Että voisi joskus haluta erota suvusta, jos se olisi vaan mahdollista. Olemme kymmenen vuotta oltu Pekan kanssa yhdessä josta kohta puolet naimisissa.
Anopin kanssa on ollut sen koko ajan eripuraa, ja anoppi on katsonut oikeudeksi nälviä minua mistä tahansa. No nyt sitten edellispäivänä selvitettiin välit anopin kanssa, minä tosin huusin ja itkin ja huusin taas, ja tilanne oli kummallekin todella ahdistava. Mutta lopputulos oli se, että saimme vihdoin sellaiset hyvät välit ja pyydettyä kummaltakin anteeksi ja pystymme aloittamaan puhtaalta pyödältä. Kun lähdin kotiin halasin anoppiani ja kiitin, että kävimme tosin rankan, mutta todella hyödyllisen keskustelun.
Nyt tänään soittaa sitten miehen veljen vaimo täydessä raivossa, että mitä minä olen puhunut heidän asioista. Anoppi juo, ja sanoin, että se vaikuttaa myös muiden elämään. Sitten tämä nainen huutaa että en ole heille koskaan tervetullut, että en olisi saanut sotkea heidän elämäänsä. Siis haloo, suvussa kaikki on haukkunut toisiaan seläntakana, ja minä en todellakaan puuttunut heidän elämään muuten, kun sanoin, että se juominen vaikuttaa moniin muihinkin kuin vain anoppiin. Ja on tämä veljen vaimokin anoppiaan useasti haukkunut vuosien varrella. Sitten veli huutaa taustalla, että vanhempia pitää kunnioittaa, ei saa mennä hänen äitiään kiusaamaan, vanhaa naista. No itse hän ryövää milloin mitäkin omaisuutta vanhemmiltaan ja myy eteenpäin, eli mikä sekin on mulle paasaamaan vanhenpien kunnioittamisesta. Joten veljen vaimo tokaisi siihen, että mun pitää polviltaan pyytää heiltä anteeksi, kun olen heitä niin loukannut ja anopin kanssa olen tiukkasanaisen keskustelun käynyt, jossa oli onnellinen loppu.
Pyydänkö siis anteeksi, että sain vihdoin anoppiini välit kuntoon, kymmenen vuoden jälkeen. Olen sen kymmenen vuotta itkenyt hyvin usein kun kotiin ollaan tultu, sillä ei ole mitään merkitystä. Voi helvetti, että tästä suvusta tahtoisi eroon, tosin rakastan miestäni ylikaiken ja hän vissiin minua kun yhdessä tahtoo asua.
Oli pakko purkautua. Totta kai vanhempia pitää kunnioittaa, mutta jos se tarkoittaa sitä, että anoppi on normaalisti katsonut oikeudeksi haukkua minua miten sattuu, ja minä olen ollut vain hiljaa, ja kotiin tullessa itkenyt, niin on sekin väärin.
Nyt mietin lähestymiskieltoa veljen vaimolle, hän on oikeasti todellinen uhka minulle. Eikä tämä hemmetti ole enää liioitteluakaan, olisikin. Huomenna olen menossa puhelinkauppaan ja vaihtamaan puhelinnumeroni salaiseksi, en jaksa näitä helvetin sukulaisia, jotka vuodesta toiseen katsovat vain oikeudeksi haukkua. Että mä vihaan tätä sukua jonka nain.
Anopin kanssa on ollut sen koko ajan eripuraa, ja anoppi on katsonut oikeudeksi nälviä minua mistä tahansa. No nyt sitten edellispäivänä selvitettiin välit anopin kanssa, minä tosin huusin ja itkin ja huusin taas, ja tilanne oli kummallekin todella ahdistava. Mutta lopputulos oli se, että saimme vihdoin sellaiset hyvät välit ja pyydettyä kummaltakin anteeksi ja pystymme aloittamaan puhtaalta pyödältä. Kun lähdin kotiin halasin anoppiani ja kiitin, että kävimme tosin rankan, mutta todella hyödyllisen keskustelun.
