Eli, olen seurustellut mieheni kanssa vajaan vuoden. Hän on perussuomalainen mies, juro, eikä kerro tunteistaan. Kerroin joku aika sitten, että olen rakastunut häneen. Vastaukseksi sain epämääräistä mutinaa ja hämmennystä. Tiedän, että hän ei osaa kertoa omista tunteistaan eikä omaa hömppäily-hommaa.
Kysymykseni siis onkin, onko miehillä mitään erityisiä sanattomia tekoja tai tapoja joista voisin tulkita suuremmat tunteet hiljaisen suun takaa? Entä toinen puoli, millon kiinnostus ja ihastus hiipuu, onko syytä olla peloissaan jos seksi ei meinaa sujua enää tai miestä ei haluta?
Toinen kysymykseni liittyy "naisten nalkuttamiseen".
Olen itse aina ollut suhteissa hyvin rento, en nalkuta, olen kiltti, hauska enkä ole mustasukkainen. Minulla on ollut pitempiä suhteita, mutta en ole ikinä ollut edes kihloissa. Kahdessa viime suhteessa olen saanut nenälleni "rentouteni" takia. Minut otetaan itsestäänselvyytenä. Kiltisti sanoessa jostain minua ei kuunnella ollenkaan. Täytyykö asioista siis kuitenkin nalkuttaa? Haluatteko te miehet siltikin sellaisen naisen? Kummassakin entisessä suhteessa miehen exä oli ollut "nalkuttava ämmä", johon mies oli kuitenkin ollut hyvin rakastunut ja kiinni vieläkin eron jälkeen naisessa. He olivat olleet kihloissa ja suunnittelemassa perhettä jne. Olenko liian lapsimainen heihin verrattuna? Osaan olla tosissani ja ottaa asiat vakavasti mutta en halua suhteessa ikinä ahdistaa toista nurkkaan. Haluan että suhde on terveellisesti tasapainossa. Nalkuttamisesta ei seuraa mitään hyvää.
Miten siis on? Onko nalkuttava nainen kuitenkin se jota te miehet haluatte oikeasti elämäänne? Näettekö heidät enemmän tosissaan josta voisi tulla äiti/vaimoainesta?
Kysymykseni siis onkin, onko miehillä mitään erityisiä sanattomia tekoja tai tapoja joista voisin tulkita suuremmat tunteet hiljaisen suun takaa? Entä toinen puoli, millon kiinnostus ja ihastus hiipuu, onko syytä olla peloissaan jos seksi ei meinaa sujua enää tai miestä ei haluta?
Toinen kysymykseni liittyy "naisten nalkuttamiseen".
Olen itse aina ollut suhteissa hyvin rento, en nalkuta, olen kiltti, hauska enkä ole mustasukkainen. Minulla on ollut pitempiä suhteita, mutta en ole ikinä ollut edes kihloissa. Kahdessa viime suhteessa olen saanut nenälleni "rentouteni" takia. Minut otetaan itsestäänselvyytenä. Kiltisti sanoessa jostain minua ei kuunnella ollenkaan. Täytyykö asioista siis kuitenkin nalkuttaa? Haluatteko te miehet siltikin sellaisen naisen? Kummassakin entisessä suhteessa miehen exä oli ollut "nalkuttava ämmä", johon mies oli kuitenkin ollut hyvin rakastunut ja kiinni vieläkin eron jälkeen naisessa. He olivat olleet kihloissa ja suunnittelemassa perhettä jne. Olenko liian lapsimainen heihin verrattuna? Osaan olla tosissani ja ottaa asiat vakavasti mutta en halua suhteessa ikinä ahdistaa toista nurkkaan. Haluan että suhde on terveellisesti tasapainossa. Nalkuttamisesta ei seuraa mitään hyvää.
Miten siis on? Onko nalkuttava nainen kuitenkin se jota te miehet haluatte oikeasti elämäänne? Näettekö heidät enemmän tosissaan josta voisi tulla äiti/vaimoainesta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Kiltisti sanoessa jostain minua ei kuunnella ollenkaan"
- Ei se nalkuttaminen auta tuohon ongelmaan.
