Syy, miksi yleensä ihastun normaalipainoisiin/urheilullisiin miehiin, johtuu paljolti siitä, että oletan heidän pysyvän paremmin minun vauhdissani ja omaavan enemmän samoja elämäntapoja, kuin minäkin. Se kuitenkin helpottaa huomattavasti suhdetta, kun ei tarvitse tehdä aina kahdenlaisia sapuskoja, eikä toinen aina juoksentale ja kävele joka paikkaan ja toinen makaa sohvalla ja lähtee sitten joskus perästä autolla köröttelemään määränpäähän.
Olen minä pari kertaa ihastunut tukevahkoonkin miehiin, joista toisella ei silloin ollut kuntoa nimeksikään, mutta myöhemmin hän ties minkä hormoonien avulla teki itsestään rantaleijonan näköisen ja toinen kyllä jaksoi kiltisti kävellä kanssani pitkiäkin matkoja, joten kuntoon ei siltä osin vaikuttanut se lievä ylipaino.
En suoraan tyrmää tukevahkojakaan miehiä, mutta kieltämättä ensimmäisten ajatusten joukossa on, että paljonkohan ja mitä tuo mahtaa syödä ja jaksaakohan kävellä reippaasti edes sataa metriä.
Olen minä pari kertaa ihastunut tukevahkoonkin miehiin, joista toisella ei silloin ollut kuntoa nimeksikään, mutta myöhemmin hän ties minkä hormoonien avulla teki itsestään rantaleijonan näköisen ja toinen kyllä jaksoi kiltisti kävellä kanssani pitkiäkin matkoja, joten kuntoon ei siltä osin vaikuttanut se lievä ylipaino.
En suoraan tyrmää tukevahkojakaan miehiä, mutta kieltämättä ensimmäisten ajatusten joukossa on, että paljonkohan ja mitä tuo mahtaa syödä ja jaksaakohan kävellä reippaasti edes sataa metriä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikään ei vituttanut edellisessä suhteessa enempää kun se kun joutui hissuttelemaan ja jos pikkuisenkaan käveli omaa tahtia niin takaa narahti tää "ÄLÄ JUOKSE!".
Samoin se jatkuva kitinä kun niveliin tai muualle kroppaan sattui. Lattioita ei voinut kuulemma siivota kun ei jaksa taipua ja kyykistellä.
Puhumattakaan tosta portaiden noususta.
Vaikka noi nyt ei ollutkaan pääsyyt loppuun niin oli noikin sitä normaalia elämää haittaavat siinä määrin että tähänkin niistä jaksan kirjoittaa. Seuraava sitten toisenmallinen. Pakko.
Vai kuvitteletko olevasi ihannenainen?
kerroinpa nyt kuitenkin täällä, koska monella miehellä on tuntunut olevan sama suhtautuminen naisiin ja naisen kokoon.
Vaikka kuinka hoikka mies olisi, muttei jaksa liikuttaa itseään, niin enpä huolisi sellaistakaan sotkemaan elämääni. Se vain ei olisi kummallekaan hyvä suhde, vaan täynnä jatkuvaa mäkätystä ja märinää.
Olen ilmeisesti ymmärtänyt väärin, kun kuvittelin tälle palstalle saavan kirjoittaa muutkin, kuin ihannenaiset :D
Tämä viestisi olis ennemmin kuulunut ihannemies palstalle, koska miehiähän jutussa käsittelet?
tuossa alempana joku mies mietti, että pitäisikö jättää tyttöystävä huonojen elintapojen vuoksi. Ajattelin nyt lähinnä ihan miten päin vain pariskunnissa, että täysin erilaiset elämäntavat ei vain kovin hyvin sovi yhteen. Tai ainakin tarvitaan varmasti paljon enemmän muita yhdistäviä tekijöitä suhteen onnistumiseen.
Ja tämän siis voi nyt sitten kääntää ihan mielensä mukaan ihannenais- tai ihannemiesmielipiteeksi tai vaikka tasapuolisesti ihanne-elämänkumppanimielipiteeksi :)
Siksi siis valitsin tämän palstan, koska täällä oli kuitenkin jo enemmän vastaavaa aihetta käsitelty.
Voinhan tietty kokeilla, mitä sama keskustelunavaus saa aikaan tuolla ihannemiesten puolella :)