Joku itkee viestiketjussa, että vei nuori nainen mieheni. Minä itken sitä, että ei tule ketään, joka todella veisi mieheni. Siinä se riippuu ja roikkuu, eikä ymmärrä, että olis aika alkaa jakamaan tätä saavutettua elintasoa. Avioeron 1-vaihe sisässä. Miestä vain naurattaa. Kivaa, kun saa sitten yksin asua tätä taloa ilman eukon naputusta. Kivaa kun saa nukkua kaikki päivät. Kivaa kun saa katsella DVD-elokuvia kaikki päivät (jos ei enää nukuta)..... Kaikki on kivaa. Ei tuo paljon ymmärrä, että pitää sitä pihaa hoitaa ja pitää sitä taloa siivota ja pitää sitä yhtä sun toista tehdä, jotta puitteet pysyy kunnossa. Ei tajua, kun ei ole 52-vuotiaan miehen ikinä tarvinnut tehdä mitään. Lapsuudenkodissa oli talkkari ja äiti, avioliitossa oli vaimo kaikkea "ikävää ja raskasta" varten. Vaan kas, kun ei ole kohta enää.
Missähän vaiheessa sen päässä naksahtaa. Nyt on vain "lomailemassa" kaverin kanssa tämän viikon. Ihan kuin elämä jatkuis näin tästä tuonne ikuisuuteen.
Se ei vain tajua, että joku on nyt täynnä pyhää vihaa (17 vuotta x lehmä, tyhmä, idiootti jne.). Ei enää huvita. Ei liene liikaa saada itselleen uusi elämä 48-vuotiaana ja turvata lapselleen rauhallinen kasvuympäristö.
Voi taivas, mä haluan pois täältä ja äkkiä!!!!
Epätoivoisesti miestänsä kadottava nainen
P.S. tätä ei tarvii kommentoida - oli hetken spontaani mielenilmaus ;-)
Missähän vaiheessa sen päässä naksahtaa. Nyt on vain "lomailemassa" kaverin kanssa tämän viikon. Ihan kuin elämä jatkuis näin tästä tuonne ikuisuuteen.
Se ei vain tajua, että joku on nyt täynnä pyhää vihaa (17 vuotta x lehmä, tyhmä, idiootti jne.). Ei enää huvita. Ei liene liikaa saada itselleen uusi elämä 48-vuotiaana ja turvata lapselleen rauhallinen kasvuympäristö.
Voi taivas, mä haluan pois täältä ja äkkiä!!!!
Epätoivoisesti miestänsä kadottava nainen
P.S. tätä ei tarvii kommentoida - oli hetken spontaani mielenilmaus ;-)
Vastaukset 33
Vanhimmat
...kommentoin nyt kuitenkin...oli hyvä kirjoitus ja tiedätkö mitä?
minulta myös löytyisi kohta vapaa mies jos joku onneton vaikka haksahtaisi, ei myöskään ole tämä luonnonkappale ikinä tehnyt kotihommia, ei sitten niin minkäänlaisia.
matotkin vei ulos PIMEÄN AIKAAN etteivät naapurit samperi näkisi!
No, kohta saa olla matot tamppaamatta vaikka 40 vuotta puolestani, minä lähden ja pölyt jää...
Minun eksäni kelluu vieläkin vastuuttomuuden tilassa. Hetken päästä kulissinsa kaatuvat...
Mun eksä oli niin kiltti, että ei kai se nyt mattoja ois voinut hakata...
ja tiiättekö sisaret mitä.. TUO on syy, miksi minä en kajoa vastaeronneisiin, ukkomiehistä puhumattakaan: sen vaimo saattaa todella vain varttua että joku typerä kana haksahtaisi viemään, jopa kilvoittelemaan siitä tyypistä, mikä vielä omissa nurkissa roikkuu.
Olen puolivakavissani kammonnut ajatusta, että ed.mainitussa tilanteessa elävän miehen vaimo lykkää kaikki partakoneet,äimeältä haisevat partavedet ja deodorantit, likaiset parittomat ja parilliset sukat, nappeja odottavat paidat, ja pesua odottavat farkut matkaan mukaan, miehelle, mun huusholliini tuotavaksi samalla kun mieskin tulee.
