Olen lueskellut näitä kaikenmaailman kommenntteja,mikä on pettämistä,miksi petetään,annetaanko anteeksi ja kuinka käy parisuhteen... Huoh.
Itselläni ei ikää vielä ole kuin muutama kymmen ja rapiat,seurustellut olen aina teini-iästä saakka saman miehen kanssa enkä ole koskaan kohdannut tätä aihetta suhteessamme ongelmana.
Avoimuus on ollut alusta asti se asia, mikä pitää suhteen terveenä. Ei ole mitään, mitä en voisi kumppanilleni sanoa ja homma toimii myös toisin päin! Näin ollen olemme keskustelleet juurikin tästä pettämisestä, mitä se meille kummallekkin tarkoittaa ja miten siihen tulisi suhtautua.
Pettäminen mielestäni liian usein konkretisoidaan fyysiseen uskottomuuteen. Jos tämä fyysisyys, lihallisuus ja inhimillinen himo koetaan suhteissa isoksi piruksi, joka lopulta syö suhteen, minkä vuoksi sitä ei voida sallia juuri sen inhimillisyytensä takia?
Se, mikä ei ole minulta meidän suhteessamme pois, ei voi olla pettämistä! Pettämisen raja kulkee siinä, mikä tuntuu oikealta ja väärältä, itse teolla ei sinänsä ole merkitystä.
Olemme kumppanini kanssa yhtämieltä siitä, et ihminen ajautuu elämän heittelemänä tilanteisiin, joissa fiilis, tilanne, paikka, ihmiset, tunteet, sielujen sympatiat ja meistä riippumattomat asiat antavat meille niin hurjasti, että olisi hulluutta jos sen vietäväksi ja koettavaksi ei antautuisi! Rakastan miestäni huomenna aivan yhtä suunnttomasti ja pyyteettömästi, vaikka tänään jossakin odottamattomassa tilanteessa, yllättäin ja suunnittelemtta suutelen jotakin miestä, joka matkani varrelle tulee. Niin kauan, kun tekoni eivät sodi omaa arvomaailmaani vastaan ja niin kauan, kun tunnen parisuhdettani ja miestäni kohtaan niin, niinkuin tunnen nyt, kaikki on sallittua ja tervettä, inhimillistä.
Jatkuva seläntakana touhuaminen, epärehellisyys, epäavoimuus, tunteiden tukahduttaminen, vääristely ja henkinen väkivalta sensijaan eivät kuulu avoliittoomme eikä niitä tulisi kenenkään hyväksyä!
Valehtelu on pettämisen, ja nimenomaan henkisen pettämisen, vaarallisin ja katalin laji!
Älkää tehkö ihmiset ihanat elämästänne vaikeaa, suhteestanne kurjaa ja epäilyn täyttämää, vaan uskokaa rakkauteen, elämän kulkuun ja kohtaloon. Se, mitä eteen heitetään, tulee eteen vasta kun se on heitetty,turha siis sotia vastaan ja kuluttaa itseään ennakkoon.
Sopimukset ja niiden kunnioittaminen ovat kaiken perusta. Joten keskustelkaa, avautukaa ja olkaa suoria! Pettämistä ei olisi, jos ihmiset toimisivat kuten aikuiset, eivätkä olisi jälkiviisaita.
Elämän täyttämää kevään odotusta kaikille.. ;)
Itselläni ei ikää vielä ole kuin muutama kymmen ja rapiat,seurustellut olen aina teini-iästä saakka saman miehen kanssa enkä ole koskaan kohdannut tätä aihetta suhteessamme ongelmana.
Avoimuus on ollut alusta asti se asia, mikä pitää suhteen terveenä. Ei ole mitään, mitä en voisi kumppanilleni sanoa ja homma toimii myös toisin päin! Näin ollen olemme keskustelleet juurikin tästä pettämisestä, mitä se meille kummallekkin tarkoittaa ja miten siihen tulisi suhtautua.
Pettäminen mielestäni liian usein konkretisoidaan fyysiseen uskottomuuteen. Jos tämä fyysisyys, lihallisuus ja inhimillinen himo koetaan suhteissa isoksi piruksi, joka lopulta syö suhteen, minkä vuoksi sitä ei voida sallia juuri sen inhimillisyytensä takia?
