhe jos säälistä jäät.(mä jäin monta kertaa) ja se ei oo parisuhteen perusta todellakaan.
Ja jättää alle nelikuisen vauvan isälle????? Jessus?
Mulla on seitsenkuinen itselläni, eikä vielä ole menokenkää kutittanut lainkaan.
Minä haluaisin joskus tavata tämmösen täydellisen äidin, joka täällä netissä haukkuu muita KAIKESTA!
niin siis sun mielestä isät ei ole sitten hoitovastuussa mitenkään vauvoista?
outo periaate sulla.. nyt ei eletä enää 1900 lukua.
Onhan mullakin nyt oikeus joskus käydä ulkona. Mutta tiedän että siitä saa täällä vain ison tappelun aikaiseksi niin se siitä, se ei ollut keskustelun pointti.
Niinkuin joku tuolla ylempänä sanoikin että "säälistä ei kannata jäädä" niin nyt vasta tajusin että sitähän mä olen kokoajan tehnytkin!
Miehellä kun on toinenkin lapsi, johon ei ole yhteyksissä ja vihaa tätä "exää" niin jotenkin ajattelen ettei hänen ole kovin helppo jatkaa elämäänsä kahden lapsen isänä/elatusmaksujen maksajana, hirveät velat ulosotossa just huumeiden käytön takia eikä asuntoa.
Mutta eihän se ole mun ongelmani!! Se on itse tehnyt valintansa ja virheensä, eikö?
On tosiaan itsetunto ihan nollissa niin tarvitsisin jonkun joka potkisi persuksille!
ulos jo kuukauden päästä synnytyksestä ja ei lapsi mua siltikää vihaa :D
itsehän se mies on ne velkansa tehnyt, ja ihan saletti on, että elatusmaksutkin menevät sinne ulosoton jatkoksi sikäli mikäli tarvitsee edes ollenkaan niitä maksaakaan, ja omapahan on velkansa, jos sitä kasvattaa. Olet ihan oikeassa, että itse hän valintansa ja virheensä tekee, ja on itse niistä vastuussa.
Asunnon saa varmasti, jos haluaa. Asuuko hän sitten kirjoilla ollenkaan yhteisessä asunnossanne? Jos asuu, niin luultavasti hänelle etsitään melko pikaisesti oma asunto teidän lähdettyänne, jos ei siihen jää.
Annan täältä kaipaamasi virtuaalipotkun persuksillesi :)
Tiedän, ettei tilanteesi ole helppo, mutta muista, että täällä eletään vaan yhden ainoan kerran, ja se elämä pitäisi olla mahdollisimman hyvä. Miksi sitä siis tuhlaamaan jonkun toisen ihmisen takia, jonka kanssa on paha olla!
elin itse 6vuotta miehen kanssa joka pahoinpiteli minua lähes päivittäin...sain hänelle pojan ja kuvittelin saavani täydellisen pienen perheen...mies oli alkoholisti,peli riippuvainen ja myöhemmin lääkäri totesi hänet myös skitsofreenikoks..en osannut lähteä ajoissa suhteesta ja läksin siitä vastakunnes poikani sanoi pelkäävänsä 4vuotiaana.. voit luottaa siihen että apua aina löytyy..rahallista apua saa sossust ja henkistä tukea ja vertais ryhmiä voi kysellä sieltä myös taikka sitten ensi-ja turvakodeista..älä odota liian pitkään itse ja poikani kärsii siitä vielläkin ja erosta on kumminkin jo melkein 3 vuotta..käymme viel nykyäänkin terapiassa sen takia..vaikka muuten elämä on nyt vihdoin mallillaan sain juuri 3kk sitten pienen pojan uudelle miehelleni ja talous menee kokoajan parempaan suuntaan..eli ei todellakaan tarvitse pelätä että jäisit yksin lapsen kanssa tai tyhjän päälle voin melkein luvata sulle että kun pääset eroon ja oman elämän alkuun niin sulla menee varmasti huomattavasti paremmin kuin mitä nyt menee...
terv:taru kotkasta
että yksin pärjää hyvin. ja rahallisesti minä ainakin paremmin ku silloin ku olin vielä lapseni isän kanssa, joka ei osannu käyttää rahaa mitenkään, joi ja pelasi yms.
ja kuka nyt rahaa kaipaa ku on pieni ihana lapsi. ja apua saa aina ku hakee vaan.
asumistuet ja kaikki tulee.
että lähde vaan, vaikka mitä uhkailis. niin munkin ex sanoi että tappaa itsensä ja plaa plaa.. eipä ole vielä kuollut. vaikka juominen on ollu aikamoista. ja puheet oli niin kovat kun lähdin, lapsesta riitaa ku hän vaati ihme juttuja. sitten tuli todellisuus vastaan et eihän se juoppo ees pärjäis lapsen kanssa. (poika 1,4v ja isä ei ole ollu tuntia pidempään sen kanssa. )
tsemiä!
Lähde ihmeessä pois äläkä
tunne mitään omantunnontuskaa jos vaikka ukkos lähtisikin narkkaamaan se on hänen oma valintansa. On pelkästään jo lapsenki kannalta parempi hylätä koko mies. Usko pois löydät uuden ja varmasti paremman joka oikeasti rakastaa ja arvostaa sua
Itse olen työtön 3-lapsen yksinhuoltaja. Ollut jo vuosia. Ex-mieheni on alkoholisti, päätti nuorimman lapsen synnyttyä, että se alkoholi takaa hänelle onnen. Väkivaltaista käyttäytymistä ja lähestymiskieltoja jne. oli kuvioissa ennen kuin hän lopulta jätti meidät rauhaan. Eli kauan meni, mutta en eroa ole katunut enkä kadu, vaikka joskus tuntui, ettei hän koskaan jätä rauhaan.Nyt elämä ollut parin vuoden ajan rauhallisempaa ja lapsetkin on rauhallisempia.
Jotenkin olen aina pärjännyt, toimeentulotukea en saa, koska olen suurituloinen (?) minimipäivärahalla. No selvitty on ja aion selvitä jatkossakin. Itse en ole käynyt esim. 8-vuoteen kampaajalla, enkä juuri uusi vaatteitanikaan (7-v. vanha toppatakki). Eli monesta voi joutua luopumaan lapsensa takia, mutta se kannattaa. Kyllä se siitä! Takuulla saatte paremman elämän ilman sitä miestä.