Olen yhtä puolivakavissani ajatellut tekeväni jollekin naisihmiselle tietämättäni palveluksen, ja saavani itse yhtä tietämättämäni riesan.
Siis, ehkä toiveenne ei toteudu, ehkä ne vastuuttomat miehet elävät elämänsä loppuun asti (sitä, missä vaiheessa ja millä aika välillä loppu tulee, kukaan ei tiedä) yhtä huolettomina ja iloisina.
Mutta.. ei tuollainen kyllä meille tule, arvostan omaa elämääni niin paljon.
Voimaa koitokseen.
Hakemassa kuitenkin kun aikaa kuluu.Naiset on kumminkin niin läheisriipuvaisia ja ikävä teille tulee kun muistelette näitä teidän Turhapuroja.
... ukko joko herää ajatukseen "tarttis teherä jotain" joko A) syksyllä kun piha pukkaa horsmaa tai B) jouluna kun on hiljaista, kylmää ja nälkäkin ois
Vaihtoehtoisesti ukko ottaa rötväilyn elämäntavakseen ja päätyy pesunkestäväksi spugeksi joka lilluu omassa paskassaan.
- Mutta mitä sinä siitä välität? Etkös sinä halua vain huit helkkariin, kauas pois?
PS. kuvailemaasi ukelia tuskin kukaan "nuoremi nainen" hakee pois, jo hajuhaittojen takia...
Täältä olisi myös lähdössä samanmoinen ukko. Tai olisi, jos joku veisi.
Ei se viemättä ymmärrä lähteä, sohvalla röhnöttää ja katsoo pornoa. Hyi hitto, tuskin maltan odottaa, että pääsen pois.
Ihan pakko kommentoida...hymy nousi suupieliin. Ihanan tuohtuneessa tilassa olet antanut näppiksen paukkua. Mutta ihan oikeesti, mäkin haavelin kadottavani exän aikoinaan. Toivon että joku pölhö tipu nappais sen jo liiton aikana, olis ollut kaikki paljon helpompaa. Mutta kukas sitä egoistia olis huolinut....Kun ei kerran kukaan vienyt niin minä läksin, exä ei usko sitä vieläkään että mussa oli naista iskeä se ovi kiinni lopullisesti. Nyt onkin sitten ihmeissään pesukoneen saloista yms. Ja kehtaa vielä vinkua multa rahaa, menis töihin eikä makais luuserina sohvalla!
Hei! Laitetaan noi ukot kierrätykseen. Eikös tulla sinkkupalstoilla ole yksinäisiä daameja. Kerrotaan kuinka hyviä, varattuja miehiä olis tarjolla.
Ne ei turhaan pingota kotitöistä - tykkäävät viettää koti-iltoja sohvalla.
Ne on turvallisia -tykkäävät olla kotona naisensa kanssa.
Ne on hyviä kuuntelemaan - tekevät sitä mielellään silmät kiinni.
Ne ei haasta riitaa, ne on varmaan herkkiä - vetävät peiton korville ettei nainen näe heidän kyyneleitään.
Ne antaa naisen toteuttaa itseään luovasti - jättää pyykkejä sinne tänne epämääräisinä myttyinä.
Ja parasta kaikessa - ne on yleensä keskivartalosta niin lutuisen pehmeitä....
;)
Mitä sitten jos tuleva exäsi elää kuin sika pellossa? Se on ihan hänen asiansa jos ja kun paikat repsahtaa ja puitteet ei pysykkään kunnossa. Ei ole sinun asiasi ollenkaan.
Anna hänen elää loppuelämänsä miten lystää, se kun ei oikeasti ole sinun asiasi ja päänvaivasi ollenkaan.
Ai me naiset, me ollaan oikeasti HYVIÄ.
Hei mutta! Laitetaan pystyyn kirjoitusrinki - kuka ensin saa hajuhaittansa kierrätykseen - sille piffataan oikein kunnon tyttöjen ilta ...
No ei vaineskaan, mutta oikeasti näitä äijiä on näköjään joka toisella naisella ja ketä ei haisuleista valita syyt voivat olla
* ei kehdata tunnustaa, että paskakaivoon tuli hypättyä
* jonkinlainen" mukavuuden" halu eikä jaksa/viitsi lähteä aloittamaan elämää uudelleen
* katsoo leikin loppuun..jos jaksaa..
