saimme lokakuussa 2007 esikoisemme.
joulukuussa 07 tuli vasta vuosi seurustelua täyteen.
mies aloitti armeijassa tammikuussa 08 mutta tulikin jo 6.2.08 pois terveydentilan takia.
ongelmana on nyt se että olemme riidelleet koko ajan/joka päivä mitä tätä vuotta on nyt mennyt.
en tahtoisi sitä koska lapsi kärsii.
meinasimme erotakkin kerran mutta emme nähneet sitä kuitenkaan oikeaksi ratkaisuksi,silloin kun meillä menee hyvin niin olemme todella rakastuneita ja kummallakin on ihanaa.
riitaa tulee kaikkein eniten joka päiväisistä askareista ja toimista sekä siitä että mies luulee asuvansa hotellissa ja tottelee äitiään vielä kaikessa.
huollan itse enemmän lasta enkä haluaisi olla koko ajan sanomassa miehelleni esim tiskeistä,hänen likaisista vaatteistaan lattialla,koiran käyttämisestä ulkona..lista on loputon.
tuntuu että ei itse tajua.monta hommaa on jäänyt tekemättä vaikka useasti olen sanonut (nyt moni ajattelee että miksi et itse hoida).hoidankin useasti hänen sotkujaan ym kun en jaksa katsella niitä mutta esim lastenhuoneeseen pitäisi hakea kirjahylly 20km päästä,en itse pysty kun ei ole korttia enkä jaksaisi sitä kantamaan,en ylety laittamaan tauluja seinälle penkinkään kanssa (minä 157,mies 183) jne.
kun olemme riidelleet yritän sopia mahdollisimman nopeasti jotta voisimme jatkaa normaalia elämää mutta mies tekee omia johtopäätöksiä (jotka ovat yleensä aivan vääriä) ja saattaa mököttää useita tunteja.
otetaan esimerkki tästä aamusta:
Olin syöttämässä tytärtämme,meillä oli mieheni kanssa tarkoitus syödä samaan aikaan aamupalaa jonka hän lupasi tehdä.Tytön kanssa tuli hiukan ongelmia kun rimpuili lääkkeen annon aikana ja heitin sitten ruiskun lääkkeenannon jälkeen pois lattialle sanoen "paska ruisku,tätä ei enää käytetä." ja heitin miehelle että voisitko odottaa nyt sen aamupalan kanssa (oli jo munakas valmis ym.)
mies siihen että anteeksi että sotken teidän rytmit ja olen paska ihminen eikä minusta ole mihinkään ym.olin ihan että mitä?
sitten söi yksin mykkänä aamiaisen ja meni sänkyyn mököttämään.
menin sitten tovin jälkeen kysymään että mikä vaivaa ja voisitko hoitaa nuo tiskit mitkä eilen jäi kesken sinulta,kun 11 aikaa pitäisi olla menossa.
tyynyjen keskeltä kuului vaan: "minähän olen teidän eessä joten täällä en häiritse"
en tiedä olenko hermoheikki itsekkin mutta suututtaa tuollainen lapsenomainen käytös.
kun siitä mainitsin ja sanoin että ei tartte suuttua jos laitan oman lapseni syöttämisen etusijalle ja sen jälkeen vasta meidän yhteisen aamupalan.
lähti meidän herran ovet paukkuen ulos eikä se puhu vieläkään mitään,mököttää vaan.
mielestäni tuo on vaan niin lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä
onko kellään vastaavaa tilannetta.miten olette miehellenne saaneet kasvatettua päähän että kotityöt on jaettava etenkin kun pieni lapsi vie toisen aikaa rutkasti.
joulukuussa 07 tuli vasta vuosi seurustelua täyteen.
mies aloitti armeijassa tammikuussa 08 mutta tulikin jo 6.2.08 pois terveydentilan takia.
ongelmana on nyt se että olemme riidelleet koko ajan/joka päivä mitä tätä vuotta on nyt mennyt.
en tahtoisi sitä koska lapsi kärsii.
meinasimme erotakkin kerran mutta emme nähneet sitä kuitenkaan oikeaksi ratkaisuksi,silloin kun meillä menee hyvin niin olemme todella rakastuneita ja kummallakin on ihanaa.
riitaa tulee kaikkein eniten joka päiväisistä askareista ja toimista sekä siitä että mies luulee asuvansa hotellissa ja tottelee äitiään vielä kaikessa.
huollan itse enemmän lasta enkä haluaisi olla koko ajan sanomassa miehelleni esim tiskeistä,hänen likaisista vaatteistaan lattialla,koiran käyttämisestä ulkona..lista on loputon.
