Mikä ihme siinä on kun riitoihin joudutaan anopin kanssa niin paljon perheissä, jossa on jo lapsiakin sekä iältään ollaan jo aikuisia niin miksi pitää kysyä joka asiaa anopilta? Onko se teidän suhteeseen kuuluva tekijä?
Mielestäni aviopari muodostaa ydinperheen ja lapset sitten tulee jos tulee.
Miksi toisten sanomiset otetaan niin kirjainmellisesti?
Ja loukkaannutaan sitten kun ensin kysytään neuvoa ja sit jos vastaus ei miellytä niin suututaan anopille.
No nykyään meidän ydinperheessä kukaan ei määrää ainakaan anoppi meidän tekemisiä. Ollaan päästy niistä vapautumaan ja ollaan vain asiallisissa väleissä no enemmän mieheni on tekemisissä niiden kanssa silloin tällöin.
Minä sain opetuksen ja luottamukseni meni heihin ettei kannata enää jatkaa entiseen malliin koska en saanu muuta kuin negatiivista palautetta yms. Siltä osin minun tekemiseni ovat heille nyt salaisuus. Siis elämä jatkuu nyt ilman pahaa oloa jota ennen oli paljon. Nyt pian tulee puoli vuotta kun en ole avannu anoppilan ovea ja aina vain paremmin menee elämässä ilman heidän loukkauksia.
Juttuni alussa oli neuvo monille ihmisille eli pysykää itsenäisenä ja aikuisena ja pitäkää välimatkaa henkisesti ja muutenkin appivanhempiin ja miksei muihinkin määräileviin sukulaisiin.
Sen opin tästä tilanteesta, joka minulla oli päällä monta vuotta.
Sitä en tiedä miksi jaksoin niin kauan kai ylikiltteys ajoi minut siihen jyrättäväksi.
Nyt olen aivan eri ihminen. Minua ei enää kukaan jyrää ylitse.
Mielestäni aviopari muodostaa ydinperheen ja lapset sitten tulee jos tulee.
Miksi toisten sanomiset otetaan niin kirjainmellisesti?
Ja loukkaannutaan sitten kun ensin kysytään neuvoa ja sit jos vastaus ei miellytä niin suututaan anopille.
No nykyään meidän ydinperheessä kukaan ei määrää ainakaan anoppi meidän tekemisiä. Ollaan päästy niistä vapautumaan ja ollaan vain asiallisissa väleissä no enemmän mieheni on tekemisissä niiden kanssa silloin tällöin.
Minä sain opetuksen ja luottamukseni meni heihin ettei kannata enää jatkaa entiseen malliin koska en saanu muuta kuin negatiivista palautetta yms. Siltä osin minun tekemiseni ovat heille nyt salaisuus. Siis elämä jatkuu nyt ilman pahaa oloa jota ennen oli paljon. Nyt pian tulee puoli vuotta kun en ole avannu anoppilan ovea ja aina vain paremmin menee elämässä ilman heidän loukkauksia.
Juttuni alussa oli neuvo monille ihmisille eli pysykää itsenäisenä ja aikuisena ja pitäkää välimatkaa henkisesti ja muutenkin appivanhempiin ja miksei muihinkin määräileviin sukulaisiin.
Sen opin tästä tilanteesta, joka minulla oli päällä monta vuotta.
Sitä en tiedä miksi jaksoin niin kauan kai ylikiltteys ajoi minut siihen jyrättäväksi.
Nyt olen aivan eri ihminen. Minua ei enää kukaan jyrää ylitse.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoa! Aivan kuin minulla kun otin välimatkaa, niin elämä sujuu aina vaan paremmin. Maaliskuussa tulee vuosi kun olen viimeksi keskustellut anopin kanssa. Ihanaa! Kyllä aikuisen pitää saada nauttia elämästään, eikä aina ottaa solvauksia vastaan.