Olen seurustellut jo jonkun aikaa Kyprokselta kotoisin olevan naisen kanssa.Ainakin tässä tapauksessa tämä nainen osaa antaa rakkautta ja myös haluaa tulla rakastetuksi aivan eri lailla kuin olen Suomessa tähän asti tottunut.Kenties tämä hieno piirre on jo tullut "äidinmaidon" mukana tyttöystävääni?
Ulkomaalainen tyttöystävä
Tyytyväinen mies
364409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyseessä on eksotiikka, joka saa jokaisen asian näyttämään hienommalta kuin olet tylsässä kotoisassa Suomessa tottunut.
onni on, se onnen kätkeköön.
Näinhän se menee tupajumien ja luteiden keskellä. Kukaan ei ole niin katkera, kuin Suomalainen.
Onneksi sinulla rakkaus on aitoa, vilpitöntä ja ainoa oikea. Kaikki muu on väärää ja likaista.
ps. Ulkomaalainen nainen ei kertakaikkiaan voi rakastaa Suomalaista miestä vai mitä?
Nainen: (3.2.2008 14:23:00): if i hurt i just think of you
am thinking of you when im hurt and say to myself if only XXXXX is here i will not get hurt
(3.2.2008 14:24:24): coz u take good care of me and love me
"Kyseessä on eksotiikka, joka saa jokaisen asian näyttämään hienommalta kuin olet tylsässä kotoisassa Suomessa tottunut."
On se varmaan tuotakin. Mutta jos Suomalaiset naiset ei edes kevyesti meikkaa joka päivä, niin kyllä ne muun maalaiset silloin näyttää heti paremmilta, eikö totta? Tai että Suomessa hiukset vaan leikataan "latvat pois" (pahimmassa tapaukset ammattitaidoton kaveri leikkaa vielä), mutta muualla ne leikataan ja kammataan halutun näköiseksi, niin eron huomaa. Ja rahasta ei nämä asiat ole kiinni, vaan asenteesta.
Ja jos kysytään, että mistä ovat kauniit naiset? Niin miksi vastaukset ovat Itä-Euroopasta tai Etelä-Amerikasta käytännössä aina?
Jos ei sitä halua tai asenneta löydy, niin ei sitä muutostakaan parempaan voi tulla, eikö totta? Niillä "pelkillä" vaaleilla hiuksilla kun ei pitkälle pötkitä.
niin kaikki on hyvin?...Hei etteko te mitaan muuta naisessa arvosta. Yleensa naiset myös ulkomailla haluavat, etta heita kohdellaan ennenmuuta ihmisina, eika nukkeina..
on hienoa kun ihmisillä on onnellinen ja tasapainoinen parisuhde.
Jos myöhemmin huomaat ettei suhteenne kestä,
oletko täällä tuomitsemassa kaikki kyproslaiset naiset?
Arvosta tyttöystävääsi yksilönä,
älä jonkun kansallisuuden edustajana.
Mainitsinkin viestissäni,että tässä tapauksessa eli en tarkoitakaan sitä,että kaikki tämän maalaiset käyttäytyvät tälla lailla.
"Kenties tämä hieno piirre on jo tullut "äidinmaidon" mukana tyttöystävääni?"
Kylla toi aika suoraan viittaa siihen, etta uskot tyttoystavasi olevan juuri kansalaisuutensa vuoksi sellainen kuin on.
Voisitko kertoa tarkemmin, miten se rakkaus on erilaista, antamisen ja vastaanottavaisuuden suhteen...
No se vaan tulee mielestäni niin aidosti ja sydämestä lämmöllä,että en ole vastaavaa rakkautta ennen kokenut.