Nyt tänään soittaa sitten miehen veljen vaimo täydessä raivossa, että mitä minä olen puhunut heidän asioista. Anoppi juo, ja sanoin, että se vaikuttaa myös muiden elämään. Sitten tämä nainen huutaa että en ole heille koskaan tervetullut, että en olisi saanut sotkea heidän elämäänsä. Siis haloo, suvussa kaikki on haukkunut toisiaan seläntakana, ja minä en todellakaan puuttunut heidän elämään muuten, kun sanoin, että se juominen vaikuttaa moniin muihinkin kuin vain anoppiin. Ja on tämä veljen vaimokin anoppiaan useasti haukkunut vuosien varrella. Sitten veli huutaa taustalla, että vanhempia pitää kunnioittaa, ei saa mennä hänen äitiään kiusaamaan, vanhaa naista. No itse hän ryövää milloin mitäkin omaisuutta vanhemmiltaan ja myy eteenpäin, eli mikä sekin on mulle paasaamaan vanhenpien kunnioittamisesta. Joten veljen vaimo tokaisi siihen, että mun pitää polviltaan pyytää heiltä anteeksi, kun olen heitä niin loukannut ja anopin kanssa olen tiukkasanaisen keskustelun käynyt, jossa oli onnellinen loppu.
Pyydänkö siis anteeksi, että sain vihdoin anoppiini välit kuntoon, kymmenen vuoden jälkeen. Olen sen kymmenen vuotta itkenyt hyvin usein kun kotiin ollaan tultu, sillä ei ole mitään merkitystä. Voi helvetti, että tästä suvusta tahtoisi eroon, tosin rakastan miestäni ylikaiken ja hän vissiin minua kun yhdessä tahtoo asua.
Oli pakko purkautua. Totta kai vanhempia pitää kunnioittaa, mutta jos se tarkoittaa sitä, että anoppi on normaalisti katsonut oikeudeksi haukkua minua miten sattuu, ja minä olen ollut vain hiljaa, ja kotiin tullessa itkenyt, niin on sekin väärin.
Nyt mietin lähestymiskieltoa veljen vaimolle, hän on oikeasti todellinen uhka minulle. Eikä tämä hemmetti ole enää liioitteluakaan, olisikin. Huomenna olen menossa puhelinkauppaan ja vaihtamaan puhelinnumeroni salaiseksi, en jaksa näitä helvetin sukulaisia, jotka vuodesta toiseen katsovat vain oikeudeksi haukkua. Että mä vihaan tätä sukua jonka nain.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"häck väck vällingsäck" helpostoti suomenettuna, painukaa kuuseen koko remmi! Mitä itseäsi moisesta asiasta kiusaat, eikö 10v, ole riittävä aika ja voi jo todeta, että ei tulla toimee keskenämme. Sinulla on oikeus omaan elämäään!
ja yksi sen edustajista on vielä sairaaloisen kademieli ja örkki joka häpäisee mua jatkuvasti julkisuudessa ?
sille ei voi mennä kertomaan ja käskemään sen lopettamaan koske SE VAIN YLTYISI SIITÄ JA SAISI LISÄÄ INTOA VAIKKA MITÄ TEHDÄ !
asumme eräässä e-suomen pikkukaupunkissa ja kaikki tuntevat täällä toisensa ???
iljettävä kohtalo minulla !
on vielä iljettävämpi osa ja rooli,,,sen pitää kanstaa KATEUTAAN sairailla harteillaan koko ajan !
Voisitko kertoa vähän tarkemmin? Mun sisarpuoli, on oikea sekopää ja väittää, että sille kaikki on kauhean katellisia! Mutta kun kysyy mistä ollaan kateelisia, niin ei se keksi yhtää asiaa? Elikkä sillä on mielikuvitus joka tekee kepposia sille itselleen! HUH HUH
En ole puhunut sanaakaan langolleni 20 vuoteen.
Voin paljon paremmin nyt kuin silloin, kun hän taaas lähestyi meidän ovea pihan poikki ilkeänä ja nousuhumalassa.
Hänen kanssaan ei voinut puhua yhtään mistään, koska hän nimenomaan tuli inhoamaan meitä.
Kun välit vihdoin saatiin katkeamaan, niin elämäni helpottui ihan kirjaimellisesti, ahdistus katosi ja oli helpompi hengittää.
Ei sukua ole pakko sietää vain sen tähden, että on joitakin yhteisiä esivanhempia.
Olemme yksilöitä. Kun ei synkkaa, ei synkkaa.
Piste.