Monella miehellä niin mahtava ego kaikista hajuhaitoista, impotenssista huolimati etteivät
mahdu edes kahdensadan neliön luukkuun...
ajatelkaa asiaa toisinpäin:
katselisiko joku mies nassetätiä joka röhnöttää soffalla siideripullo ulottuvilla, katsoo telkkua ja örisee jotain aina kun muistaa tai jos nainen kulkee viikkokaupalla paskaisissa vaatteissa ei käy suihkussa ei vaihda edes vuodevaatteita...ei kukaan sellaista katso mutta me naiset ??? mehän katsomme sitä omaa haisulia, vai emmekö katsokaan...loppuun???
Minä ainakin jo sisustan uutta kotiani, hissunkissun ja voi pr#¤#"le sitä päivää kun viimeisen kerran läimäytän! ulko-oven kiinne ja haisuli jää sinne raapimaan sanonko mitä?
EN sano, arvaatte kyllä...
Kirjoitusrinkiä kehiin vaan! Itse kyllä ajattelin, että aihepiirinä voisi olla myös pohdintaa siitä, että miksi ihmeessä itse on päästänyt tilanteen moiseksi.
Että miksi on ylipäätään mennyt "hajuhaittansa" kanssa naimisiin tai antanut tälle mahdollisuuden muodostua "hajuhaitaksi". Meitä kun kohdellaan juuri niin huonosti, kuin sallimme meitä kohdeltavan. Jos et halua olla kynnysmatto, älä asetu maahan makaamaan.
Todennäköisesti miehesi siellä lomallansa kaverinsa kanssa on muita naisia naurattamassa/naruttamassa. Kertoo heille, kuinka tylsää on avioliitossa ja/tai että on eroamassa, kun vaimo ei anna. Leikkii adonista ja naiset ovat ihastuksissaan. Todennäköisesti todellakin hänellä on siellä lomallansa naisseuraa. Hyvä sinä, että et enää jaksa tehdä kaikkia töitä kotonasi. Ihmeen usein pitkässä liitossa hommat menevät niin, että nainen tekee ja mies makaa, katsoo tv:tä tai on netissä. Kaitpa hän etsii itsellensä toisen siivojan. Sinulle hyvää loppuelämää.
"Ihmeen usein pitkässä liitossa hommat menevät niin, että nainen tekee ja mies makaa, katsoo tv:tä tai on netissä."
Osaako kukaan kertoa, mikä naisen pakottaa moiseen "kotiorjan" rooliin?
... että oma sielu ei kestä likaista lattiaa, pesemätöntä pyykkivuorta, sikin sokin olevia tavaroita ja vaatteita ympäri asuntoa, tiskivuorta tiskipöydällä jne. jne. Ei vain kestä. Tahtoo asua siistissä asunnossa. On paljon mukavampaa.
Hih, sen verran täytyy kommentoida vielä, että minun riesani ei ole varsinainen "hajuhaitta" - muuta kuin sanan wc-peräisessä merkityksessä. Hän on YLIhygieeninen. Käy jatkuvasti suihkussa, jynssää itseään päästä varpaisiin saippualla ja ihmettelee sitten, kun iho kuivuu. Ei pysty edes lamppua vaihtamaan ilman että sen jälkeen on käytävä suihkussa. Ja jos sattuu jotain liikuntaa harrastamaan, syöksyy suoraan suihkuun, tulee ulos, hikoilee edelleen ja takaisin suihkuun ja tätä jatkuu useita kertoja. Seksinkin jälkeen (silloin joskus kun sitä oli) oli välittömästi syöksyttävä suihkuun. Siis heti. Sillä sekunnilla, kun homma ohi.
Ei tule ikävä, ei.
Oliko mies horoskoopiltaan neitsyt?
:)
omapa on hölmöytesi kun kattelet sitä vielä. Paskasta pääsee eroon , joten miksi itse roikut suhteessa? Syytä itteäs älä ukkoo....minä häivyin 16 vuotta sitten kolmen alle 6 vuotiaan kanssa, eikä ollu ukosta elättäjää. Nyt on kaikkee ; omin käsin hankittu!!!!!
