Puolisoni jäi kiinni pettämisestä muutamia kuukausia sitten. Merkkejä oli ilmassa: kännykän vahtaaminen, tekstiviestien määrän raju lisääntyminen, ärtyisyys, ennen ulkolenkkiä piti käydä suihkussa ja laittaa partavettä, oudot tapaamiset "työkaverin" kanssa. Yhteisiä ulkolenkkejä ei enää tehty koiran kanssa.
Kaiken paljastuttua päätettiin kuitenkin jatkaa yhdessä. Halusin, että hän tekee nyt valinnan minun ja toisen naisen välillä. Tein selväksi miehelle, että jos toiste pettää se on sitten eron paikka.
Elämä on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä. Suhteen tultua ilmi riideltiin ja rajustikin, mutta myös puhuttiin ja selvitettiin asioita. Yhteisymmärryksessä päätettiin pitää suhde ja perhe koossa.
Oma elämä on ollut aika sekaista siitä lähtien. Tunteet heilahtelevat koko ajan. Välillä yrittää rakastaa ja sitten taas vihaa.
No kunhan alkushokista selvittiin, ei suhde ollutkaan kertaheitolla poikki, vaan viestittely jatkui puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Naisen nimi oli jopa muutettu miehen nimeksi kännykän yhteystietoihin. Lopulta jouduin itse ottamaan yhteyttä tähän naiseen ja keskusteltuamme, hän ilmoitti, ettei enää ole yhteydessä mieheeni.
Luottamus on mennyt todella kiville. Vaikeaa on saada sitä takaisin, jos ikinä palaakaan. Kotona pystyn jo olemaan ahdistumatta ja samoin mieheni lähellä. Ulkona yksin lenkkeillessäni asia palaa aina mieleen ja tekee tosi pahan olon, Itsetuntoni on ollut ihan hukassa. Kauanko tätä vielä kestää?
Kun kysyin syytä pettämiseen, oli vastauksena jännitys ja että se oli vain peliä. Molemmat osapuolet kuulemma tiesivät, ettei miehelläni ollut aikomusta jättää perhettään. Jos näin oli miksi yhä vain "peli" jatkui, vaikka käry oli jo käynyt ja pelisäännöt tehty selviksi.
Paljon olen saanut ohjeita, pitäisi katsoa peiliin ja miettiä itsekseni miksi näin kävi sekä antaa enemmän tilaa miehelle. Tilaa ja vapautta olen hänelle antanut aina, enkä ole perään kysellyt. Minulle sitä ei ole suotu.
Väistämättä pitkässä suhteessa voi käydä niin, että toisesta tulee ikään kuin itsestään selvyys. En ole aikoihin tuntenut olevani arvostettu, elämästäni on tullut rutiinia. Lasten ja kodin hoitamista. Mieheni mielestä en ole osannut kuunnella häntä. Parisuhdetta ei ole jaksettu hoitaa kummankaan puolelta.
Vapaa-aikaa miehelläni on enemmän kuin itselläni, sillä olemme yleensä eri aikaan töissä. Hänellä on vuorotyö ja minulla taas päivätyö.
Lopulta mies sanoi, että hän ei jaksa jos jatkuvasti kyttään. Mieluummin eroaa, kuin että koko ajan vahtaan hänen menemisiään ja kännykkäänsä. En haluaisi toimia näin, mutta miten kyttäämisen voi lopettaa, jos ei luota? En halua uudelleen tulla höynäytetyksi.
Mutta onko vielä merkit olemassa: sähköpostin lukeminen monta kertaa päivässä, kännykästä on yhä poistettu kaikki viestit, puhelut ja loki.....
Haluaisin luottaa siihen, että aika parantaa ja lopulta suhteen jatkaminen oli oikea ratkaisu. Tietenkään paluuta entiseen ei ole, mutta jos jotain uutta saadaan tilalle niin parempi sekin.
Yritän ottaa itsellenikin tästä lähtien enemmän omaa aikaa ja nauttia omien ystävien seurasta.