Mielestäni se eroaa siinä, että suhteessa on erittäin paljon välittämisen tunnetta, mitä itse en koskaan Suomalaisissa naisissa havainnut. Monesti aiemmissa suhteissa tulee myös väittelyjä kodin askareiden asioista (lue tasa-arvo höpinät), jotka tuhoavat pahimmassa tapauksessa hyvänkin suhteen.Joka ikinen tehty siivous lasketaan ja sanotaan, että se on nyt sun vuoro ja näihin laskuihin palataan sitten vaikka 5 vuoden kuluttua. Sellaista kestovihaa ei jaksa kukaan. Parempi, että on temperamenttinen eli ongelmat ratkaistaan heti ja ne ei jää roikkumaan.
Ulkomaalaisen naisen kanssa (yleistämättä kaikkia, mutta omien kokemuksien mukaan) he haluavat olla ensin naisia, pukeutua kuin naiset ja tehdä naisten juttuja. Osaavat ja myös mielellään kokkaavat (tie miehen sydämmeen menee vatsan kautta-sanonta). Elämä on silloin miehelle parisuhteessa yksinkertaisesti helppoa. Mies kun tietää silloin kuinka naista kohdella ja sitä mukaa on helppo antaa rakkautta ja kohdella oikein. Välittää ja tehdä kivoja pikku asioita naiselle, sanoa että rakastaa, kävellä käsi kädessä jne. Näissä suhteissa nainen ei usein edes ajattele mitään uranaisen ja kotiäidin välillä, vaan jäävät useimmiten kotiäidiksi.
Suomalaiset naisethan jotenkin vähättelevät kotiäitejä, vaikka sitä kautta lapsista kasvatetaan sosiaalisia ja kyvykkäitä yksilöitä. Poikkeuksia toki on. Uranaisten aika eikä mielenkiinto ole juuri koskaan riittänyt lasten kasvattamiseen, vaan lapset tuupataan aina pois jaloista hoitoon, kerhoon, kouluu, harrastuksiin ja milloin minnekin. Loppu aika sitten verrataan omia ja miehen tuloja ja ollaan katkeria, kun johtajapalli ei aukea. Uranaisten kannattaisi oikeasti syvästi pohtia, haluaako lapsia vai.
yleistyksiisi suomalaisista uraohjusnaisista.
Kuinka moni suomalainen mies on valmis elättämään suomalaisen naisen,
niin että nainen jää kotiin hoitamaan lapset ja on ensisijaisesti nainen.
Ulkonäöstä huolehtiminen ei myöskään ole ilmaista huvia.
Kampaaja, manikyyri, pedikyyri ja naiselliset, kauniit vaatteet maksavat.
Harva mies edes tietää kuinka paljon....
ensimmäisenä rahaa. Se että saavat miehen joka on töissä ja vielä tienaa hyvin on heille kaikkein tärkein asia. Tämä on tullut pirun selväksi asuessani ulkomailla kymmeniä vuosia.
Suomalaisen naisen täytyy osata vaihtaa autoon talvirenkaat, tehdä lumityöt, ansaita puolet talousbudjetista ja pyörittää perhesirkusta. Siksi minä asunkin ulkomailla ulkomaalaisen aviomiehen hellässä hoivassa ja saan olla naisellinen nainen :-)
jos oikeasti löytäisn naisen joka hoitaisi kodin ja lapsi silloin kun itse olen töissä niin kyllä sen olisin valmis elättämään!
Mahtaako siskosi äidinmaito tehdä myöskin hänen tyttärensä rakkautta antamatomaksi? Miten sinä olet näiltä geeneiltä säästynyt? Vaikuttaako tämä suomalaisille ominainen geeni vain naisiin?
Eikä sillä, ettäkö ulkomaalaisessa tyttöystävässä mitään vikaa olisi. Asenteesi vain on... noh miten sen nyt sanoisi...
Pankaa nyt suomalaismiehet kaaliinne tämä totuus: Varsinaisesti uraa luovia esim. poliitikko tai tutkijanaisia on vain kourallinen. Me loput käymme ihan vaan töissä saadaksemme vaikka sen pienenkin palkan tilille säännöllisesti. Nämä rahat ovat perheen turva kun mies on kenties sijoittanut/pelannut/ryypännyt/
huorannut/tekniikkashoppaillut/autoshoppaillut/
lainannut kaverille/jerekaralahtaillut/ omat tulonsa.