Parhaani olen tehnyt. Jättänyt avioerohakemuksen, joka lähetetty miehelle tiedoksi. Saatuaan sen alkoi kertoa näitä fantasioitaan "akattomasta" elämästä. Häipyi lomailemaan. Käsittääkseni hänen tulisi jotenkin reagoida käräjäoikeuden kirjeeseen (en ole sitä lukenut, kirjekuoren näin). Ja sitten pitäsi alkaa jakaa omaisuutta, erotella omaisuutta (on avioehto). Ennen kuin tämä vaihe saatu päätökseen, en saa lainaa pankista -> en voi tehdä potentiaalisesta asunnosta tarjousta -> asiat ei etene.
Miksi 17 vuotta. Siksi, että yhteensä ehkä 3,5 vuotta niistä mieheke elellyt ulkomailla. Silloin oli helpompaa. Siis yksin. Nyt kun olemme taas ja jälleen päivästä päivään yhdessä, ei jaksa katsoa sitä touhua. Jos on tottunut siihen, että asunnolla käy siivooja joka silittää myös pyykit, autonkuljettaja vie töihin ja hakee sieltä, ruokailut hoituvat ravintoloissa halpaan hintaan, ei ole mitään arkipäivän velvollisuuksia vuosiin - niin ehkä on vähän ankea kotiinpaluu perhe-elämään. Joka nyt siis päättyy.
Ja oikeastaan. Oli meidän avioliitossa kolmaskin osapuoli - toinen nainen. Eli mieheni äiti. Ja se onkin sitten jo tarina erikseen. En jaksa enää tilittää. Kolmatta naista ootellessa....
Ihanaa, kun on tällainen urputus-palsta!!!!!!
Se käräjäoikeuden kirje sisältää saanti-ilmoituksen, joka pitäisi allekirjoittaa ja palauttaa. Siitä sitten alkaa avioeron 1-vaihe.
Mutta nou hätä jos ei tee mitään: silloin lähtee vouti itse liikenteeseen eli haastemies henkkoht hoitaa asian. Yleensä hoitaa omana työaikana, eli tulee siis puolison työpaikalle pyytämään allekirjoitusta tuohon kuponkiin.
Ja jos joku pentele onnistuu vielä tuonkin väistämään, niin sitten ainoa mahdollisuus on muuttaa virallisesti asumuseroon (siis eri osoitteen) ja kahden vuoden jälkeen voi hakea eroa suoraan ilman 1-vaihetta. Mutta ei haastemiestä kovin helppo ole pakoilla, ellei häivy maan alle tai vaihda kokonaan maata.
Miksi muuten ylipäätään olet passannut häntä noin paljon? Jos ne likapyykit sielunrauhaa häiritsee, niin tunge kaikki väärässä paikassa oleva likapyykki vaikka johonkin vaatehuoneen nurkkaan piiloon. Ja tämä nyt ystävän neuvona, ettet löydä itseäsi samasta jamasta seuraavissakin suhteissasi: miksi ylipäätään alunperin olet alkanut passaamaan miestäsi niin, että hänen ei ole tarvinnut tehdä mitään?
Kun jaksat suhtautua asiaan tuollaisella hurtilla huumorilla höystäen, etkä itseäsi säälien.
Näytä miehellesi, että se mitä hän luulee hetken päähänpistoksi on täyttä totta... noin niinkuin esimauksi lähde sinäkin parin viikon aurinkolomalle lepäämään!!
Oma mieheni luuli kanssa, että haluan leikkiä vain hetken sinkkuelämää, kun hain eroa, mutta ei ole päivääkään ollut ikävä takaisin... eikä tule...
Ensinkin olet itse valinnut sen että teet "kaikki" asiat. Alle 5 vuotta piikana ja äidille kakkosena....se vielä menettelisi. Mutta 17 vuotta on jo idiotismia!!! Tai ei olisi jollet valittaisi.
Toiseksi miehen EI TARVITSE tehdä yhtään mitään vaikka saikin avioerohakemuksen tiedoksi. Mitä sen pitäisi tehdä? Itkeä perääsi vai? Sinä eron aloitit voit kai sen sitten loppuun hoitaakin.
Kertomasi perusteella en minäkään itkisi.
NÄin mäkin eka ajattelin. Sitten mietin olisko provo mutta kun niin moni on tähän vastannut, en tiedä oikeestaan olisko provokirjoitus sittenkin.
