Lehdessä luki että Mikä ja Erja Häkkinen erosivat sovussa.
Onko sopueroa olemassa?
avvw
61187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä se kesti neljä vuotta, ja sitten mentiin takas yhteen, kerta ei enää riidelty.
Tulee vain mieleen, että avioeron osituksessa pystyy siirtämään omaisuutta verotta puolisolta toiselle. Tunnettu "kikka-kuutonen". Siihen kun riittää, että jättää käräjäoikeuteen erohakemuksen, sen jälkeen tekee osituksen ja antaa eron raueta sitten ihan ittekseen kun ei laita sitä 2-vaiheen hakemusta ollenkaan.
Miksei voitaisi erota sovussa. Huomata vaan ettei tämä toimi. Jaettaisi omaisuus kaikessa sovussa ja sovittaisiin lasten asiat heille parhaalla tavalla.
Otettaisiin luonnollinen asia aikuisella tavalla, eikä itkettäisi kuin lapsi tikkarin perään.
miehestään muutama vuosi sitten ja totesi, että avioliitto oli pelkkää riitaa ja miehen liiallista alkoholinkäyttöä. Kun he sitten kypsyivät eroamaan, olikin kaikki äkkiä helppoa. Ei riitoja eikä toraa, omaisuuden jakokin meni niin, että pikemminkin tyrkytettiin jotain toiselle, malliin ota sinä nyt tuo, kun sinulla on sille enemmän tarvetta. Ainoa asia, mitä työtoverini katuu, on se etteivät eronneet aikaisemmin. Nyt entinen aviopari ovat jolleivat aivan sydänystäviä niin hyviä kavereita kuitenkin.
Kyllä se onnistuu kun laittaa lapset ykkösiksi. Minut jätettiin nuorimman ollessa 2-vuotta juuri kun olin palannut työelämän takaisin. Takana toinen nainen aivan puun takaa. Kipeää teki, hetken oli niin ettei jaksanut huomista pidemmälle edes ajatella.
Pikkuhiljaa elämä kantoi ja välit säilyivät. Rupesi näkemään asioita kauempaa ja ymmärsi että tapahtunut olisi tullut eteen ennemmin tai myöhemmin, liika erilaisuus tulee esille vanhemmiten. Nykyään hyvät välit ja lastenhoito jaettu sopivasti. Uusi avoliitto ja mies. Takaisin en vaihtaisi on parempi näin : ).
Ollaan kavereita nykyään, minä ja ex. Platoninen suhde ja yhteiset huollettavat. Olen iloinen, että en pistänyt eron tullessa kaikkia siltoja poikki vaan osasin ajatella myös järjellä lasten etua. LOpputuloksena tilanne, että lapset ei kärsi ja vanhemmat hoitaa asioita yhdessä.
Kannattaa, pitkällä tähtäimellä...
Mies petti viiden vuoden ajan, välillä tuli häntä koipien välissä takaisin ja annoin aina anteeksi, kunnes en enää jaksanut - liian paljon loukkauksia näinä vuosina. Nyt on sellainen olo, etten halua nähdä tätä ihmistä enää koskaan ja mieluiten en kuulisikaan mitään - mutta pakko kun on yhteinen lapsi. Nyt harmittelen sitä, etten käyttänyt koeputkihedelmöitystä lapsen hankinnassa - nyt tuo ex-mies on mukana elämässäni lapsen kautta koko loppuelämäni, vaikken sitä itse haluaisi!