Kaiken paljastuttua päätettiin kuitenkin jatkaa yhdessä. Halusin, että hän tekee nyt valinnan minun ja toisen naisen välillä. Tein selväksi miehelle, että jos toiste pettää se on sitten eron paikka.
Elämä on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä. Suhteen tultua ilmi riideltiin ja rajustikin, mutta myös puhuttiin ja selvitettiin asioita. Yhteisymmärryksessä päätettiin pitää suhde ja perhe koossa.
Oma elämä on ollut aika sekaista siitä lähtien. Tunteet heilahtelevat koko ajan. Välillä yrittää rakastaa ja sitten taas vihaa.
No kunhan alkushokista selvittiin, ei suhde ollutkaan kertaheitolla poikki, vaan viestittely jatkui puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Naisen nimi oli jopa muutettu miehen nimeksi kännykän yhteystietoihin. Lopulta jouduin itse ottamaan yhteyttä tähän naiseen ja keskusteltuamme, hän ilmoitti, ettei enää ole yhteydessä mieheeni.
Luottamus on mennyt todella kiville. Vaikeaa on saada sitä takaisin, jos ikinä palaakaan. Kotona pystyn jo olemaan ahdistumatta ja samoin mieheni lähellä. Ulkona yksin lenkkeillessäni asia palaa aina mieleen ja tekee tosi pahan olon, Itsetuntoni on ollut ihan hukassa. Kauanko tätä vielä kestää?
Kun kysyin syytä pettämiseen, oli vastauksena jännitys ja että se oli vain peliä. Molemmat osapuolet kuulemma tiesivät, ettei miehelläni ollut aikomusta jättää perhettään. Jos näin oli miksi yhä vain "peli" jatkui, vaikka käry oli jo käynyt ja pelisäännöt tehty selviksi.
Paljon olen saanut ohjeita, pitäisi katsoa peiliin ja miettiä itsekseni miksi näin kävi sekä antaa enemmän tilaa miehelle. Tilaa ja vapautta olen hänelle antanut aina, enkä ole perään kysellyt. Minulle sitä ei ole suotu.
Väistämättä pitkässä suhteessa voi käydä niin, että toisesta tulee ikään kuin itsestään selvyys. En ole aikoihin tuntenut olevani arvostettu, elämästäni on tullut rutiinia. Lasten ja kodin hoitamista. Mieheni mielestä en ole osannut kuunnella häntä. Parisuhdetta ei ole jaksettu hoitaa kummankaan puolelta.
Vapaa-aikaa miehelläni on enemmän kuin itselläni, sillä olemme yleensä eri aikaan töissä. Hänellä on vuorotyö ja minulla taas päivätyö.
Lopulta mies sanoi, että hän ei jaksa jos jatkuvasti kyttään. Mieluummin eroaa, kuin että koko ajan vahtaan hänen menemisiään ja kännykkäänsä. En haluaisi toimia näin, mutta miten kyttäämisen voi lopettaa, jos ei luota? En halua uudelleen tulla höynäytetyksi.
Mutta onko vielä merkit olemassa: sähköpostin lukeminen monta kertaa päivässä, kännykästä on yhä poistettu kaikki viestit, puhelut ja loki.....
Haluaisin luottaa siihen, että aika parantaa ja lopulta suhteen jatkaminen oli oikea ratkaisu. Tietenkään paluuta entiseen ei ole, mutta jos jotain uutta saadaan tilalle niin parempi sekin.
Yritän ottaa itsellenikin tästä lähtien enemmän omaa aikaa ja nauttia omien ystävien seurasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... se että menet ja petät itsekin. Tuntuu toki kornilta ja likaiseltakin, mutta vain kokemalla itse jotain mitä miehesikin koki, voit päästä miehesi tasolle. Eli sinun on vajottava yhtä alas. Et voi ymmärtää miestäsi, jos olet hänen yläpuolellaan. Sinä puhtoinen enkeli ja hän itse piru perkele.