Ei se sun ukkos kauan yksin ole. Suomi on täynnä helppoja naisia,joille kelpaa kuka tahansa tai joku mies heidät huolisi. Suomessa ei mikään ole helpompaa kuin naisen iskeminen ravintolasta. Ei siinä tarvii ku parin juoman tarjoaminen ja pientä kehumista niin jo ollaan valmiita. Mutta pidetään me naiset tasoa yllä,jotka nuorempana haksahdettiin näihin onnettomiin raasoihin.-
Tosi kiva lukea täältä miten te tahdotte eroon noista vaivoistanne. Mä en ainakaan huoli ketään tuollaista, mutta en niin ilkeä ole, että toivoisin teidän itse ne pitävän. Mutta, tosi on, aina löytyy joku kuka haluaa yrittää ja uskoo olevansa edellistä parempi. MINÄ onnistun, kun RAKASTAN niin PALJON.
Harhaa !
Mä olen jo monta kuukautta siivonnut entistä yhteistä kotiamme ex-vaimoni jäljiltä, jotta kehtaan pistää kämpän myyntiin. Kaiken lisäksi kyseinen sottapytty oli koko yhdessäoloaikamme työtön ja aina joka suuntaan kehuskeli (ja taitaa kehuskella vieläkin) kuinka hän pitää kodin siistinä ja kunnossa. Todellisuudessa useimmat yksin asuvat kiireiset poikamiehetkin pitävät asuntonsa paremmassa kunnossa kuin tämä täyspäiväinen kotirouva. Edes lastenhuoltokiireisiin kyseinen suttura ei voi vedota kun lapsia ei ole.
Eikä kyse ole siitä ettenkö mä olisi ollut halukas auttamaan kodinhoidossa, mutta kun ihminen väen väkisin itse halusi tehdä suurimman osan kotitöistä ja hänellä oli siihen paremmin aikaa kuin mulla, joka teen käytännössä 50-60h töitä viikossa.
Joo'o. Sellanen kotisiivoojatar piti minunkin miehen eksän olla. Rouva oli jäänyt heidän isoon asuntoon asumuserossa v. 2002 yhden lapsen kanssa.
Puoli vuotta myöhemmin rouva sai kuulla että mies tapailee toista naista (minua), hän halusikin muuttaa asunnosta pois ja laittaa koko eron lopullisesti päälle.
Asiat eteni vikkelään ja 3 kk:n kuluttua mies pääsi asuntoon. Menin miehen mukana katsomaan sitä. Kämppä oli hirveä. KUKAAN ei saisi vuodessa sitä sellaiseen kuntoon kuin se oli.
Kyse oli vuosien pinttymistä. Miehenkin silmät avautui siinä vaiheessa. Heillä myös mies oli paljon matkoilla ja poissa ja rouva oli sanojensa mukaan tykännyt hoitaa kotia ja lasta.
Oikeasti näytti siltä kuin kaikki pesut olisi hoidettu vain kostealla rätillä ilman puhdistusaineita. Parkettilattia oli niin hirveässä kunnossa, että se piti ensimmäisenä vaihtaa.
Tehtiin miehen kanssa kunnon remppa (jossa SIIVOUS ja KUURAUS jo yksin tuotti paljon tulosta!), mies möi kämpän pois ja ostettiin yhteinen. Kaikella riskillä tietysti mutta yhdessä ollaan vieläkin.
Olipa hienoa, että sinä siten tulit ja pelastit miehen siitä sottaisesta talosta ja hirveältä vaimolta.
Nyt varmaan kuurailet onnellisena yksin yhteistä luukkuanne...
Kyllä ne pirut vielä sinunkin päässäsi tansii... Olet avionrikkoja ja onnesta osattomaksi tuomittu.
Ja täällä vielä ylpeilet ymmärtämättä hävetä? Missä lapsi on?
Sorry =) Meillä siivotaan tasapuolisesti sen mukaan kummalla on mahdollisuus. Mies osaa siivota, vaikka exänsä väitti muuta.
Lapsi ja meidän yhteinen lapsi asuu meillä. Lapsi alkoi oireilla koulussa erikoisesti. Samoihin aikoihin miehen exä alkoi käyttäytyä omituisesti myös lapsen puheiden mukaan. Koulusta otettiin yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ja lapsi siirtyi viranomaispäätöksellä meille asumaan. Lapsi oli sitä aikaisemmin jo halunnut mutta äitinsä ei päästänyt.