Päiväkodit ovat tuoneet taloudellista turvaa perheille hoitamalla lapsia äidin työssä ollessa.
Jälleen oikein hyvä esimerkki tyypillisestä suomalaisnaisesta.Pitää korostaa omaa tekemistään normaalien arkiaskareiden tekemisessä.Minulla on rakastava ulkomaalainen vaimo,joka ei "jäkätä" kotiaskareista turhaan ja saa vastarakkautta ja myös apua kotitöissä,mutta näistä asioista valittaminen jätetään ihan muille.
Tottakai sen ulkkisakan on sitten edes ne kotityöt tehtävä.
"Jälleen oikein hyvä esimerkki tyypillisestä suomalaisnaisesta.Pitää korostaa omaa tekemistään normaalien arkiaskareiden tekemisessä.Minulla on rakastava ulkomaalainen vaimo,joka ei "jäkätä" kotiaskareista turhaan ja saa vastarakkautta ja myös apua kotitöissä,mutta näistä asioista valittaminen jätetään ihan muille."
Tässä on kiteytettynä asian ydin. Rivien välistä voi lukea, että suhde toimii. Aamen sille.
Itselläni on sama tilanne. Sanoisinko viimeinkin.
Ja ulkomaalainen vaimo ei aina ole "rahaa rakastava, barbi jne". Vaan on kasvatettu arvostamaan ensin perhettä (kuten mielestäni hyviin arvoihin kuuluu) ja vasta sen jälkeen tulee työ.
Suomalaisethan naisethan arvostavat hyvin usein omaa "statusta" olen töissä siellä ja siellä, tällä tittelillä ja olen käynyt sen ja sen koulun. Kyllä sen arvaa mitä se elämä sellaisen naisen kanssa on. Varsinkaan kun kritiikkiä heille ei voi antaa, mutta he voivat antaa milloin vain miehelleen.
Jos antaa kritiikkiä vaikka ruoanlaitosta (siis ihan niitä ensimmäisiä käytännön tarpeita, joita aikuisen ihmisen tulisi osata), niin vastaus on "tee itse ruokasi tai vastaavaa" ja sen jälkeen ei enää edes yritetä vaan ollaan lopun elämän loukkaantunut. Ei voi edes kysyä, että mikä siinä ruoassa oli vikana, vaan heti suututaan ja suuttumus on sellaista lopun elämän kestävää, kun sitä kritiikkiä ei kestetä.
Väitän, että noin 30v->kundit osaa nykyään paremmin kokatakkin.
Monissa muissa maissa naisilla on halu olla hyvä äiti ja kaunis vaimo, sekä itsevarma ja vartalonsa kanssa sujut oleva Nainen ensisijaisena. Suomessa se naisten tavoite on liian usein "vain" hyvä koulutodistus, millä saadaan hyvä työpaikka, mutta kodinhoito ja arjen asiat eivät niillä opeilla onnistu. Miettikää näitä asioita hyvät ihmiset!
Luon itse uraa aivan niinkuin miehenikin (ei suomalainen). Miehelleni ei tulisi mieleenkään olettaa, että pitkän työpäivän jälkeen minä sukupuoleni johdosta olisin velvoitettu tekemään kotityöt. Kyllä me teemme ne yhdessä. Nykyään tuntuu, että suomalaiset miehet ovat taantumassa.
Ei ole itsestään selvää enää, että suomalainen mies olisi se tasavertainen kumppani naiselle.
Kyllä se uraelämässä menestyvä nainen voi olla hyvinkin naisellinen ja tasapainoinen kodin henki. Itse työskentelen hyvin miesvaltaisella alalla, joka vaatii paljon. Luon uraa. Mutta töiden jälkeen kotona odottavat ruuanlaitto, kodin yleinen järjestys ja rakkaus. Työt ja uranainen jäävät ulko-ovelle...