No jos jostain asiasta mainitsee; "voitko imuroida?" ja sanoo sen nätisti minua ei kuunnella. Ystäväni kertovat parisuhteessa etteivät saa miehiään tekemään mitään ennekuin on nalkutettu asiasta. Niinpä niin. Ja minä kun en nalkuta.
...miehen pitäisi imuroida silloin, kun nainen pyytää/käskee, jos miehen mielestä imuroiminen ei ole tarpeellista/aiheellista/ajankohtaista juuri sillä hetkellä? Ihan vaan naisen mieliksikö?
Jos vastauksesi viimeiseen oli kyllä, niin muistappas olla miehelle mieliksi, jos se ehdottaa esim. suihinottoa tai b-rappua keskellä päivää.
Miten seksi ja siivoaminen liittyvät toisiinsa?
Eikö taloustyöt kuulu molemmille?
Ei kyllä voi kun ihmetellä tätä miehen logiikkaa. Loppujen lopuksi kaikki on aina kiinni seksistä. Ilmeisesti kaikkein tärkein asia miehille on seksi. Aivan sama..
ajankohtaista.. sellaista hetkeä ei olekaan miehen mielestä jos on kyse siivouksesta. Akka siivotkoon, ja sitten kun pihtaa, niin ihmetellään.
Naisen mieliksi ei tarvitse siivota, vaan siivotaan molempien mieliksi, onhan se mukava olla puhtaassa kodissa.
Miehen mieliksi ei tarvitse harrastaa seksiä, vaan harrastetaan seksiä molempien mieliksi, silloin kun molempia huvittaa, onhan se mukava kun molemmat nauttii.
Tämä tuli tietysti ihan yllätyksenä kaikille.
Minä hengenheimolaisteni kanssa emme voi sietää nalkuttavaa naista, koska uskomme olevamme täysivaltaisia aikuisia ihmisiä.
Toinen mokoma tuntee turvallisuutta äidillisen kumppanin kanssa. Heitä ei haittaa kurissa pitäminen eikä nalkutus. Päinvastoin he tuntevat olonsa turvalliseksi ja itsensä rakastetuiksi.
Ps. Miten olet rakastunut juroon ja puhumattomaan mieheen, jos se samaan aikaan tekee sinut noin epävarmaksi?
Siinäpä hyvä kysymys. Eipä niille omille tunteilla voi mitään, olipa toinen millainen tahansa. Ja saanen epäillä että täydellistä ihmistä edes maan päällä on. Epävarma tai ei, hellyydenosoitukset ovat joskus kivoja.
En minä vaan voisi rakastaa ihmistä, joka ei yrittäisi huolehtia minun tarpeistani kykyjensä mukaan. Ja jos niitä kykyjä ei alunalkaenkaan ole tarpeeksi, niin en minä rakastukaan.
Mihin sinä oikein olet rakastunut, jos et ole onnellinen? Rakastumisen tunteeseeen vai sen kohteeseen, eli mieheen?
etsimään merkkejä.
Jos sä kerran tykkäät äijästä itte, niin ole sen kanssa ja nauti siitä.
Ihmiset on niin erilaisia, että hankala mennä sanomaan miten kukin ne tunteensa näyttää, harva nyt kuitenkaan suoraan sanoo, että "mä rakastan sua".
Muutenkin se, mitä meidän jokaisen vallassa on, on koittaa olla niin hyvä sille kumppanille, että se ei voi muuta kuin tykätä. Sitä rakkautta kun ei voi vaatia, se on ansaittava.
Nalkuttavaa naista ei kukaan täysjärkinen halua ja sen takia ne nalkuttavat exät onkin exiä.
Mä koen ainaki ite että nalkutan ja huudan niille ihmisille, joista mä välitän. Ei minuu kiinnosta vitun vertaa millä joku yhdentekevä ihminen elämänsä pilaa. Mä paasaan ja moralisoin niille, joiden elämä mua kiinnostaa. Eli, jos mut saa nalkuttamaan ni sillon mä jo rakastan.
Siivoukseen ja vastaavaan mitä tulee. Mä voin elää sotkunki keskellä jos ei kumpaakaan kiinnosta siivoilla. Sitte siivotaan joko yhdessä tai erikseen kun sotku alkaa enemmän ottamaan päähän.
