Heip,
sellasta tässä kyselisin, että olen ratsastanut jo vuosia. Tiedän että osaan ratsastaa, hoitaa ja ajaa hevosia. Silti tunnen, etten ole riittävän hyvä ja etten osaa.
En pelkää tippumista, vaan sitä, että minä ja muut ajattelevat että en osaa ratsastaa/ ajaa.
Tämä on todella häiritsevää ja vaikuttaa tietenkin sitten ratsastamiseeni. Hevonen huomaa että olen jännittynyt ja jäykkä.
Jos on tuttu hevonen, kaikki sujuu, mutta jos pitää nousta vieraan hevosen selkään, tuntuu ettei mistään tule mitän.
Onko jotain vinkkejä? vai pitääkö vaan ottaa niskasta kiinni ja ratsastaa erillaisilla hevosilla yksin ja kimpassa?
sellasta tässä kyselisin, että olen ratsastanut jo vuosia. Tiedän että osaan ratsastaa, hoitaa ja ajaa hevosia. Silti tunnen, etten ole riittävän hyvä ja etten osaa.
En pelkää tippumista, vaan sitä, että minä ja muut ajattelevat että en osaa ratsastaa/ ajaa.
Tämä on todella häiritsevää ja vaikuttaa tietenkin sitten ratsastamiseeni. Hevonen huomaa että olen jännittynyt ja jäykkä.
Jos on tuttu hevonen, kaikki sujuu, mutta jos pitää nousta vieraan hevosen selkään, tuntuu ettei mistään tule mitän.
Onko jotain vinkkejä? vai pitääkö vaan ottaa niskasta kiinni ja ratsastaa erillaisilla hevosilla yksin ja kimpassa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei.
Aloitin ratsastuksen vasta elokuussa, mutta olen kehittynyt huimasti ja olen ryhmämme paras ratsastaja. Silloin kun harjoittelin kevennystä minulle naurettiin, mutta en välittänyt siitä. Pidin vain pääni pystyssä. Sinunkin kannattaa tehdä niin. Etsi itseluottomusta. :) Ei kukaan ole täydellinen, mutta harjoitus tekee mestarin!
Ei olekkaan, mutta ei tarvitse ollakkaan, teidän senkin. Mutta joku mättää :D olen kuitenkin ratsastanut 8-9 vuotta aktiivisesti, ja vuosia on/off- tyylillä.
Opiskellut olen ypäjällä ja töissä ollut ulkomailla hevosia ratsastamassa ja hoitamassa.
Mutta silti tunnen osaamattomuutta ja muuta.
Tiedä sitten.
Eräskin manageri kertoi lehtijutussa Britney Spearsin ongelmista. Britney oli vetänyt 10000 hengelle hyvän keikan vuosia sitten ja juossut keikan jälkeen takahuoneseen itkeämään kuinka surkea oikein mielestään lavalla oli... Manageri ajatteli mielessään, että tuo tyttö ei taida tietää kuka on ja osasi odottaa tulevaisuudelta ongelmia.. Eli jos vetää 10 000 ihmistä keikalle ja itkee jälkikäteen, että nyyh mä en ole tarpeeksi hyvä...Kyse ei todellakaan ole esiintymis- tai laulutaidoista vaan puhtaasta itsetunnosta. USKO, ETTÄ OLET HYVÄ! RYHTIÄ!
Hei. Ehkä vetaat itseäsi liikaa muihin? Olen huomannut nuoremmilla tytöillä sitä juttua.
Jos laji kiinnostaa, niin silloin kannattaa unohtaa tuollaiset kelailut ja keskittyä vain omaan suoritukseen. Jokainen tunti hevosen selässä on omanlaisensa, vaikka olisi mennyt kys. hevosella aiemminkin. Sitä paitsi, ratsastukseen kuuluu tietty epävarmuuden sietokyky. Hyvillä ridaajillakin on huonoja päiviä, eikä ratsastuksessa koskaan tule täydelliseksi. Siksi se onkin niin haastavaa! Kehitä kärsivällisyyttäsi ja itsevarmuuttasi.
Mielestäni tuo ongelmasi kertoo jotenkin sisäisestä epävarmuudesta. Kukaan muu ei saa sinua varmaksi kuin sinä itse. Ulkopuolisten ajatusten arvaaminen ei auta omaa asiaasi yhtään.
Auttaisiko, että tekisit välillä/ohessa jotain ihan muuta? Maailmaa on hevostallien ulkopuolellakin, ja ne aktiviteetit tuovat paljon apuja myös ratsastukseen. Olen huomannut, että monet tytöt jättävät muun maailman ja antavat kaiken hevosille, koska se ehkä tuntuu turvaliselta kun talleilla on kaikki nuoruutensa päivät viettänyt? Kokeile esim. jotain muuta ryhmälajia tai valitse joku muu "ihan oma juttu", esim. jooga, meditaatio tms. Elämässä pitää opetella nöyryyttä: elämä on tässä ja nyt. Ihminen tekee sen, minkä kulloinkin voi. Kaikki muu on turhaa.
Ja jos olet itse niitä tyttöjä, jotka on arvostellut muiden suorituksia kovaan ääneen, niin nyt on aika tehdä parannus. Ehkä nyt huomaat, että toisten arvostelu ei paranna omaa suoritustasi. Nöyryyttä peliin, kyllä se siitä.
Jokainen hevonen on erilainen. Vaikka jollakin menisit täydellisesti kaikki kouluratsatuskiemurat, voi olla että toista et saa edes kunnolliselle voltille. Kyse ei ole ratsastustaidosta vaan hevosen ja ratsastajan yhteistyöstä. Vaatii aina oman aikansa, ennen kuin yhteinen sävel löytyy.
Kun minä aloitin ratsastuksen, opettajamme sanoi, ettei kukaan ratsastaja ole koskaan valmis. Ei ole olemassa tilanteita, joissa et osaa, ainoastaan tilanteita, joissa voit oppia lisää.
Jos et osaa tai olet epävarma, älä yritä peitellä sitä. Varmuus syntyy tietämisestä. Jos ei kysy, ei voi tietää. Kun tiedät, voit loistaa sillä.
moi! Itsellänikin on kokemusta epävarmuudesta niinkuin varmaan melkein jokaisella. Olen kokenut tuota epävarmuutta eritoten ratsastaessa. Oudoilla hevosilla ratsastaminen on pelottanut enkä ole päässyt siitä edelleenkään lopullisesti eroon. En tiedä onko tästä omassa tapauksessasi apua, mutta itselläni oli. Yritin ajatella asiaa hevosen kannalta ja yrittää auttaa sitä sopeutumaan itseeni. Koska kyllähän silläkin on uusi ja pelottava tuttavuus joka kaiken lisäksi keikkuu satulassa :D. Yritin kaikin tavoin olla hevoselle mahdollisimman kiltti, istua pehmeästi yms. (en kuitenkaan tietystikään antanut sen mennä minne mielii =D) Ja kun hevonen oli rauhallinen, se taas pystyi puolestaan auttamaan minua kulkemalla rauhallisesti ja vakaasti rautakavionani. Ja kun kovasti yritimme puhaltaa yhteen hiileen, ei epävarmuudellekaan jäänyt aikaa :D toivottavasti löydät oman hyvän keinosi epävarmuuden voittamiseksi!