hyviä työviikkoja...

..kun tähän aikaan kirjoittelet..enkä ollenkaan usko siihen että täällä kukaan löytää sitä ketä kaipaa..kun ei kellään uskallusta laittaa tarkkoja tuntomerkkejä..on vaan tämmöstä säälittävää ja turhanpäiväistä epärealistista unelmointia johon nyt itsekin sorruin..mut onnee kaikille muille. T: pessimisti, jonka ei pitäs pettyä koskaan, mutta kuitenki pettyy kerta toisensa jälkeen..

tykkäävä(N) kirjoitti:

..kun tähän aikaan kirjoittelet..enkä ollenkaan usko siihen että täällä kukaan löytää sitä ketä kaipaa..kun ei kellään uskallusta laittaa tarkkoja tuntomerkkejä..on vaan tämmöstä säälittävää ja turhanpäiväistä epärealistista unelmointia johon nyt itsekin sorruin..mut onnee kaikille muille. T: pessimisti, jonka ei pitäs pettyä koskaan, mutta kuitenki pettyy kerta toisensa jälkeen..

Ei hän tänne tähän aikaan pääse kirjoittamaan mutta saahan purkaa tuntoja:)

Tykkäävä mies kirjoitti:

Ei hän tänne tähän aikaan pääse kirjoittamaan mutta saahan purkaa tuntoja:)

edes joku vastaa.. huomaan etten ole yksin, itseasiassa meitä kaipaavia on ihan liikaa(:
kun joskus oliskin niin että olis lailla kielletty se,ettei kerro tunteistaan suoraan, olis muuten maailma sen jälkeen huomattavasti mielenkiintoisempi paikka kun oliski pakko kertoo asianosaiselle tykkäävänsä..(:

tykkäävä(N) kirjoitti:

edes joku vastaa.. huomaan etten ole yksin, itseasiassa meitä kaipaavia on ihan liikaa(:
kun joskus oliskin niin että olis lailla kielletty se,ettei kerro tunteistaan suoraan, olis muuten maailma sen jälkeen huomattavasti mielenkiintoisempi paikka kun oliski pakko kertoo asianosaiselle tykkäävänsä..(:

vaikeaa ilmaista tuollaisia tunteita, mutta se laki olisi pakko saada parantaisihan se varmaan työilmapiiriäkin

Tykkäävä mies kirjoitti:

vaikeaa ilmaista tuollaisia tunteita, mutta se laki olisi pakko saada parantaisihan se varmaan työilmapiiriäkin

Ite koin samoja fiiliksiä vuosi sitten ja riuduin yksinäni ajatellen vain sitä yhtä työkaveria. Molemmat naimisissa ja lapsia kanssa, huono yhtälö. Vihjasin tunteistani ja yllättäen sain vastakaikua tunteilleni. Puolivuotta tapailtiin töissä ja välillä salaa muutenkin, mut sit mun kaveri tuli "järkiinsä" ja jätti koko leikin sikseen ilman sen kummempia selittelyjä. Nyt vasta elämä karmeeta onkin, kun ollaan tekemisissä joka päivä ja mun tunteet ei oo kadonnu minnekään... Mitä nyt pitäis tehdä???

Spitfire341 kirjoitti:

Ite koin samoja fiiliksiä vuosi sitten ja riuduin yksinäni ajatellen vain sitä yhtä työkaveria. Molemmat naimisissa ja lapsia kanssa, huono yhtälö. Vihjasin tunteistani ja yllättäen sain vastakaikua tunteilleni. Puolivuotta tapailtiin töissä ja välillä salaa muutenkin, mut sit mun kaveri tuli "järkiinsä" ja jätti koko leikin sikseen ilman sen kummempia selittelyjä. Nyt vasta elämä karmeeta onkin, kun ollaan tekemisissä joka päivä ja mun tunteet ei oo kadonnu minnekään... Mitä nyt pitäis tehdä???

Ei se olo voisi tästä enää pahemmaksi mennä, ja kuka tietää vaikka kävisi juuri päinvastoin