Miten ihmeessä naisen kouluttautuminen vaativaan ammattiin muka vähentää hänen kodinhoitotaitojaan? Kaikki tuntemani naisystäväni ovat hyviä kokkeja, nauttivat naisellisista asioista eivätkä paasaa tasa-arvosta. Ja kaikki opiskelevat korkeakoulu/yliopisto -tasolla tai työskentelevät kiivaassa ympäristössä.
Mutta luonnollista on, että jos pariskunnan molemmat osapuolet töitä tekevät, niin yhdessä hoidetaan sitten kotiakin. Ei siinä tarvita kitinää ja valittamista, kun on toimiva parisuhde ihmisten kotimaasta riippumatta. Tottahan sitä haluaa rakastaan auttaa, eikä kaataa kaikkea toisen niskaan.
Ja jos toisella on jotain tärkeää tai erityisen mukavaa tekemistä, niin kyllä silloin voi toinen hoitaa hommat ja antaa toisen työskennellä tai nauttia hetkestä. Näitä ei lasketa, mutta jotta parisuhde pidemmän päälle toimii, niin kyllä se jollain aikavälillä on syytä mennä tasan, jottei kummallekaan tule katkeroitumisen tunteita. Se mikä toiselle on tärkeää, pitää ottaa huomioon. Oli se sitten apu kotitöiden kanssa, varpaiden hierominen tai lasten vieminen kouluun.
Itse arvostan kotiäitiyttä ja isyyttä. Ainakin lapsen tärkeimpinä kasvuvuosina olisi tärkeää, että toinen vanhemmista (mieluiten molemmat) etenkin äiti (jonkinlainen stereotypinen käsitys naisen paremmasta kommunikoinnista ja hoivasta;D) olisivat kokoajan lapsen käytettävissä ja tukemassa lapsen kehitystä.
Kun ei ole lapsia niin silloin voi luoda uraa mutta perhearvot tulevat ennen. Voi kuulostaa kovin uhrautuvaiselta mutta kuten itsekin sanoit menestyvän naisen ei tarvitse olla tunteeton työkone;D
Kukapa meistä, niin miehistä kuin naisista ei haluaisi tehdä mielekästä työtä ja ansaita rahaa. Usein työnteko viekuitenkin perheen yhteistä laatuaikaa. Monissa perheissä on pakko molempien vanhempien olla töissä, koska vain yhden palkka ei riitä (etenkin kun naisella se palkka on usein miehen palkkaa pienempi).
Kotityöt niiden jättäminen toiselle tai tekeminen ovat monen mielestä tärkeitä tasa-arvon mittareita. Kuitenkaan aina ei ole mahdollisuutta puolittaa niin etä kukaan ei pääsisi sanomaan että hei epistä. Mielestäni ei edes tarvitekaan useimmiten se menee niin, että nainen tekee paljon enemmän töitä sisällä kotona kun taas mies työskentelee ulkona (pää asia ettei kumpikaan lötkötä sohvalla kalja kädessä ja odota palvelua kuin kuningas kun toinen raataa niskalimassa suursiivousta, silloin kyllä on aihetta vähän marmattaa).
Lopun osasitkin niin hyvin sana ettei minulla ole mitään lisättävää;D
Jotenkin minäkin sain ylempää sen käsityksen, että työssäkäyminen olisi jotenkin naisellisuuden vastakohta...?
Työelämä ei estä minua käyttämästä kauniita vaatteita, korkokenkiä ja käymästä kampaajalla. Päinvastoin, töissä täytyy olla huoliteltu. Kotona myös, sillä minä ainakin haluan olla myös miehelleni silmän ilo enkä mikään hapsottava harakka. Urani ei myöskään estä minua hemmottelemasta ihanaa aviomiestäni.