Vai pelastin...kuulostat melkoisen katkeralta ihmiseltä? Kateus saattaa aiheuttaa harhakuvitelmia siitä että joku "ylpeilee". Tosiasiat on eri asia kuin ylpeily.
Mistä tiedät ettei miehesi ole tosissasi nauttimisesta?
Sinä haluaisit hänen itkevän perääsi, mutta ei itke ei. Olisit tyytyväinen.
Minulle ex vaimo vieläkin marmattaa vaikka ero tehtiin jo 2004. Se on kuule helvetin ikävää sellanen. Se vaan marmattaa vähän samasta kun sinä nyt: en jäänyt häntä kaipaamaan, en koskaan tarvinnut häntä tai valittanut kun kaikki pitää tehdä itse. Tietenkään en, koska: en kaivannut häntä vaan nautin yksin olemisesta ja kotirauhasta, en tarvinnut häntä koska osasin tehdä itse kaiken sen mikä piti ja jos en osannut pyysin kaverilta apua. Ex vaimo kanssa oli tehnyt paljon pihahommia itse. En vaan usein työntänyt nokkaani sinne koska sain kuulla vain moitteita mitä ikinä teinkään. Se ei tarkoita ettenkö olisi yksin pärjännyt.
Naista en siihen sillä hetkellä kaivannutkaan. Myöhemmin sellainen tuli ja muutettiin pois. Siitä alkoi exän uusi marmatus: "menit sitten myymään meidän talon", "et sitten pärjännytkään siellä". Pärjäsin kyllä mutta en nähnyt syytä siitä hänelle raportoida. Muuton syy oli yksinkertainen: Haluttiin naiseni kanssa MEIDÄN talo jostain muualta.
Herranjumala. Mitä te naiset oikein haluatte. Tai: en halua tietää. Ette taida itsekään tietää.
Minä en jaksa, kun en tosiaan ole mikään kotirouva vaan käyn itsekin töissä. Tässä kämpässä kaikki on aivan retuperällä ja naapurit käyvät kurkistelemassa ikkunoista sisälle ja arvaan että kämpän hirveä kunto on puheenaihe ties missä asti. Ei siitä miestä syytetä, ikinä. Ei siis I-KI-NÄ. Tässäkin ketjussa siunaillaan toisen naisihmisen siivoamisen jälkiä julkisesti vaikka ei mitään käsitystä koko ihmisestä ja hänen tilanteestaan muuta kuin miehen kertomana. Sillälailla!
Itse en aio viettää kaikkea vapaa-aikaani siivoamalla ja touhuamalla kun ei kerran toisenkaan tarvitse, eikä ihan oikeasti kestä pää sitä että raataisin tauotta sen parikymmentä vuotta, ensin palkkatöissä ja iltaisin kotona. Kun en kerran pidä puunaamista rentouttavana harrastuksena. Mikä ihmeen oikeus ihmisillä on vaatia että joku viettää 24/7 tekemällä jotain josta ei yhtään pidä? Olen yrittänyt opetella viihtymään näin, joskus tosin tietysti v*tuttaa niin ettei veri kierrä. Ja myöskin hävettää. Miestä ei hävetä.
Niin että siksi(kin) naiset passaa.
Itseäi ei hävetä, ellen siivoa. Minua vaan vi**uttaa istua sohvalla ja vaikkapa katsella telkkaria, jos kämppä on mullin mallin. Mieheni kykenee tähän. Häntä ei häiritse sotkut. Sen sijaan häiritsee aivan hirveästi, jos imuroin silloin kun hän katsoo telkkaria. Jota hän katsoo aina. Pitäisi varmasti nousta imuroimaan aamuyöstä....