Ehdotan että menet jonkun koripallojoukkueen matkaan ja saat kerralla kunnon kyytiä usealta mustalta mieheltä. Kyllä se siitä sitten helpottaa! Elämähän on peliä, kuten miehesikin sen totesi. Mutta älä missään nimessä kerro seikkailuista miehellesi. Pidät sen ihan omana tietonasi, niin miehesi ei voi käyttää asiaa sinua vastaan, mutta tiedät itse olevasi tasoissa.
Eipä taida auttaa tuohon tilanteeseen, ei tainnut lukija ymmärtää viestin ideaa....
tuon edellisen, kuinka lyötyä voi noin lyödä typerällä ja kevyt kenkäisellä neuvolla.ihminen joka haluaa vielä yrittää ei lähde tuosta noin vain irto suhteisiin kun on syvällisempi suhde elämään kuin tämän ajan ihmisillä .
Näitä vastaavia tapauksia taitaa olla paljon. Et ole yksin tuntemuksissasi. Mulla kans ahdistus lisääntyy kodin ulkopuolella. Mikä riemu rinnassa olisi olla miehen kaa kotona, jos ei olis näitä mainitsemiasi epämääräisiä vinkeitä.
Jos vakavissaan yrittää korjata liittoa, kannattaa kääntyä parisuhdeneuvontaan esim. seurakunnalta löytyy, eikä maksa mitään. Olis hieno juttu, jos saisit miehesi mukaan. Siinä oppis kumpikin toiselta jotain ja arvostuskin kohenisi molemminpuolin. Mutta jos ei mies lähde mene yksin. Selvitä pääsi neutraalin ulkopuolisen kanssa. Tietenkin suhteessa on kaks osapuolta, mutta kyllä sun miehes pitää ottaa vastuun asiasta. Sinä taas voit tehdä valintoja omasta elämästä ja onnellisuudesta. Olen itse soittamassa seurakunnalle keskusteluapuun. Mä menen yksin ja päätän mitä teen. Ei auta kuin uskoa tulevaisuuteen.
Miehesi ei taida vielä oikein ymmärtää, miten vakavasta asiasta on kyse. Pettäjälle pettäminen saattaa olla pieni osa elämää ja jännitystä kuten miehesi kuvasi. Petetyllä ei ole muita asioita edes mielessä moneen kuukauteen pettämisen jälkeen. Miehesi pitäisi saada jotenkin tajuamaan, että lastenkin takia sinun on saatava itsesi kasaan. Jos se ei onnistu hänen avullaan ja yhdessä, sen on onnistuttava sitten ilman häntä.
Mietin joskus vastaavassa tilanteessa ollessani tilapäistä erilleen muuttoa, mutta en sitä koskaan toteuttanut. Jälkeenkin päin ajatellen se olisi saattanut olla molemmille "pään selvittämisajanjakso". Nythän miehesi repii koko ajan haavaa auki, todennäköisesti pahaa tarkoittamatta. Petetyn on joka tapauksessa päästävä tapahtuneen yli, mutta yhdessäelo ei onnistu, jos pettäjä ei tule vastaan ja yritä käyttäytyä siten, että asiat eivät nouse koko ajan pintaan.
Enpä usko, että pettäjälle tilan antaminen helpottaa elämääsi. Pettäminen on vakava asia. Vaikka parisuhteessa olisi minkälaisia ongelmia, pettäminen ei ole niitä tainnut koskaan parantaa. Pettäminen on siis pettäjän päätös ja hänen valintansa. Jos pettäjä haluaa liittoaan pitää pystyssä, nimenomaan hänen on joksikin aikaa unohdettava itsensä ja tuettava petettyä. Pettäjän on käyttäydyttävä siten, että luottamus rakentuu uudelleen. Se tarkoittaa käytännössä omista yksinmenoista luopumista luultavasti vuodeksi kahdeksi jne. Siksi pettäjänkin kannattaa miettiä vakavasti, haluaako hän jatkaa liittoaan ja tehdä uhrauksia sen eteen.