Meillä kumpikin on opiskellut maisteriksi asti yliopistossa/korkeakoulussa ja nyt molemmilla on vastaavat hyvät työpaikat (ulkomailla). Iltaisin kylläkin nautimme omasta kodistamme ja toisistamme, sekä laitamme hyvää ruokaa. Tänään tein ylitöitä, miehellä oli sen sijaan vapaata. Hän oli päivällä siivonnut, käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. Viime perjantaina kuvio oli juuri päinvastoin, silloin mies tuli väsyneenä kotiin ja vastassa oli iloinen ja suihkunraikas vaimo, putipuhdas koti, herkkuateria ja hartiahieronta.
Jos toisella on siis stressiä ja työkiireitä, niin kumpikin sen ymmärtää ja helpottaa toisen käytännön arkea parhaansa mukaan. Me hemmottelemme ja autamme toisiamme tasavertaisesti. Mies ei ainakaan ole koskaan sanonut, että minun täytyisi luopua työstäni ja omistautua aivan kokonaan hänen hyvinvoinnilleen.
"Työelämä ei estä minua käyttämästä kauniita vaatteita, korkokenkiä ja käymästä kampaajalla. Päinvastoin, töissä täytyy olla huoliteltu. Kotona myös, sillä minä ainakin haluan olla myös miehelleni silmän ilo enkä mikään hapsottava harakka."
Hienoa, kuulostaa hyvältä. Mutta kuinka moni suomalainen nainen kykenee tähän "perussuoritukseen"? 5%? 10%?
Vastaatko rehellisesti, kiitos!
lauseesi?
Mihin tutkimukseen se perustuu tutkija nainen? Hih*
Mieheni kanssa jaamme kotityöt ja lastenhoidon,
minä hoidan autoa siinä missä vatkaan kakunkin.
Mutta uranaisena,toisinkuin noille pelkille eudstusrouville kotona, minulle kertyy ihan omaa
eläkettä.Kun sitten vanha edustusrouva viskastaan uudemman version tieltä mäkeen,minulla on
oma ura,elämä ja etenkin eläke.Toisin kuin eräillä.
Kyllä ainaskin mun tuntemista naisista suurin osa käy säännöllisesti kampaajalla ja pukeutuu
sievästi,ei polta röökiä eikä pahemmin dokailekaan.Silti ne on uraihmisiä ja hoitaa kotiakin hyvin.
Tuntemani thaimuijat ei kielitaidottomina käy
töissä,mutta silti miehet passaa kotonakin,siivoaa,pesee pyykkituvassa pyykit
ja käy silti kahdessakin töissä pitääkseen
korkean elintason,jota thaimuijat vaatii.Että sellaista menoa.
Kaikki tilastot osoittavat, että Suomalaisten miesten aviopuolisot työlistyvät paremmin, kuin Suomalais naisten ulkomaalaiset aviopuolisot.
Lisäksi vaikka, joku nyt sattuisi omaamaan herran, joka vie roskat ja vähän siivoaakin, kun ei ole muuta tekemistä työttömänä ollessaan.
Teillä menee puurot ja vellit sekaisin, vedätte muutamasta stoorista käsityksen, että esim. nämä tiettjen kulttuurien herrojen maissa olisi nyt tapahtunut joku läpimurto naisten oikeuksissa ja tämä hejjastuis perhe elämmänkin jo. Sehän on silkaa paskaa ja eikä tästä tarvitse edes keskustella.
Fakta on, että Pohjoismaalainen ja mikse Eurooppalainenkin mies osallistuu huomattavasti enemmän kotitöihin, kuin esim. Afrikkalainen versio.
Tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat valovuosia edellä näihin muihin kulttuureihin nähden, ja minusta on aivan törkeää, ettei edes tuon vertaa asiaa ymmärretä.
ps. Suomalaisella miehellä ei pahemmin edustusrouvia ole kotosallaan, ilmeisesti tämä tulee tästä käsityksestä, kun Aasialainen nainen pyöräyttää ne muksut ja on kotosalla tämän ajan, niin se on Suomalaisen naisen silmissä edustusrouvana olemista, kun Suomalainen nainen tekee vastaavan sitä kutsutaan äityslomaksi ja jatkoa hoitovapaaksi.
hmmmmmmmm...Nyt ei joku täsmää.
heräs..