Mullakin oli tollaianen samnalainen tapaus. En voi sietää tätä ihmstä. En pidä häntä edes siskonikaan enään, olen niin täynnä koko ihmistä. Kumminkaan en pääse riiviöstä eroon. Vaikka olen aivan suoraan sanonnut, että en edes tunne häntä. Niin ei, se ei mahdu sen päähän!
Musta on tullut joku pakkomieli tälle tyypille. Ihminen uhkailee mua, kirjoittelee koko suvun tarinoita niiden omilla nimillä täällä , kaivelee vanhoja asioita esille, mitä on tapahtunutn.30 vuotta sitten. Käy läpi muiden ihmisten avioierotkin palstalla, ja oman pienen päänsä mukaan.
Valehtelee ja keksii mitä kauheempia juttuja muista ihmisitä. Tämä ihminen on tehnyt niin paljon pahaa mulle ja muillekkin, että en voi sietää sitä ollenkaan.
Mutta se ei men ihmisen päähän. Tämä vain jatkaa kirjoittelemistään ja siskottelua, vaikka olen sataan kertaa kirjoittanut, että en tunne häntä. Miksi tälläinen ihminen ei usko, että sen kanssa ei joku halua olla tekemisissä?
Enkä ole ainut sisaruksista joka on laittanut sen kanssa välit poikki. Vaan kaikki muutkin on. Kukaan ei päästä sitä kotiinsa, eikä halua edes jutella sen kanssa. Eikä se itse tajuu yhtään mitään. Kun siinä ei sen mielestä ole mitään vikaa.
Se siinä taas jatkaa "jauhamistaan". Miksi et itse ykinkertaisesti lopeta tätä valittamista täällä. Niin se loppuu varsin lyhyeen.
sairas tämä ihminen. Sanotaan ettei ne itse huomaa jotka hulluiksi tulee. Taitaa pitää paikkaansa. Tämä on tätä samaa harrastanut täällä Suomi24 keskusteluissa jo ties kuinka kauan. Oikea häirikkö, mitähän seuraavaksi keksiikään. Välillä suoraansanottuna tympii koko akka tosi paljon. Sillä oli kuvakin yhteen aikaan galleriassa, mutta kun sai niin paljon nega-palautetta niin otti sen pois ja eipä uskalla enää laittaa sitä jos vaikka joku tunnistaisi tämän viirupään siitä. Jäämme siis katselemaan mitä seuraa.
Tiedän tapauksen jossa tilanne on päinvastoin, nimittäin siskollani. Hän joutuu kärsimään miehensä veljen narsistisesta vaimosta joka yrittää saada kaikkia kääntymään anoppia vastaan. Väittää siskoni ja hänen miehensä haukkuvan ja varastavan miehen vanhemmilta. Kamalinta on kun tämä naikkonen soittelee anoppinsa lapsille ja haukkuu heille heidän äitiään. Anoppi on monta kertaa miéttinyt että miksi tämä nainen piinaa häntä kun hän haluaisi olla sovussa eikä ymmärra mitä on tehnyt väärin ( tuskinpa mitään, naikkonen tarvitsee vain jonkun ketä alistaa kun oma mies on jo maanraossa). Eli halusin vain sanoa että tälläisten tilanteiden kokijoita on molempiin suuntiin ja toset voivat kokea ne tyyliin "kauniit ja rohkeat" jos ei ole kunnollista todellisuuden tajua niinkuin naikkonen tässä jutussa.
Mutta minusta pitää muistaa, että näissä asioissa on aina kaksi ihmistä. Kaksi puolta. Voivatko ihmiset ymmärtää toisensa väärin. Onko takana jotain muuta kismaa, joka aiheuttaa pienestä jutusta suuren.
Yksi ei ole syyllinen, jokaisessa sopassa on kaksi. Eli kumpikin on syyllisiä. Tuomitaanko ennen, ennen kuin tiedetään mistä edes puhutaan. Peilataan asiat omalta kantilta, eikä edes haluta kuulla asioita. Kuullaan vain yksi puoli, ja sitten jo syytetään. Parasta kai olisi jokaisella, katsoa vain peiliin ja todeta. Ei puututa toisten elämään, vaikka mikä olisi. Ja jos joku puuttuu toisen elämään, muistaa siltikin, että siihen peliin ei ryhtyisi mukaan.
Eletään vain omaamme parhaimpamme mukaan.