"Mä paasaan ja moralisoin niille, joiden elämä mua kiinnostaa. Eli, jos mut saa nalkuttamaan ni sillon mä jo rakastan."
mutta kerrothan sen toki heille? Varsinkin miehille. Me emme ole telepaatikkoja emmekä ymmärrä muuta kuin selkeää tietopitoista viestintää.
"Kysymykseni siis onkin, onko miehillä mitään erityisiä sanattomia tekoja tai tapoja joista voisin tulkita suuremmat tunteet hiljaisen suun takaa? Entä toinen puoli, millon kiinnostus ja ihastus hiipuu, onko syytä olla peloissaan jos seksi ei meinaa sujua enää tai miestä ei haluta?"
No siis peruskommunikaatiossa eleet merkitsee paljon...
Sitten on sellaisia juttuja... armeijassa yks kurssikaveri kertoi ukistaan joka oli tosiaan sellainen että etenkään hyviä tunteita ei näytetty tai anteeksi pyydelty. Se ukki oli joskus suuttunut turhasta asiasta ja rähjännyt pojalle. Myöhemmin sitten asia selvisi... illalla ukki tuli pojan luo, käski pistään kouran alle ja antoi pojalle käteen sata nitistettyä hyttystä.
Mulle se ainakin aukeaa pahoitteluna ja vieläpä oikein toimivana sellainen. Vanha mies ei todellakaan jahtaa hyttysiä huvikseen saati sitten laskeskele niitä, ei ellei sillä ole sydämmellään jotain - ja se mikä on sydämmellä lienee päivän tapahtumisesta itsestäänselvää joten mihin niitä sanoja tarvitaan?
Naisten kannattaa olla miehistään herkkiä ja viisaita.
Ja nalkutus on perseestä, se voi tosin olla ihan ok joskus jos on oikeasti aihetta mutta jos kokoajan pitää olla nalkuttamassa niin sitten on aika katsoa suhteessa "konepellin alle" että missä se vika oikeasti on.
Yleensäkin naisissa arvostan joustavuutta ja anteeksiantavuutta. Hävetä osaan ittekkin ja usein jopa enemmän kuin tarpeen. Jos toinen tulee siihen vielä suomimaan niin siinähän on tuplarangaistus jotka on perustuslain mukaankin kiellettyjä.
Vaikka joskus pieni topakkuus voikin olla ihan aiheellista, jos ei muuten viestit mene perille. Selkeästä nalkutuksesta en usko kovinkaan monen miehen pitävän, pikemminkin se vie kumppania kauemmas. Sama toimii toisinpäin, en minä ainakaan arvosta nalkuttavaa äijää.
Asioista kuitenkin pitäisi pystyä puhumaan. Jotkut meistä ovat toki sulkeutuneempia kuin toiset, mutta koska toisen ajatuksia ei pysty kukaan lukemaan, niin ei ole mun mielestä paljon vaadittu, jos mies nyt edes jotain sieltä suustansa sais ulos. Tai jollei saa sanottua, niin kirjoittaa vaikka kirjeen tai jotain.
Jollei miehestä saa sanallisesti mitään ulos niin voihan miehen tunteita yrittää tulkita yleisestä käyttäytymisestä. Tekeekö hän puolestasi jotain pieniä juttuja, millä tavalla hän huomioi, osoittaako hän käytöksellään, että haluaa tehdä sinun elämästäsi ihanaa jne. Jokaisella meistä on kuitenkin oma tapansa osoittaa rakkautemme, joten parasta olisi kun mies hiukan avautuisi ja suostuisi keskustelemaan asioista jottei mene arvailun puolelle.
Mies pelkäsi etten välitä kun en kuulemma ole mistään mustis. Mutta kun ei ole ollut mitään syytä! Ja toinen on että jos en valita esim juomisesta pelkää myöskin etten välitä.
Olen muutaman kerran sitten näiden kommenttien jälkeen suuttunut niin ei kyllä tykännyt siitäkään mutta otti suuttumiset kuitenkin sen osoituksena että välitän. En siis helposti suutu mutta kun suutun suutun sitten kunnolla. On vaan se paha vika että jos nään jotain niin negatiivista miehessä että pitää suuttua, niin haluan helposti karkuun.