Viime aikoina olen alkanut pyöritellä päässäni asiaa joka välttämättä ei ole edes olennainen.
Tyttöystäväni on korkeasti koulutettu, tai tulee olemaan. Itse vuorostani en ole. Tyttöystäväni pääsee korkeaan palkka-ansioon, itse parhaimmillani yllän yllä keskitasoon tai vähän sen yli.
Mahtaakohan tämä olla jossakin vaiheessa ongelma? En haluaisi suhteen kaatuvaan näinkin maalliseen asiaan.
Tyttöystäväni on korkeasti koulutettu, tai tulee olemaan. Itse vuorostani en ole. Tyttöystäväni pääsee korkeaan palkka-ansioon, itse parhaimmillani yllän yllä keskitasoon tai vähän sen yli.
Mahtaakohan tämä olla jossakin vaiheessa ongelma? En haluaisi suhteen kaatuvaan näinkin maalliseen asiaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainoastaan omien korviesi välissä...
Onko sinulle tai tyttöystävällesi raha tai omaisuus se elämän tärkein sisältö?
Jos vastaat myöntävästi, sinulla on ongelma...
on se että, naiset haluaa kuluttaa siihen tahtiin että miehen on oltava varakas pysyäkseen matkassa mukana.
En ole vielä tavannut paria jossa nainen esim. kustantaisi perheen matkan. Nainen matkustaa yksin tai likkojen kanssa jos mies ei maksa.
Tosin kummankin pitää maksaa omansa sehän on selvää.
Minulla on akateeminen tutkinto ja hyväpalkkainen työ. Mieheni taas vaihtoi teknilliset opinnot käytännönläheisempään alaan, joka häntä kiehtoo ja kiinnostaa, mutta jossa palkkaus on perustasoa, joskin erilaiset lisät tekevät palkasta isomman.
Sanoit, ettet ole tavannut paria, jossa nainen esim. kustantaisi perheen matkan. Noh, nyt olet. Minä maksoin meille molemmille kaksikin matkaa viime vuonna, toinen oli viikonloppu Pariisissa ja toinen viikon äkkilähtö Kreikkaan. Mieheni ollessa vielä opiskelija, ja itse työssäkäyvä, en näe tässä ongelmia. Minulla on rahaa, joten minä maksan yhteisetkin kulut. Käyttörahaa en sentään antanut, vaan mieheni maksoi kulutuksensa reissuissa (ja muutenkin) ihan omasta pussistaan.
Eikä tässä ole mielestäni mitään outoa. Äitini on johtoasemassa, ja tienaa jonkin verran enemmän kuin isäni. Eikä minua ole kasvatettu kuluttamaan, tai elämään mieheni siivillä. Minä olen nykyaikainen nainen, joka tienaan omat rahani ja joka tarvittaessa pystyy (ja haluaa!) elättää perheensä.
En ole ikinä käynyt likkojen kanssa reissussa, tottakai haluan lomailla puolisoni kanssa. Ja jos hänen rahatilanteensa ei ulkomaanmatkailua salli, ja minulla on ylimääräistä rahaa, minä maksan lomamme. Tai sitten lomailemme halvemmalla kotisuomessa.
Kyllä mäkin meidän matkat maksan, eikä siitä sen kummempaa numeroa meillä tehdä. Mulla on hieman suuremmat tulot kuin miehellä, joten se lankeaa mulle jotenkin luonnostaan.
Sisareni on insinööri ja huippupalkattu, nuoresta iästään huolimatta. Aikaisempien miesten kanssa suhteet kaatui siihen, että alemmuuden tunteisilla pienempipalkkaisilla miesystävillä oli jos minkinlaista vedätys yms yritystä. Nykyinen aviomies on jopa samassa työpaikassa ja ollut alaisenakin. Ei mitään ongelmaa. Mutta miehellä onkin terve asenne rahaan ja koulutkseen ja työhön. Ne eivät ole suhteessa mittari vaan suhteen laadun määräävät muut asiat.
meillä on kyseisellä tavalla asiat itse tienaan keskitasoa enemmän. Ja mieheni aika huimasti vähemmän.
Meillä on aina ollut niin että minä hoidan kaikki laskut ja asuntolainan vakuutukset muut kulut ja lastenhoitomaksut.
Käytännössä mieheni hoitaa vain oman autonsa lyhennyksen.
Välillä tuottaa tuskaa munkin puolesta koska mies silminnähden haluaisi tarjota enemmän.. en siis halua enempää, mutta kun miehet on miehiä.
Aika ajoin häntä harmittaa ihan mielettömästi ja pahoittaa siitä mielensäkin.
Mua harmittaa myös siinä suhteessa että mieheni on todella mustasukkainen ja siitä syystä en pääse matkustelemaan niin paljoa kuin haluaisin.
Ja hän ei halua matkoille lähteä koska tuntee olevansa kiitollisuuden velassa jos minä kustannan hänen matkansa.
Arvostan kyllä hänen panostaan kotona hoitaa lapsia ja pitää kodista muutenkin huolta( olen itse aika paljon töissä)...ja on ihana ja rakasta / rakastettava avomies.