tuntuu että ei itse tajua.monta hommaa on jäänyt tekemättä vaikka useasti olen sanonut (nyt moni ajattelee että miksi et itse hoida).hoidankin useasti hänen sotkujaan ym kun en jaksa katsella niitä mutta esim lastenhuoneeseen pitäisi hakea kirjahylly 20km päästä,en itse pysty kun ei ole korttia enkä jaksaisi sitä kantamaan,en ylety laittamaan tauluja seinälle penkinkään kanssa (minä 157,mies 183) jne.
kun olemme riidelleet yritän sopia mahdollisimman nopeasti jotta voisimme jatkaa normaalia elämää mutta mies tekee omia johtopäätöksiä (jotka ovat yleensä aivan vääriä) ja saattaa mököttää useita tunteja.
otetaan esimerkki tästä aamusta:
Olin syöttämässä tytärtämme,meillä oli mieheni kanssa tarkoitus syödä samaan aikaan aamupalaa jonka hän lupasi tehdä.Tytön kanssa tuli hiukan ongelmia kun rimpuili lääkkeen annon aikana ja heitin sitten ruiskun lääkkeenannon jälkeen pois lattialle sanoen "paska ruisku,tätä ei enää käytetä." ja heitin miehelle että voisitko odottaa nyt sen aamupalan kanssa (oli jo munakas valmis ym.)
mies siihen että anteeksi että sotken teidän rytmit ja olen paska ihminen eikä minusta ole mihinkään ym.olin ihan että mitä?
sitten söi yksin mykkänä aamiaisen ja meni sänkyyn mököttämään.
menin sitten tovin jälkeen kysymään että mikä vaivaa ja voisitko hoitaa nuo tiskit mitkä eilen jäi kesken sinulta,kun 11 aikaa pitäisi olla menossa.
tyynyjen keskeltä kuului vaan: "minähän olen teidän eessä joten täällä en häiritse"
en tiedä olenko hermoheikki itsekkin mutta suututtaa tuollainen lapsenomainen käytös.
kun siitä mainitsin ja sanoin että ei tartte suuttua jos laitan oman lapseni syöttämisen etusijalle ja sen jälkeen vasta meidän yhteisen aamupalan.
lähti meidän herran ovet paukkuen ulos eikä se puhu vieläkään mitään,mököttää vaan.
mielestäni tuo on vaan niin lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä
onko kellään vastaavaa tilannetta.miten olette miehellenne saaneet kasvatettua päähän että kotityöt on jaettava etenkin kun pieni lapsi vie toisen aikaa rutkasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että lainaappa kirjastosta Greyn marsista ja venuksesta kertova kirja,niin ymmärrät heti mikä vialla ja miten se korjata.Se antaa niin suuret eväät parisuhteeseen että pitäs olla pakollista luettavaa kaikille jo ennen ensimmäistä yhteistä asuntoa...
Vika on lähinnä ehkä siitä ettet arvosta miestäsi ja hän kokee sillon huonommuutta,joka on miehille niin tyypillistä.Jos muutat aennettasi ja puhetapaa monissa asioissa,niin tulee tuloksia.Miehet on niin siitä kummia otuksia että kun positiivisesti asioista puhuu ja kauniisti pyytää niin sillon tapahtuu...=)
Ymmärrettävää teillä molemminpuolin tilanne,koska lapsi on ensimmäinen ettekä ole kauempaa ehtiny tutustua toisiinne,mutta kun kumpikin haluaa muuttaa omaa tapaansa elää ja sanoa asioista niin tapahtuu oikeasti hyvät muutokset parisuhteessa.
Ite kirjan lukeneena tuli heti mieleen se että nyt miehesi kokee oikeasti syvää osaamattomuutta ja epäonnistumista,jossa voit auttaa häntä kun on eväitä siihen.Eli et mitään ainakaan häviä kun sen kirjan luet.Sit ymmärrät miksi suosittelin sitä...Sen lupaan.
Kun on ollut noin lyhyen ajan yhdessä, tulee helposti riitaa siitä, kuka mitäkin tekee kotona, kuka mitäkin maksaa ja niin edelleen. Myöhemmin asiat helpottuvat, kun kumpikin tietää, miten menetellään. Kannattaa etukäteen sopia, milloin on esimerkiksi viikkosiivouspäivä ja mitä mies voi ottaa tehdäkseen, niin ei tarvitse aina erikseen pyytää tekemään eikä tarvitse joka viikko riidellä samoista asioista.
Me muutettiin vasta yhteen, sitä ennen tunnettu kaksi vuotta. Sanelin maksujen suhteen, että eräpäivänä tilille on tultava tietty summa, joka on puolet esim. vuokrasta/nettiyhteydestä, aluksi toinen osapuoli koetti maksaa käteen. Sanoin, laita tilille menee helpoiten. Ja on oltava tietty aika milloin laittaa oman osuutensa maksuista, kun kysyi aluksi eihän sillä niin väliä mikä päivä. Siivouksesta olisi tehtävä myös säännöt..
Eli sääntöjä luotava alusta alkaen, ei ne koiratkaan muuten opi.