Pitää tulla outo olo?

Juttelin tuossa päivänä muutamana erään tuttavanaisen kanssa, jolla on paljon miespuolisia kavereita ja häntä pidetään semmoisena "hyvänä jätkänä" vaikka onkin siis erittäin kaunis ja niin pois päin.

No mä sitten tiedustelin häneltä, että mitä siihen vaaditaan, että hän kiinnostuisi miehestä muutenkin kuin kaverimielessä, koska sellaista ei kuulemma naisen omien sanojen mukaan hänelle kovin usein tapahdu.

Nainen sanoi, ei nyt ehkä juuri näillä sanoilla mutta kuitenkin, että miehen pitää saada hänen olonsa oudoksi. Mä ymmärsin asian niin, että hänellä pitäisi olla miehen seurassa melkeinpä hieman epämukava olo. Jos miehen seurassa on tosi luonteva ja mukava olo, niin sitten miehestä tulee pelkkä kaveri eikä mitään muuta.

Onko asia tosiaan näin ja päteekö tämä molempiin sukupuoliin? Oon aina kuvitellu, että ihmiset ihastuisivat nimen omaan semmosiin ihmisiin joiden seurassa on mahdollisimman mukava olla. Mutta vissiin "liiallinen" mukavuuskaan ei ole hyvä asia?

Eli jotta kipinää kahden ihmisen välille syntyisi, niin heidän täytyy herättää toisissaan jonkinasteista "epämukavuutta" ja "outoa" oloa? Eli juuri niihin ihmisiin sitten ihastutaan kunnolla, joiden seurassa on vähän sellanen hermostunut ja hankala olo?
5520
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Minullakin se menee juuri noin! Jos on leppoisaa ja mukavaa, kyseessä on hyvä kaveri. Jos on epämukavaa, hermostuttavaa, kiinnostusta löytyy paljon paljon enemmän.

Äänestä

olla jotakin perää.

Nykyinen pitkä suhteeni nimittäin alkoi juuri niin, että minua ärsytti tuo nainen suunnatomasti ja ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen, koska ensimmäinen tapaamisemme (ei mitkään treffit, vaan olin seurueella kuskina) johti molemminpuoliseen vittuiluun ja minä esim. nimittelin naistani kalkkunaksi.

Tää kuittailu ja nälviminen jatkui tokalla kerralla, kun sattumalta kohdattiin ravintolassa, mutta loppui jotenkin mitä pidemmälle ilta kului.

Äänestä

Aluksi ei välttämättä ole muuta kuin nahistelua keskenään tai toinen vaihtoehto on, et koska ei osaa määritellä tunteitaan niin tunteet ovat tosi ristiriitaisia. Ei saa kiinni oikein mistään, toinen ei tavallaan tunnu edes todelliselta. tietää, että "jotain" on, mutta ei ole aavistustakaan mitä se on.

Tuollaisesta mulla ainakin kokemusta. Ja vahvimmasta tuntesta oli lopulta kyse, mitä olen tuntenut. Voisko sanoa, et kaikista tunteita herättävin ihminen jonka tunnen.

Äänestä

Itselle saattaa tulla ihastumisen alkuvaiheessa vastustamaton tarve naljailla ja suorastaan vittuilla ihastuksen kohteelle (sitä ei tunnista tosin vielä sellaiseksi). Jos toinen vastaa samaan tapaan eli lyö löylyä lisää niin eikös tunteet vaan voimistu. Sitä vain ihmettelee, että MIKÄ tää tunne oikein on. Onko se välttämättä kuitenkaan vihastusta vai... Mutta ei se aina näin mene. Ehkä sellaisissa missä on fyysistä vetovoimaa, mutta muuten ollaan aluksi kuin eri planeetoilta.

Äänestä

Tottakai miehen seurassa pitää pystyä olemaan luonnollinen ja oma itsensä mutta jos mä en käyttäydy ihastusvaiheessa kuin hermoparantolasta karannut pahkasika niin ei siitä kyllä mitään suhdetta synny. Eli jollain tavalla miehen pitää saada ne solut säkenöimään sellasella tavalla, että ehkä sitä olotilaa vois jopa oudoks kutsua.

Mutta mulle on tosi tärkeää myös se, että miehen seurassa on kuitenkin siitä oudosta olostakin huolimatta luonteva ja mukava olo. Jos vaivaudun miehen seurassa varsinkin kun hiukan enemmän opitaan tuntemaan niin sitten on jokin vialla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Urbaani Legenda kirjoitti:

Juttelin tuossa päivänä muutamana erään tuttavanaisen kanssa, jolla on paljon miespuolisia kavereita ja häntä pidetään semmoisena "hyvänä jätkänä" vaikka onkin siis erittäin kaunis ja niin pois päin.

No mä sitten tiedustelin häneltä, että mitä siihen vaaditaan, että hän kiinnostuisi miehestä muutenkin kuin kaverimielessä, koska sellaista ei kuulemma naisen omien sanojen mukaan hänelle kovin usein tapahdu.

Nainen sanoi, ei nyt ehkä juuri näillä sanoilla mutta kuitenkin, että miehen pitää saada hänen olonsa oudoksi. Mä ymmärsin asian niin, että hänellä pitäisi olla miehen seurassa melkeinpä hieman epämukava olo. Jos miehen seurassa on tosi luonteva ja mukava olo, niin sitten miehestä tulee pelkkä kaveri eikä mitään muuta.

Onko asia tosiaan näin ja päteekö tämä molempiin sukupuoliin? Oon aina kuvitellu, että ihmiset ihastuisivat nimen omaan semmosiin ihmisiin joiden seurassa on mahdollisimman mukava olla. Mutta vissiin "liiallinen" mukavuuskaan ei ole hyvä asia?

Eli jotta kipinää kahden ihmisen välille syntyisi, niin heidän täytyy herättää toisissaan jonkinasteista "epämukavuutta" ja "outoa" oloa? Eli juuri niihin ihmisiin sitten ihastutaan kunnolla, joiden seurassa on vähän sellanen hermostunut ja hankala olo?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu