Mietin vaan oisko järkevää aloittaa kaukosuhde englantilaisen kanssa? Ihan unelma mies ja kaikkea. Ollaan tapailu pari kuukautta vasta ja oltu yhdessä ehkä pari viikkoa koko aikana. Kauhea ikävä koko ajan. Toi jatkuva reissaaminen vaan on niin raskasta ku en asu ihan helsingissä et kenttä olis vieressä. Onko kellään kokemusta tälläsestä? Voisko toimia? On niin vaikeaa toimia ja ajatella järkevästi....
Viitsiskö edes yrittää...
Mievain
61092
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon että älkää hyvät ihmiset käykö kaukoilemaan!! Pari vuotta max. toimii ja sen jälkeen alkaa hajottamaan: menee kaverisuhteet, oma sosiaalinen elämä menee kun viikonloput on vain aikaa olla yhdessä ja jos toisella kaiken kukkuraksi ei ole oikeastaan kavereita ja huono itsetunto niin siinäpä sitä on roikkuja jota ei pysty jättämään koska tuntuu että olet vastuussa siitä mitä sen jälkeen tapahtuu.
huonoitsetuntoisen ihmisen kanssa.
ei parisuhde muutenkaan sellaisen kanssa onnistu, vaikka asuis seinänaapurina. kaukosuhteet toimii aikansa, jos on yhteiset tavoitteet.
Kuulostaa ihan minulta edellisessä suhteessani. Toinen vielä oli hiukan vainoharhaista tyyppiä, ilmeisesti aika huono itsetuntokin kun luuli että ihan kenen tahansa muun kanssa seksiä harrastaisin mieluummin..
Nykyinenkin suhde on kaukosuhde, ja ei mitään valittamista..
Kyllä todella kannattaa yrittää jos muuten suhde toimii ja tuntuu että ihminen on sen arvoinen. Itse elän kaukosuhteessa englantilaisen kanssa ja voin sanoa, että jokainen sietämättömänkin ikävän hetki on ollut sen arvoista. Yhteiset tavoitteet tosin ovat välttämättömiä, ja molempien on oltava kartalla siitä mitä toinen tulevaisuudelta odottaa. Meillä on ensi vuonna edessä yhteen muutto ja sitä ennen kokeilemme yhdessä asumista muutamaan otteeseen parin kuukauden ajan. Tietysti vasta siis tuolloin tietää toimiiko suhde, mutta tähän mennessä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa. Kaukosuhteessa on ihan samat ongelmat kun tavallisessakin parisuhteessa ja loppujen lopuksi suhteen toimiminen riippuu ihan muista jutuista kun siitä etäisyydestä. Ja jos toisesta välittää tarpeeksi niin ei kyllä edes näe vaihtoehtona suhteesta lähtemistä. Tai meillä ei ole kummallakaan sen ensimmäisen kuukauden epäilysten jälkeen käynyt edes mielessä. Tsemppiä!
Tiiän toi on aina aika pohtimista mitä tekisi. mäki olen alottanut kaukosuhteen syyskuussa mutta eipä ole tunteet yhtään haalistuneet koska yht.pystyy pitämään tiviisti. olin itekkin hiukan kriisissä et mihin itseni laittanut mut kyllä asiat menee niin kuin on tapahtuakseen ja ainakin itse olen tyytyväinen päätökseeni eikä välimatka ole haitaksi. ikävä pysyy kokoajan yhtä vahvana ja ei todellakaan kyllästy ja onhan se ihanaa aikaa sit ku pystyy reissamaan rakkaan luokse. kyllä tunteet kestää jos kolahtaa kunnolla
on mulla suomen sisäisestä kaukosuhteesta kokemusta. Ihan viikonloppuisin nähtiin mut ei sitä viikolla ehtiskään kun oli työ ja harrastukset. Emmä vastaavaa ihmistä mistään suomesta kait löytäisi et kai sitä annetaan mennä vaan. Ehtii sitä itkee huomennakin. On tää elämä liian lyhyt tuhlattavaksi. Ihanaa! Muutaisi lontooseen lähelle vaikka kyllä mua jo pyydettiin ihan asuu yhteen. Aina pääsee kotiin äitin luo.