Se, mikä ei ole minulta meidän suhteessamme pois, ei voi olla pettämistä! Pettämisen raja kulkee siinä, mikä tuntuu oikealta ja väärältä, itse teolla ei sinänsä ole merkitystä.
Olemme kumppanini kanssa yhtämieltä siitä, et ihminen ajautuu elämän heittelemänä tilanteisiin, joissa fiilis, tilanne, paikka, ihmiset, tunteet, sielujen sympatiat ja meistä riippumattomat asiat antavat meille niin hurjasti, että olisi hulluutta jos sen vietäväksi ja koettavaksi ei antautuisi! Rakastan miestäni huomenna aivan yhtä suunnttomasti ja pyyteettömästi, vaikka tänään jossakin odottamattomassa tilanteessa, yllättäin ja suunnittelemtta suutelen jotakin miestä, joka matkani varrelle tulee. Niin kauan, kun tekoni eivät sodi omaa arvomaailmaani vastaan ja niin kauan, kun tunnen parisuhdettani ja miestäni kohtaan niin, niinkuin tunnen nyt, kaikki on sallittua ja tervettä, inhimillistä.
Jatkuva seläntakana touhuaminen, epärehellisyys, epäavoimuus, tunteiden tukahduttaminen, vääristely ja henkinen väkivalta sensijaan eivät kuulu avoliittoomme eikä niitä tulisi kenenkään hyväksyä!
Valehtelu on pettämisen, ja nimenomaan henkisen pettämisen, vaarallisin ja katalin laji!
Älkää tehkö ihmiset ihanat elämästänne vaikeaa, suhteestanne kurjaa ja epäilyn täyttämää, vaan uskokaa rakkauteen, elämän kulkuun ja kohtaloon. Se, mitä eteen heitetään, tulee eteen vasta kun se on heitetty,turha siis sotia vastaan ja kuluttaa itseään ennakkoon.
Sopimukset ja niiden kunnioittaminen ovat kaiken perusta. Joten keskustelkaa, avautukaa ja olkaa suoria! Pettämistä ei olisi, jos ihmiset toimisivat kuten aikuiset, eivätkä olisi jälkiviisaita.
Elämän täyttämää kevään odotusta kaikille.. ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
oikeastaan olen ihan täysin samaa mieltä. Tästä siinä on kyse. Epäavoimuus, valehtelu, selän takana touhuaminen, jne..siinä ovat ne tekijät jotka johtavat ongelmiin.
-
Ei ne varsinaiset teot. Ei sinänsä se mitä kutsutaan pettämiseksi, oli se sitten kuinka lihallista tai pitkäaikaista vaan. Vaan se että siitä ei pystytä puhumaan...
-
En ole itse pettäjä, vaan petetty lähes 20v aviossa ollut 45v mies. Paljastumisen jälkeen hankalinta on ollut siitä puhuminen, nimenomaan vaimon taholta.
-
Pahin pettäminen on sitä, kun ei pysty kertomaan tekemisistään... Lisää avoimuutta kumppanit, monet hankalatkin asiat ratkeavat sillä. Kaikilla meillä on heikkouksiakin, ne pitäisi pystyä tunnustamaan myös kumppanilleen. Elämä vie välillä mennessään.
-
Kun vaikeistakin asioista pystyy avoimesti keskustelemaan tapahtuneen jälkeen, niin vasta silloin pystyy jatkamaan suhdetta kunnollisella pohjalla.
on kavalinta pettämistä ja puhuit, että pitää antautua suutelemman muita jos siltä tuntuu.. Onko teillä sellanen suhde, että se kestää tollasen , että" hei kulta miten sun päivä meni?"
"No mä suutelin tossa intohimoisesti yhtä miestä, joka herättää mussa aikamoiset vibat, mutta rakastan sua" Mitäs tänään syödään? Mites sun päivä meni oliko se naapuri hyvä pano jne.. Naurettavaa..
eihän se noin voi mennä, koska silloinhan kyseessä olisi avoin suhde. Voihan sitä elää kuinka pumpulissa vaan ja kuvitella että mitään ei koskaan tapahdu, ja sitten jos tapahtuu niin maailmanloppu ja ainoa ratkaisu on ero! Ihastumisia ulkopuolisiin tapahtuu puolin ja toisin pitkässä liitossa. Joskus ne menee liian pitkälle... Mutta jos senkään jälkeen niistä ei pystytä puhumaan, niin silloi ainoa vaihtoehto on ero. Monessa tapauksessa se voitaisiin välttää, kun asioista keskusteltaisiin avoimesti.