Taas sama häirikkö, ja aina tunetemillani thaimuijilla tms. paskaa tulee taas.
Ei pure sitten lääkitykset millään.
Kaikille tiedoksi tämä pirkko päästi itsensä aikoinaan alkoholisoitumaan ja läskistystymään. Ukko sit tapas Aasialaisen naisen ja läski jäi tänne kirjoittelemaan katkeraa mandraansa.
Näinhän tämä menee..
Täydennämpä vielä edellistä kirjoitustani viestisi herättelemänä...
Itse arvostan myös suuresti kotiäitiyttä ja -isyyttä. Lapsia ei meillä mieheni kanssa vielä ole ja voi olla, että koko ajattelumaailmani muuttuu jos jälkikasvua jossain vaiheessa siunaantuu. Minulla ei kotiin jääminen ole mikään epätasa-arvon mittari, en vain osaa kuvitella itseäni siihen tilanteeseen. Tietenkin pitäisin äitiysvapaat pitkän kaavan mukaan, mutta vuosikausiksi en jäisi kotiin, vaikka se eittämättä lapsille olisikin erityisen hyvä asia.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että esimerkiksi itsestäni on kasvanut varsin kelpo ihminen, sosiaaliset taidot omaava otus, vaikka vanhempani ovatkin käyneet töissä vauvaiästäni lähtien. Kyllä ne lähituttujen hoidot, päiväkerhot ja muut ovat kasvattaneet sosiaalista taustaa nekin. En siis näe mitään pakottavaa syytä "taipua" elämäntyyliin, joka ei luonteelleni sovi.
Perhe on tietenkin aina asia yksi, mutta ura ei häviä sille paljoa. Jos tekisin rutinoitunutta hommaa päivästä toiseen, jäisin ehkä mieluustikin kotia hoitamaan täyspäiväisesti. Mutta itselleni tämä ura on toteutunu haave, josta olen unelmoinut 11-vuotiaasta asti. En voisi kuvitella jättäväni sitä ellei ole välttämätön pakko. En tee työtä kunnian tai rahan takia, vaan siksi, että se on minulle suunnaton intohimo.
Hmmm. Mielenkiintoinen teoria siitä voiko äidinmaito olla sovinistista tai feminististä.
Äidinmaito siis säätelee sen, että suomalaiselle poikavauvalle ja ulkomaalaiselle tyttövauvalle tulee roppakaupalla hellyysvälittäjäainetta. Suomalaiset tyttövauvat ja ulkomaalaiset poikavauvat jäävät ilmeisesti siitä valikoivasta äidinmaidosta vähemmälle...?
Siinä tapauksessa Suomeen täytyisi tyttövauvoille tuoda ulkomaalaista äidinmaitoa. Näin suomalaisesta naisesta tulisi samanlainen maailmankuulu hemmottelija/lepertelijä/romantikko/runoilija kuin suomalaisesta miehestä ;-) Siinäpä vasta markkinarako!
Vuosia nähnty kirjoituksia, joissa juuri aina naisten suusta painotetaan, että vain Suomalaisen naisen ja Ulkomaalaisen miehen rakkaus on sitä aitoa ja puhdasta rakkautta.
Kertoisitko nyt et onko tämäkin jotenkin peräisin äidinmaidosta?
pakina
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200802087219935_ko.shtml
No voi kyynel. Että jaksaa sitä aikuinen mieskin näköjään kitistä.
nyt se on sitten ä;) hih* Ketkä ne kitisee sorrettua asemaansa aamuin illoin joka huuhaa tutkimuksiansa julkaisee. Ei ä muualla maailmassa tummoista itkijä naisjoukkoa näy,
Suomalaisen miehen vika on vain se, että päästi akat täs maassa kitisemään jonninjoutavuuksia.
Jos jotkut itkee, niin ne on aikuiset naiset.