Mutta vastapainoksi kirjoituksellesi: On olemassa myös miehiä - useita yksilöitä - jotka harrastavat järjestystä. Ja yleensä silloin myös pakottaa muun perheen mielivaltaisesti siivoamaan, vaimonsa siinä ohessa. Minusta tämä on vielä pahempi vaihtoehto... Kun kerran siivoa, siivoan silloin kun minulle sopii.
siis entinen kotiorja.Exäni oli tarkka siisteydestä.Tosin hän itse ei siivoukseen osallistunut,mutta huomautteli kyllä jos paikat eivät olleet ojennuksessa.En ollut kotirouva vaan töissäkäyvä kuten hänkin.Mutta hänellä oli vahva käsitys siitä että kaikki,siis KAIKKI,kotityöt kuuluu akalle.Ehdottelin siivoojaa otettavaksi(veroetu)mutta ei.Silloinhan ei olisi voinut enää siivouksesta syyllistää.
Miesten perään on aivan turha itkeä, niitähän riittää joka lähtöön...
Samanlaisia fiiliksiä kuin sinulla. Olemme mieheni kanssa 20 vuotta keskustelleet kotitöiden jakamisesta, yhteisestä ja perheen ajasta. Ei ole löytynyt minkäänlaista sopua eikä kompromissia. Mikäli haluan olla mieheni kanssa kahdestaan, teen tasan sen mitä hän haluaa. Muuten napistaan. Mikäli perhe on yhdessä,toimimme samoin: Tehdään sitä mitä mies milloinkin saa päähänsä (viime aikoina ei oikein mitään, koska lapset ovat kasvaneet ja onneksi heillä on oma päänsä). Jos enää jaksan edes mainita kotitöistä ym., olen mieheni mielestä hankala ja riitaisa. Muuten mukava, mutta tällainen paha taipumus.
Muutama vuosi eli 10v maksettiin miehen velkoja. Minun ja sukulaisten rahapussien nyörejä koeteltiin todella. Siinä sivussa hoidin lapset ja kodin. Kun menin takaisin töihin, sanoin useita kertoja, etten tee kotitöitä yksin. No, sitten joko riitelin ja tein yksin tai vain tein yksin. En enää pyytänyt miestäni mihinkään, koska ei kuitenkaan lähde paikkoihin joihin halusin.
Muutama vuosi sitten tajusin, että maailma on täynnä mielenkiintoisia miehiä. Jotka osaavat keskustella muustakin kuin talouspolitiikasta tai moottoriurheilusta. Heräsin. Ei ole järkeä olla suhteessa, jossa on pelkästään velvollisuuksia. Velvollisuuksia maksaa ja hoitaa toisten täyshoito. Ei tunnu parisuhteelta vaan hoito ja rahastussuhteelta. Joskus minunkin kärsivällisyydellä tulee raja vastaan. Ei vaan jaksa odotella vuosia tai pikemmin kymmeniä vuosia, että mies saisi jotain lupaamaansa aikaan.
Mieheni on aivan ymmällään miten voin olla niin tyytymätön ja haluan erota, kun kaikki on hyvin. Olen myös miettinyt mitä ihmettä voisi tehdä, että joku nainen vikittelisi mieheni. Voisi olla nuorempi tai minkä ikäinen vaan... kunhan ottaisi huostaansa mahdollisimman pian.
Voi siskot, voi siskot,miten tuttua tekstiä...
Itse olen teitä reilusti vanhempi tantta-ihminen jota jo kotoa " opetettiin" että naisen kuuluu siivota, jynsstätä, passata lapsia ja ukkoa eikä koskaan - ei siis ikinä saisi valittaa eikä ainakaan vaatia ukkoa tekemään akkain töitä - no, sattuipa sitten kohdalle vanhempi mies ( vain 11 vuotta nuorempi kuin äitini) heillähän synkkaksi hyvin, kuorossa kertoivat MINULLE mitä minun kuuluu tehdä, ja ukko virnuili vieressä että onpas, onpas siinä mahtava anoppi.
No, äitini on nyt edesmennyt mutta ukko hengailee tossa kiusana - vaan avot : ei hengaile kauan. Kuukauden päästä avioero saa lainvoiman/ minulla oma asunto ostettu, siellä tehdään remppaa parhaillaan.
Ukko vuorenvarma että perun kaiken - että huomaan rakastavani häntä viimeseen hengenvetooni..
no EN rakasta, ties olenko koskaan rakastanutkaan vai ainoastaan ollut henkisesti riippuvainen?
Perheväkivaltaa on monenlaista - psyykkinen väkivalta on myös järkyttävää.
En jaksa enempää kirjoittaa, mutta näin asia on.