Oletko tosiaan kertonut kaiken miehellesi?Joka kerta kun tulet kotiin sen jälkeen kun olet ollut peiton alle jonkun toisen miehen kanssa ja joka suudelma toisen miehen kanssa?Salaaminen on pettämistä,kuten itse kirjoitit
Ukkosi käy vieraissa sillä välin kun horiset tällä palstalla typeriä. Siksipä teillä ei olekaan tullut tällaisia asioita eteenne, ette uskalla puhua pettämisestä (tabu).
Jokainen mies pettää, hyväksy se.
..paskaa takanaan elämässä, kun noin katkkerilta eräät kuulostaa..harmi.
Valehtelu on kavalinta, seurasin sitä vierestä kotona 18 vuotta, isäni ei ikinä ole ollut rehellinen äidille juurikaan mistään asiasta. Tärkeimpänä kasvatuksellisena asiana äidiltäni perin rehellisyyden arvostamisen. Ei ole mitään niin pahaa asiaa,etteikö sitä rakkaimmalleen ja läheiselleen voisi kertoa! Yksinkertainen ja arvokas neuvo..
Meitä ihmisiä on monenlaisia. Minä ja mieheni kuulumme siihen joukkoon, keillä ei ole kovin korkea ns.seksuaalinen vietti. Seksimme on tosin antoisiaa ja sitä on riittävästi, eli puutteesta ja sen takia vieraan hakemisesta ei ole kyse. Kysehän on vain siitä, että jos joskus tulee uusi, kiinnostava ihminen vastaan, jossakin tilanteessa, ennalta-arvaamattomasti, voin Todellakin Käsi
Kun ihminen on realisti ja rehellinen niin itselleen kuin muille, se tuntuu olevan etenkin tällä palstalla kiellettyä.
Omassa parisuhteessani olemme lähteneet siitä ajatuksesta, ettei ihminen todellakaan aina tiedä mitä elämä tuo tullessaan. On parempi olla varatunut vähän kaikkeen, vaikkei niitä tapahtuisikaan.
En jaksa, enkä suostu vahtimaan mieheni tekemisiä. En voi estää tai kieltää aikuista ihmistä esim. käymästä vieraissa. Olen kertonut että se tuntuisi minusta todella pahalta. Mutta koska molemmat olemme sosiaalisia (ja jostain syystä tyyppejä, joihin helposti ihastutaan?), niin meille on ihan luonnollista halailla ja joskus vaikka vähän pussaillakkin muiden kanssa. Kumpikin tietää että voisi mennä pidemmälle. Luotamme toisiimme tässä asiassa. En edes usko että kykenemme salailemaan, sillä se näkyy kyllä molemmista ulos.
Koska kumpikaan ei ole ehdoton ja hyökkäävä, ns. hankalatkin asiat kyetään puhumaan, ei tarvitse pelätä. Teimme sopimuksen että erolla ei uhkailla. Eikä ole mitään sellaista mistä ei voida puhua. No, elämänkokemus kyllä auttaa asiaa.
olen yrittänyt päästä samaan tilanteeseen kaikissa suhteissa että saisi olla oma itsensä ja puhua mitä ajattelee eikä mitä toinen haluaa minun ajattelevan.... Mutta aina kun olen yrittänyt olla rehellinen niin siitä suututaan... Tyyliin tv:ssä ei saa olla hyvän näköisiä naisia, haluan vain sinua yms... Miksi siitä suututaan vaikka asiat on itsestään selvyyksiä! Kaikki kattelee vieraita peppuja sillon tällöin ja luojan kiitos näin on!
Miksi muutenkin ollaan kaikesta niin mustasukkaisia? Se tekee vaan hallaa! Minä en saa edes halata naispuoleisia ihmisiä kun rekin on jo puolisoni mielestä pettämistä! Itse sanoisin että huono itse tunto... Joskus toivon että hän pettäisi ja voisin antaa sen anteeksi niin hän ymmärtäisi että suhteen tarkoitus ei ole olla lintu häkissä vaan taivaissa!
Kiitos kaikille yllä kirjottaneille loistavista ajatuksista!