Lohduttavaa, kun saa vastauksia sellaisilta jotka todella tietävät miltä asia tuntuu. Asiallisia vastauksia nimenomaan toivoinkin, jotta jaksaisin eteenpäin elämässäni.
Pelottavinta koko asiassa on se, etten voinut koskaan kuvitella, että suhtautuisin näin tähän asiaan. Pettäminen sattui minuun pahemmin kuin kuvittelin. Johtuu varmaankin siitä, että oma käsitykseni parisuhteesta erosi mieheni käsityksestä. Uskoin, että noudatamme samoja periaatteita, mutta toisin kävi.
meillä mieheni jäi kiinni noin 7kk sitten,elämäni on ollut siitäasti vuoristorataa.Olwmme päättäneet jatkaa yhdessä kaikesta huolimatta(aiemmin olen myös sanonut jos haluat mennä toisen mukaan niin sen kun menet ja varsinkin jos petät niin niin avioliittomme on ohitse , mutta kuinkas sitten kävikään kun totuus selvisi, seuraavasta kiinni jäämisestä hän saa lähteä sen olen hänelle sanonut nyt,on hänen asiansa sitten mitä haluaa nyt tehdä jatkossa).
Kiinni jäämisen jälkeen käskin mieheni soittaa tälle naiselle ja katkaista suhde, mutta nainen kerkis kuulemma soittamaan ensin ja olivat kuulemma sopineet ettei pidetä enään yhteyttä, muuta kuinkas sitten kävikään ennen joulua minulle tuli tunne että nyt on jotain taas meidän välillämme niin sitten selvisikin mieheni kertoi lähettäneensä tälle naiselle jouluksi sähköpostilla joulu kortin ja aiemmin myös synttäri kortin, tätä minä en sitten taas hyväksynyt riitahan siitä tuli.Mieheni mielestä se oli vaan ystävälle lähetetty joulu kortti.
En tunnusta olevani millään lailla mustasukkaista tyyppiä, ja perässä juokeva olen antanut mielestäni ihan tarpeeksi hänelle vapautta liittomme aikana, mutta nyt se on ohitse osat saavat vaihtua nyt toisin.
Luottamus on minunkin osaltani saanut todella suuren kolauksen saa nähdä tuleeko se koskaan kohdalleen samanlaiseksi kuin ennen.
Tein tälle naiselle jäynän tässä jokin aika sitten (hän otti mieheeni yhteyttä uudenvuoden yönä olin kuulemassa vieressä kun hän soitti)
niin sen tiimoilta kokeilin mitä hän todella haluaa miehestäni,lähetin mieheni puhelimesta tälle naiselle viestin ja hetihän se otti onkeensa viestit rupes lentämään,joten tein vielä muutakin hänelle jatkoin yhteyden pitoa ja yritin saada heidät yhteen, mut se ei sitten onnistunut.Loppujen lopuksi kun viestit kulkivat niin hän haukkui mieheni ja x-miehensä,(huvi kyllä kelpaa mut kun jää kiinni niin hänet jätettiin yhsin selviämään)Loppujen lopuksi soitin hänelle vielä puhelun ja kysyin että mitä hän haluaa miehestäni, niin hän vaan sanoi ettei mitään muuta kuin olla rauhassa,oli kylläkin hyvin yllättyneen tuntuinen kun sai tietää kuka hänelle soitti( soitin puhelun mieheni puhelimesta) sen jälkeen en ole kuullut että olisi ottanut yhteyttä mieheeni ( mut sehän käy kyllä salaakin pystyihän he aiemminkin pitämään yhteyttä monta vuotta)
kehoittaisin sinua hakeutumaan kirkon perhetyön tekijän luokse tai sitten perheneuvolaan siellä voisit jakaa pahaa oloasi ammatti-ihmisen kanssa
jaksamista sinulle, vaikeeta se on täälläkin tänään saattaa olla hyvin ja huomenna taas ei